Apostolien teot

4 Mutta kun he molemmat* olivat puhumassa kansalle, tulivat ylipapit ja temppelin päällikkö+ ja saddukeukset+ yllättäen heidän eteensä 2 harmissaan siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat selvästi ylösnousemusta kuolleista Jeesuksen tapauksessa,+ 3 ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät turvasäilöön seuraavaan päivään asti,+ sillä oli jo ilta. 4 Mutta monet niistä, jotka olivat kuunnelleet puhetta, uskoivat,+ ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.+

5 Seuraavana päivänä tapahtui Jerusalemissa, että heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa* ja kirjanoppineensa kokoontuivat+ 6 (myös ylipappi Hannas+ ja Kaifas+ ja Johannes ja Aleksandros ja niin monta kuin ylipapin sukuun kuului), 7 ja he asettivat heidät keskelleen seisomaan ja alkoivat tiedustella: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te teitte tämän?”+ 8 Silloin Pietari sanoi heille täynnä pyhää henkeä:+

”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat, 9 jos meitä tänä päivänä kuulustellaan sairaalle miehelle tehdyn hyvän teon+ perusteella siitä, kenen välityksellä tämä mies on tehty terveeksi*, 10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tunnettua, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä,+ hänen, jonka te panitte paaluun*+ mutta jonka Jumala herätti kuolleista,+ tämän välityksellä* tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne. 11 Tämä on ’se kivi, jota te rakentajat piditte merkityksettömänä mutta josta on tullut pääkulmakivi’.+ 12 Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä,+ jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.”+

13 Kun he nyt näkivät Pietarin ja Johanneksen suorapuheisuuden ja havaitsivat, että he olivat koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä,+ he ihmettelivät, ja he alkoivat tuntea heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa,+ 14 ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssaan+ heillä ei ollut mitään vastaan sanomista.+ 15 Niinpä he käskivät heidän mennä sanhedrininsalin ulkopuolelle, ja he alkoivat neuvotella keskenään 16 sanoen: ”Mitä me teemme näille miehille?+ Sillä heidän välityksellään on tosiaankin tapahtunut huomionarvoinen tunnusmerkki, joka on ilmeinen kaikille Jerusalemin asukkaille,+ emmekä voi sitä kieltää. 17 Mutta jottei se leviäisi laajemmalle kansan keskuuteen, niin kieltäkäämme uhkauksin heitä enää puhumasta tämän nimen perusteella kenellekään ihmiselle.”+

18 Sen jälkeen he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä puhumasta tai opettamasta missään mitään Jeesuksen nimen perusteella. 19 Mutta Pietari ja Johannes sanoivat heille vastaukseksi: ”Ratkaiskaa itse, onko Jumalan silmissä vanhurskasta kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. 20 Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”+ 21 Kun he sitten olivat edelleen uhanneet heitä, he päästivät heidät vapaiksi, sen vuoksi että he eivät löytäneet mitään syytä, minkä perusteella rangaista heitä, ja kansan vuoksi,+ sillä kaikki kirkastivat Jumalaa tapahtuneen takia; 22 sillä mies, jolle tämä parantumisen tunnusmerkki oli tapahtunut, oli yli neljänkymmenen vuoden ikäinen.

23 Päästyään vapaiksi he menivät omiensa+ luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet. 24 Tämän kuultuaan he korottivat yksimielisesti äänensä Jumalan puoleen+ ja sanoivat:

”Suvereeni+ Herra*, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on,+ 25 sinä olet pyhän hengen kautta sanonut esi-isämme Daavidin, palvelijasi, suulla:+ ’Miksi kansakunnat tulivat melskeisiksi ja kansat mietiskelivät tyhjiä?+ 26 Maan kuninkaat omaksuivat asenteensa, ja hallitsijat kokoontuivat yhteen Jehovaa* ja hänen voideltuaan* vastaan.’+ 27 Juuri siten olivat sekä Herodes että Pontius Pilatus+ kansakuntien ihmisten ja Israelin kansoihin kuuluvien kanssa todellisuudessa koolla tässä kaupungissa sinun pyhää+ palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä voitelit,*+ 28 tehdäkseen mitä sinun kätesi ja päätöksesi olivat ennalta määränneet tapahtuvaksi.+ 29 Ja nyt, Jehova*, ota huomioon heidän uhkauksensa+ ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti,+ 30 samalla kun ojennat kätesi parantamaan ja kun tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä+ tapahtuu pyhän palvelijasi+ Jeesuksen nimen kautta.”+

31 Ja kun he olivat rukoilleet, niin se paikka, johon he olivat kokoontuneet, järähteli,+ ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä+ ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.+

32 Lisäksi uskoviksi tulleiden joukolla oli yksi sydän ja sielu,+ eikä yksikään sanonut omakseen mitään siitä, mitä hän omisti, vaan heillä oli kaikki yhteistä.+ 33 Ja apostolit jatkoivat hyvin voimallisesti todistuksen antamista Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta,+ ja ansaitsematon hyvyys oli suuressa määrin heidän kaikkien osana. 34 Heidän keskuudessaan ei ollut näet yksikään puutteessa,+ sillä kaikki ne, jotka olivat peltojen tai talojen omistajia, myivät niitä ja toivat myytyjen hinnan 35 ja panivat sen apostolien jalkojen juureen.+ Sitten jaeltiin+ kullekin sen mukaan kuin hän tarvitsi. 36 Niinpä Joosef, jolle apostolit olivat antaneet lisänimen Barnabas+ (joka merkitsee käännettynä: lohdutuksen poika), leeviläinen, kotoisin Kyproksesta, 37 myi omistamansa maapalan ja toi rahan ja pani sen apostolien jalkojen juureen.+