31 Silloin he ottivat Joosefin pitkän vaatteen, teurastivat vuohipukin ja kastoivat vaatteen sen vereen. 32 Sen jälkeen he lähettivät vaatteen isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme. Tarkastaisitko, onko se poikasi pitkä vaate vai ei.”+ 33 Hän tarkasteli sitä ja huudahti: ”Se on poikani pitkä vaate! Petoeläimen on täytynyt syödä hänet! Joosef on varmasti raadeltu!” 34 Sen jälkeen Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkkikankaan lanteilleen ja suri poikaansa monta päivää.

20 Me vastasimme herralleni: ’On meillä iäkäs isä ja hänen vanhoilla päivillään saamansa lapsi, nuorin.+ Mutta lapsen veli on kuollut,+ joten hän on äitinsä ainoa jäljellä oleva poika,+ ja hänen isänsä rakastaa häntä.’