18 Israelilaiset eivät kuitenkaan hyökänneet heidän kimppuunsa, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Israelin Jumalan Jehovan kautta.+ Silloin koko kansa alkoi nurista päämiehiä vastaan. 19 Tällöin kaikki päämiehet sanoivat koko kansalle: ”Koska vannoimme heille valan Israelin Jumalan Jehovan kautta, emme saa vahingoittaa heitä. 20 Teemme näin: annamme heidän elää, jottei Jumala vihastuisi meihin vannomamme valan takia.”+

34 Lopulta Jefta tuli kotiinsa Mispaan.+ Silloin hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan soittaen tamburiinia ja tanssien! Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä. 35 Hänet nähdessään Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Voi ei, tyttäreni! Sinä olet särkenyt sydämeni,* sillä nyt minun täytyy lähettää sinut pois. Olen antanut lupauksen* Jehovalle enkä voi perua sitä.”+

33 Te olette myös kuulleet, että muinoin eläneille on sanottu: ’Et saa rikkoa vannomaasi valaa,+ vaan sinun pitää täyttää Jehovalle* antamasi juhlalliset lupaukset.’+