8 Kuka sulki ovien taakse meren,+

kun se tuli esiin kuin kohdusta purkautuen,

 9 kun panin pilvet sen vaatteeksi

ja kiedoin* sen sankkaan pimeyteen,

10 kun asetin sille rajat,

panin paikoilleen sen salvat ja ovet+

11 ja sanoin: ’Saat tulla tähän asti mutta et pidemmälle.

Tähän sinun ylväät aaltosi pysähtyvät’?+

 7 Hän kokoaa merien vedet kuin padolla,+

panee kuohuvat vedet varastoihin.

 7 Sinun nuhtelustasi vedet pakenivat,+

sinun jylinästäsi ne juoksivat pois pakokauhun vallassa

 8 – vuoret kohosivat+ ja laaksot laskeutuivat –

paikkaan, jonka määräsit niille.

 9 Sinä asetit rajan, jota ne eivät saa ylittää,+

jotteivät ne enää peittäisi maata.

22 ’Ettekö pelkää* minua?’ julistaa Jehova.

’Eikö teidän pitäisi vapista edessäni?

Minä asetin hiekan merelle rajaksi,

pysyväksi säännökseksi, jota se ei voi ylittää.

Vaikka aallot vellovat, ne eivät pääse voitolle;

vaikka ne pauhaavat, ne eivät ylitä sitä.+