14 ja jos sitten kansani, johon minun nimeni on liitetty,+ nöyrtyy+ ja rukoilee, etsii minua* ja kääntyy pahoilta teiltään,+ niin minä kuulen taivaasta, annan anteeksi heidän syntinsä ja parannan heidän maansa.+

Minä sanoin: ”Minä tunnustan väärintekoni Jehovalle.”+

Niin sinä annoit anteeksi syntini, rikkomukseni.+ (Sela.)

13 Mutta veronkantaja, joka seisoi jonkin matkan päässä, ei rohjennut edes nostaa katsettaan taivasta kohti vaan löi toistuvasti rintaansa ja sanoi: ’Oi Jumala, ole armollinen* minulle syntiselle.’+

9 Jos tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja oikeudenmukainen,* niin että hän antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.*+