Apostolien teot
28 Päästyämme turvaan saimme tietää, että saaren nimi oli Malta.+ 2 Vieraskieliset* asukkaat osoittivat meille poikkeuksellista ystävällisyyttä.* Koska satoi ja oli kylmä, he sytyttivät tulen ja ottivat meidät ystävällisesti vastaan. 3 Mutta kun Paavali keräsi kimpun risuja ja laittoi ne tuleen, kuumuus ajoi esiin kyyn, ja se takertui hänen käteensä. 4 Kun vieraskieliset asukkaat näkivät myrkkykäärmeen riippuvan hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: ”Tämä mies on varmasti murhaaja, ja vaikka hän pelastui merestä, oikeus* ei sallinut hänen enää elää.” 5 Paavali ravisti kuitenkin eläimen tuleen, eikä hänelle käynyt kuinkaan. 6 He odottivat, että hänen kätensä turpoaisi tai että hän kaatuisi yhtäkkiä kuolleena maahan. Kun he olivat odottaneet kauan aikaa ja näkivät, ettei hänelle tapahtunut mitään pahaa, he muuttivat mielensä ja sanoivat, että hän oli jumala.
7 Saaren huomattavimmalla miehellä Publiuksella oli maita sen paikan lähistöllä, ja hän toivotti meidät tervetulleiksi ja huolehti meistä vieraanvaraisesti kolme päivää. 8 Publiuksen isä makasi sairaana kuumeen ja punataudin kourissa. Paavali meni sisään hänen luokseen ja rukoili, laittoi kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.+ 9 Tämän jälkeen alkoi muitakin saarella olevia sairaita tulla hänen luokseen, ja heidät parannettiin.+ 10 He myös kunnioittivat meitä antamalla meille paljon lahjoja, ja kun olimme lähdössä merelle, he lastasivat mukaamme kaikkea, mitä tarvitsimme.
11 Olimme saarella kolme kuukautta ja lähdimme sitten matkaan aleksandrialaisella laivalla, jossa oli keulakuvana ”Zeuksen pojat” ja joka oli talvehtinut siellä. 12 Laskimme maihin Syrakusassa ja viivyimme siellä kolme päivää. 13 Sieltä jatkoimme matkaa ja saavuimme Regiumiin. Päivää myöhemmin alkoi puhaltaa etelätuuli, ja seuraavana päivänä pääsimme Puteoliin. 14 Siellä tapasimme veljiä, ja he pyysivät meitä jäämään luokseen seitsemäksi päiväksi. Näin etenimme kohti Roomaa. 15 Kuultuaan meistä veljet tulivat sieltä meitä vastaan Appiuksen torille ja Kolmelle majatalolle saakka. Kun Paavali näki heidät, hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui.+ 16 Vihdoin pääsimme perille Roomaan, ja siellä Paavalin annettiin asua yksin sotilaan vartioidessa häntä.
17 Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui koolle juutalaisten huomattavimmat miehet. Kun he olivat kokoontuneet, hän sanoi heille: ”Miehet, veljet, vaikka en ollut tehnyt mitään kansaa vastaan tai rikkonut esi-isiemme tapoja,+ minut luovutettiin vankina Jerusalemista roomalaisten käsiin.+ 18 Kuulusteltuaan minua+ he halusivat vapauttaa minut, koska kuolemantuomiolle ei ollut perusteita.+ 19 Mutta juutalaisten vastustuksen vuoksi minun oli pakko vedota keisariin+ – ei kuitenkaan siksi, että olisin syyttänyt kansaani mistään. 20 Tästä syystä minä siis pyysin, että saisin nähdä teidät ja puhua teille, sillä Israelin toivon vuoksi olen näissä kahleissa.”+ 21 He sanoivat hänelle: ”Me emme ole saaneet Juudeasta sinua koskevia kirjeitä, eikä kukaan sieltä tulleista veljistä ole kertonut tai puhunut sinusta mitään pahaa. 22 Meistä on kuitenkin paikallaan, että kuulemme, mitä sinä ajattelet, sillä me tiedämme, että tätä lahkoa+ vastaan puhutaan kaikkialla.”+
23 He sopivat sitten päivän, jona he tapaisivat hänet, ja silloin heitä tuli vielä enemmän hänen luokseen hänen asunnolleen. Aamusta iltaan asti hän selitti heille asioita ja todisti perusteellisesti Jumalan valtakunnasta, ja viittaamalla sekä Mooseksen lakiin+ että Profeettoihin*+ hän yritti taivuttaa heitä uskomaan Jeesukseen.+ 24 Jotkut alkoivat uskoa siihen, mitä hän sanoi, mutta toiset eivät. 25 Koska he siis olivat keskenään eri mieltä, he alkoivat lähteä, ja Paavali sanoi vain yhden asian:
”Pyhä henki sanoi osuvasti profeetta Jesajan välityksellä teidän esi-isillenne: 26 ’Mene tämän kansan luo ja sano: ”Te kuulette mutta ette varmasti ymmärrä, ja te katsotte mutta ette varmasti näe.+ 27 Tämän kansan sydän on paatunut.* Korvillaan he ovat kuulleet reagoimatta mitenkään ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he koskaan näkisi silmillään eivätkä kuulisi korvillaan eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi takaisin enkä minä parantaisi heitä.”’+ 28 Tietäkää siis, että tämä Jumalan pelastussanoma* on lähetetty kansakunnille,+ ja he kuuntelevat sitä varmasti.”+ 29 ——*
30 Niin hän asui omassa vuokratalossaan+ kokonaiset kaksi vuotta, ja hän otti ystävällisesti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, 31 saarnasi heille Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita täysin vapaasti,*+ kenenkään estämättä.