Roomalaisille

4 Koska näin on, mitä sanomme Abrahamin, lihallisen esi-isämme, saavuttaneen? 2 Jos esimerkiksi Abraham olisi julistettu vanhurskaaksi tekojen perusteella, hänellä olisi ollut syytä ylpeillä, mutta ei Jumalan edessä. 3 Mitä eräs raamatunkohta sanoo? ”Abraham uskoi Jehovaan,* ja siksi häntä pidettiin vanhurskaana.”*+ 4 Työntekijälle maksettavaa palkkaa ei pidetä ansaitsemattomana hyvyytenä vaan hänelle kuuluvana.* 5 Toisaalta jos joku ei tee työtä mutta uskoo häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, häntä pidetään vanhurskaana hänen uskonsa vuoksi.*+ 6 Puhuuhan Daavidkin sellaisen ihmisen onnellisuudesta, jota Jumala pitää vanhurskaana teoista riippumatta: 7 ”Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on peitetty.* 8 Onnellinen on se, jonka syntiä Jehova* ei missään tapauksessa ota huomioon.”+

9 Tuleeko tämä onnellisuus sitten vain ympärileikattujen vai myös ympärileikkaamattomien osaksi?+ Mehän sanomme: ”Abrahamia pidettiin vanhurskaana hänen uskonsa vuoksi.”*+ 10 Milloin hänet katsottiin vanhurskaaksi? Ennen hänen ympärileikkaustaan vai sen jälkeen? Häntä ei ollut vielä ympärileikattu, vaan hän oli ympärileikkaamaton. 11 Hän sai merkin,+ nimittäin ympärileikkauksen, vahvistukseksi* siitä, että Jumala oli hyväksynyt hänet* sen uskon perusteella, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana, jotta hän olisi kaikkien niiden isä, jotka uskovat+ ollessaan ympärileikkaamattomia, niin että heitä pidettäisiin vanhurskaina, 12 ja jotta hän olisi ympärileikattujen isä, ei ainoastaan niiden, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta, vaan myös niiden, jotka vaeltavat tarkasti sen uskon askeleissa, joka isällämme Abrahamilla+ oli ympärileikkaamattomana.

13 Ei Abraham saanut eivätkä hänen jälkeläisensä saaneet* lupausta siitä, että hänestä tulisi maailman perillinen,+ lain* noudattamisen välityksellä vaan uskoon+ perustuvan hyväksytyn aseman* välityksellä. 14 Jos näet ne, jotka pitävät kiinni laista, ovat perillisiä, uskosta tulee hyödytön ja lupaus raukeaa. 15 Todellisuudessa laki saa aikaan vihan,+ mutta kun lakia ei ole, ei ole rikkomustakaan.+

16 Lupaus siis saatiin uskon välityksellä, jotta lupaus perustuisi ansaitsemattomaan* hyvyyteen.+ Siksi lupaus on varma kaikille Abrahamin jälkeläisille,*+ ei vain niille, jotka pitävät kiinni laista, vaan myös niille, jotka pitävät kiinni Abrahamin, meidän kaikkien isän, uskosta.+ 17 (Onhan kirjoitettu: ”Minä teen sinusta monien kansojen isän.”+) Tämä tapahtui Jumalan nähden, hänen, johon Abraham uskoi ja joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu sitä, mitä ei ole, ikään kuin se olisi.* 18 Siitä huolimatta että toivo oli mennyt, hän uskoi toivon perusteella, että hänestä tulisi monien kansojen isä, sillä oli sanottu: ”Yhtä paljon sinulla tulee olemaan jälkeläisiä.”*+ 19 Ja vaikka hänen uskonsa ei heikentynyt, hän piti omaa ruumistaan jo kuin kuolleena (koska hän oli noin satavuotias)+ samoin kuin Saaran kohtuakin.*+ 20 Jumalan lupauksen vuoksi hänen uskonsa ei kuitenkaan horjunut. Sen sijaan hänen uskonsa teki hänestä voimakkaan, ja hän antoi Jumalalle kunnian 21 ja oli täysin vakuuttunut siitä, että Jumala pystyi tekemään sen, minkä oli luvannut.+ 22 Ja ”siksi häntä pidettiin vanhurskaana”.*+

23 Sanoja ”siksi häntä pidettiin vanhurskaana” ei kuitenkaan kirjoitettu ainoastaan hänen takiaan+ 24 vaan myös meidän takiamme, joita tullaan pitämään vanhurskaina, koska uskomme häneen, joka herätti meidän Herramme Jeesuksen kuolleista.+ 25 Hänet luovutettiin meidän väärintekojemme takia+ ja herätettiin eloon, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi.*+