Roomalaisille
9 Puhun totta Kristuksen yhteydessä enkä valehtele. Omatuntoni todistaa kanssani pyhän hengen ohjauksessa, 2 että tunnen sydämessäni suurta murhetta ja lakkaamatonta tuskaa. 3 Toivoisinpa, että minut itseni erotettaisiin Kristuksen yhteydestä ja kirottaisiin veljieni, maanmiesteni, sijasta, 4 jotka ovat israelilaisia. Heidät on otettu pojiksi,+ ja heille on annettu kunniakas asema, liitot,+ laki,+ pyhä palvelus+ ja lupaukset.+ 5 He polveutuvat samoista esi-isistä,+ joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään.+ Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.
6 Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumalan sana ei pitäisi paikkaansa. Eiväthän kaikki, jotka polveutuvat Israelista, kuulu todellisuudessa ”Israeliin”,+ 7 eivätkä he kaikki ole lapsia siksi, että he ovat Abrahamin jälkeläisiä,*+ vaan: ”Ne joita kutsutaan sinun jälkeläisiksesi, tulevat* Iisakin välityksellä.”+ 8 Toisin sanoen lihalliset lapset eivät ole todellisuudessa Jumalan lapsia,+ vaan jälkeläisiksi* katsotaan ne lapset, jotka ovat syntyneet lupauksen voimasta.+ 9 Lupaushan oli seuraava: ”Palaan luoksesi tähän aikaan, ja silloin Saaralla on poika.”+ 10 Näin ei ollut vain tässä tapauksessa, vaan myös silloin kun Rebekka tuli raskaaksi ja alkoi odottaa kaksosia esi-isällemme Iisakille.+ 11 Ennen heidän syntymäänsä ja ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa, Jumala teki tarkoituksensa mukaisen valinnan, joka ei riippunut teoista vaan hänestä, joka kutsuu. 12 Rebekalle sanottiin: ”Vanhempi tulee olemaan nuoremman orja.”+ 13 Onhan kirjoitettu: ”Minä rakastin Jaakobia, mutta vihasin Esauta.”+
14 Mitä siis sanomme? Onko Jumala epäoikeudenmukainen? Ei missään tapauksessa!+ 15 Hän sanoo Moosekselle: ”Minä valitsen, kenelle osoitan armoa, ja päätän, ketä kohtaan olen myötätuntoinen.”+ 16 Ratkaisevaa ei siis ole se, mitä ihminen haluaa tai tekee,* vaan valinta riippuu Jumalasta, joka on armollinen.+ 17 Eräässä raamatunkohdassa sanotaan faraolle: ”Juuri siitä syystä olen antanut sinun jäädä eloon, että näyttäisin voimani sinun yhteydessäsi ja nimeäni julistettaisiin koko maassa.”+ 18 Hän siis päättää, ketä kohtaan hän on armollinen ja kenen hän antaa paatua.*+
19 Tämän vuoksi sanot: ”Miksi hän vielä moittii? Kuka on pystynyt vastustamaan hänen tahtoaan?” 20 Ihminen, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa?+ Sanooko muovailtu muovailijalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?”+ 21 Mitä? Eikö savenvalajalla ole valta+ tehdä samasta savikimpaleesta toinen astia juhlavaan* käyttöön, toinen arkiseen* käyttöön? 22 Samoin Jumala, vaikka hän on halunnut osoittaa vihansa ja näyttää voimansa, on suvainnut hyvin kärsivällisesti vihan astioita, jotka kelpaavat vain tuhottaviksi. 23 Jos hän on toiminut näin tehdäkseen tunnetuksi suuren kirkkauden, jonka hän on antanut armon astioille,+ jotka hän on valmistanut etukäteen kirkkautta varten, 24 nimittäin meille, joita hän ei ole kutsunut ainoastaan juutalaisista vaan myös muista kansoista,+ niin entä sitten? 25 On niin kuin hän sanoo myös Hoosean kirjassa: ”Niitä, jotka eivät ole minun kansaani,+ minä kutsun ’kansakseni’, ja sitä, joka ei ollut rakas, ’rakkaaksi’,+ 26 ja paikassa, jossa heille sanottiin: ’Te ette ole minun kansani’, heitä tullaan kutsumaan ’elävän Jumalan pojiksi’.”+
27 Lisäksi Jesaja huudahtaa Israelista: ”Vaikka israelilaisia olisi kuin meren hiekkaa, vain pieni osa* pelastuu.+ 28 Jehova* tekee tilit selviksi maan asukkaiden kanssa kokonaan ja viivyttelemättä.”+ 29 Lisäksi, niin kuin Jesaja ennusti: ”Ellei armeijoiden Jehova* olisi jättänyt meille jälkeläistä,* meistä olisi tullut Sodoman kaltaisia ja olisimme muistuttaneet Gomorraa.”+
30 Mitä siis sanomme? Vaikka muiden kansojen ihmiset eivät yrittäneetkään saavuttaa hyväksyttyä asemaa Jumalan edessä,* he saivat sen+ – hyväksytyn aseman, jonka usko saa aikaan+ – 31 mutta vaikka Israel yritti saavuttaa hyväksytyn aseman noudattamalla lakia,* se ei onnistunut noudattamaan tuota lakia. 32 Miksi? Koska he eivät yrittäneet sitä uskon avulla vaan luottivat tekoihinsa. He kompastuivat ”kompastuskiveen”,+ 33 niin kuin on kirjoitettu: ”Minä asetan Siioniin kompastuskiven+ ja kallion, johon loukkaannutaan, mutta se, joka perustaa uskonsa sille, ei pety.”+