Apostolien teot
22 ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa puolustukseni, jonka nyt esitän teille.”+ 2 Kun he kuulivat hänen puhuvan heille heprean kielellä, he olivat vielä hiljempaa, ja hän sanoi: 3 ”Minä olen juutalainen+ ja olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa.+ Olen kuitenkin saanut koulutuksen tässä kaupungissa Gamalielin+ jalkojen juuressa,* ja minut on opetettu noudattamaan tiukasti esi-isien lakia.+ Olin hyvin innokas Jumalan puolesta, niin kuin te kaikki olette tänään.+ 4 Minä vainosin tähän Tiehen* kuuluvia, sekä miehiä että naisia, ja lähetin heitä kuolemaan, kun sidoin ja luovutin heitä vankiloihin,+ 5 niin kuin ylimmäinen pappi ja koko vanhinten neuvosto voivat todistaa. Hankin näiltä myös kirjeitä Damaskoksen veljille ja olin menossa sinne sitä varten, että toisin siellä olevat sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.
6 Mutta kun olin matkalla ja lähestyin Damaskosta, keskipäivän aikaan taivaalta leimahti yhtäkkiä kirkas valo kaikkialle ympärilleni.+ 7 Minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ 8 Minä vastasin: ’Kuka olet, Herra?’ Ääni sanoi minulle: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ 9 Kanssani olevat miehet kyllä näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka puhui minulle. 10 Siihen minä sanoin: ’Mitä minun pitää tehdä, Herra?’ Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä sinulle kerrotaan kaikki, mitä sinulle on päätetty antaa tehtäväksi.’+ 11 Mutta koska en sen kirkkaan valon vuoksi nähnyt mitään, kanssani olevat taluttivat minut Damaskokseen.
12 Siellä oli Ananias-niminen mies, joka oli jumalaapelkäävä lain vaatimusten mukaan ja josta kaikki siellä asuvat juutalaiset kertoivat hyvää. 13 Hän tuli luokseni, ja seisoessaan vieressäni hän sanoi minulle: ’Saul, veljeni, palautukoon näkösi!’ Juuri sillä hetkellä minä katsoin häneen ja näin hänet.+ 14 Hän sanoi: ’Esi-isiemme Jumala on valinnut sinut, jotta oppisit tuntemaan hänen tahtonsa, näkisit hänet, joka on oikeamielinen,*+ ja kuulisit hänen äänensä, 15 sillä sinusta tulee hänen todistajansa ja sinä kerrot kaikille ihmisille siitä, mitä olet nähnyt ja kuullut.+ 16 Miksi siis viivyttelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi+ huutamalla avuksi hänen nimeään.’+
17 Mutta kun olin palannut Jerusalemiin+ ja olin temppelissä rukoilemassa, minä jouduin hurmoksiin 18 ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Kiirehdi ja lähde nopeasti Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sitä, mitä todistat minusta.’+ 19 Minä sanoin: ’Herra, he itse tietävät hyvin, että minä vangitsin ja pieksin synagogassa toisensa jälkeen niitä, jotka uskoivat sinuun.+ 20 Lisäksi kun todistajasi Stefanoksen veri vuodatettiin, minä seisoin vieressä ja hyväksyin sen ja vartioin niiden päällysvaatteita, jotka surmasivat hänet.’+ 21 Hän kuitenkin sanoi minulle: ’Mene, sillä minä lähetän sinut kaukaisten kansojen luo.’”+
22 He kuuntelivat häntä tähän asti, mutta sitten he korottivat äänensä ja sanoivat: ”Pois tuollainen maan päältä! Ei hän saa elää!” 23 Koska he huusivat, heittelivät päällysvaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan,+ 24 komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin ja sanoi, että tätä piti kuulustella ruoskimalla, jotta hän saisi tietää tarkasti, miksi Paavalille huudettiin sillä tavoin. 25 Mutta kun he olivat sitoneet* Paavalin ruoskittavaksi, tämä sanoi siellä seisovalle upseerille: ”Onko teidän laillista ruoskia roomalaista,* jota ei ole tuomittu?”*+ 26 Sen kuultuaan upseeri meni komentajan luo ilmoittamaan asiasta ja sanoi: ”Mitä aiot tehdä? Tämä mieshän on roomalainen.” 27 Niin komentaja meni Paavalin luo ja kysyi häneltä: ”Sano minulle, oletko sinä roomalainen.” Hän vastasi: ”Olen.” 28 Komentaja sanoi siihen: ”Minä olen ostanut tämän kansalaisuuden* suurella rahasummalla.” Paavali sanoi: ”Mutta minulla se on ollut syntymästä saakka.”+
29 Miehet, jotka aikoivat kuulustella Paavalia kiduttamalla, perääntyivät siksi heti hänen luotaan, ja komentaja pelästyi tajutessaan, että hän oli roomalainen ja että hän oli kahlinnut hänet.+
30 Seuraavana päivänä komentaja päästi Paavalin kahleista ja käski ylipappien ja koko sanhedrinin tulla koolle, koska halusi varmuuden siitä, mistä juutalaiset syyttivät häntä. Sitten hän toi Paavalin alas ja asetti hänet seisomaan heidän keskelleen.+