1. Kuninkaiden kirja
22 Syyrian ja Israelin välillä ei ollut sotaa kolmeen vuoteen. 2 Kolmantena vuonna Juudan kuningas Josafat+ lähti Israelin kuninkaan luo.+ 3 Israelin kuningas sanoi palvelijoilleen: ”Tiedättekö, että Ramot-Gilead+ kuuluu meille? Silti me epäröimme ottaa sitä takaisin Syyrian kuninkaalta.” 4 Sitten hän sanoi Josafatille: ”Lähdetkö kanssani taistelemaan Ramot-Gileadiin?” Josafat vastasi Israelin kuninkaalle: ”Minä tulen mukaasi. Minun kansani on sinun kansasi, ja minun hevoseni ovat sinun hevosiasi.”+
5 Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: ”Tiedustelehan ensin,+ mitä Jehova sanoo.”+ 6 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: ”Pitäisikö minun lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai olla lähtemättä?” He vastasivat: ”Lähde! Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.”
7 Silloin Josafat sanoi: ”Eikö täällä ole ketään Jehovan profeettaa? Tiedustellaan myös hänen kauttaan.”+ 8 Siihen Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”On vielä yksi mies, jonka kautta voimme tiedustella asiaa Jehovalta,+ mutta minä vihaan häntä,+ sillä hän ei koskaan profetoi minusta hyvää vaan ainoastaan pahaa.+ Hän on Jimlan poika Mikaja.” Josafat kuitenkin sanoi: ”Kuningas ei saisi puhua noin.”
9 Niinpä Israelin kuningas kutsui luokseen hovivirkamiehen ja sanoi: ”Hae tänne pian Jimlan poika Mikaja.”+ 10 Israelin kuningas ja Juudan kuningas Josafat istuivat kumpikin kuninkaallisessa asussaan valtaistuimellaan puimatantereella Samarian portin luona, ja kaikki profeetat profetoivat heidän edessään.+ 11 Kenaanan poika Sidkia teki itselleen rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Näillä sinä pusket* syyrialaisia, kunnes hävität heidät perin pohjin.’” 12 Kaikki muutkin profeetat profetoivat samalla tavalla: ”Mene ylös Ramot-Gileadiin, niin sinä voitat. Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.”
13 Viestinviejä, joka oli mennyt kutsumaan Mikajaa, sanoi hänelle: ”Profeetat lupaavat kaikki kuninkaalle hyvää. Pyydän, että puhuisit samalla tavalla kuin he puhuvat ja lupaisit hyvää.”+ 14 Mutta Mikaja vastasi: ”Niin varmasti kuin Jehova elää, minä puhun sen, mitä Jehova sanoo minulle.” 15 Sitten hän tuli kuninkaan luo ja kuningas kysyi häneltä: ”Mikaja, pitäisikö meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadiin vai olla lähtemättä?” Hän vastasi heti: ”Lähde, niin sinä voitat. Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.” 16 Siihen kuningas sanoi hänelle: ”Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totta Jehovan nimessä?” 17 Niin hän sanoi: ”Minä näen kaikki israelilaiset hajallaan vuorilla+ kuin lampaat ilman paimenta. Jehova sanoi: ’Näillä ei ole isäntää. Menköön jokainen rauhassa takaisin kotiinsa.’”
18 Silloin Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Enkö sanonut sinulle, että hän ei profetoi minusta hyvää vaan ainoastaan pahaa?”+
19 Sitten Mikaja sanoi: ”Kuule sen vuoksi Jehovan sana: Minä näin Jehovan istuvan valtaistuimellaan+ ja koko taivaan armeijan seisovan hänen vierellään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.+ 20 Jehova sanoi: ’Kuka johtaisi Ahabin harhaan, niin että hän menee Ramot-Gileadiin ja kaatuu siellä?’ Yksi sanoi yhtä, ja toinen sanoi toista. 21 Eräs henki*+ tuli esiin, asettui seisomaan Jehovan eteen ja sanoi: ’Minä harhautan häntä.’ Jehova kysyi häneltä: ’Millä tavalla?’ 22 Hän vastasi: ’Minä menen ja panen kaikki hänen profeettansa kertomaan valheita.’*+ Silloin hän sanoi: ’Sinä harhautat häntä, ja sinä myös onnistut. Mene ja tee niin.’ 23 Nyt Jehova on pannut kaikki nämä profeettasi kertomaan valheita,+ mutta Jehova on päättänyt, että onnettomuus kohtaa sinua.”+
24 Kenaanan poika Sidkia tuli nyt esiin, löi Mikajaa poskelle ja sanoi: ”Miten muka Jehovan henki on jättänyt minut ja puhuu sinulle?”+ 25 Mikaja vastasi: ”Näet sen sinä päivänä, jona piiloudut sisimpään huoneeseen.” 26 Silloin Israelin kuningas sanoi: ”Ota Mikaja ja vie hänet kaupunginpäällikkö Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. 27 Sano heille: ’Näin sanoo kuningas: ”Pankaa tämä vankilaan+ ja antakaa hänelle tavallista pienempi annos vettä ja leipää, kunnes palaan turvallisesti.”’” 28 Mutta Mikaja sanoi: ”Jos tosiaan palaat turvallisesti, Jehova ei ole puhunut minulle.”+ Hän lisäsi: ”Painakaa tämä mieleenne, te kaikki.”*
29 Sitten Israelin kuningas ja Juudan kuningas Josafat lähtivät ylös Ramot-Gileadiin.+ 30 Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Minä pukeudun tuntemattomaksi ja lähden taisteluun, mutta laita sinä päällesi kuninkaallinen asu.” Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi+ ja lähti taisteluun. 31 Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa 32 päällikölle+ käskyn: ”Älkää taistelko kenenkään muun kuin Israelin kuninkaan kanssa, älkää pienten älkääkä suurten.” 32 Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he ajattelivat: ”Tuo on varmaankin Israelin kuningas.” Siksi he kääntyivät taistelemaan häntä vastaan, ja Josafat alkoi huutaa apua. 33 Kun vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat saman tien ajamasta häntä takaa.
34 Eräs mies ampui jousella sattumanvaraisesti mutta osuikin Israelin kuningasta panssaripaidan saumakohtaan. Kuningas sanoi vaununajajalleen: ”Käänny ympäri ja vie minut pois taistelusta,* koska olen haavoittunut pahasti.”+ 35 Taistelu riehui kiivaana koko päivän, ja kuningasta täytyi pitää pystyssä vaunuissa syyrialaisten edessä. Haavasta vuoti verta sotavaunujen pohjalle, ja illalla hän kuoli.+ 36 Auringon laskiessa leirissä kiiri huuto: ”Jokainen takaisin kaupunkiinsa! Jokainen takaisin maalleen!”+ 37 Näin kuningas kuoli, ja hänet tuotiin Samariaan, jonne hänet haudattiin. 38 Kun sotavaunuja huuhdottiin Samarian altaalla, koirat nuolivat hänen vertaan ja prostituoidut peseytyivät siellä,* niin kuin Jehova oli sanonut.+
39 Muista Ahabin vaiheista – kaikista hänen teoistaan, hänen rakentamastaan norsunluupalatsista+ ja kaikista hänen rakentamistaan kaupungeista – on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 40 Lopulta Ahab meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänen pojastaan Ahasjasta+ tuli kuningas hänen tilalleen.
41 Asan pojasta Josafatista+ oli tullut Juudan kuningas Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä vuonna. 42 Josafat oli 35-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 25 vuotta. Hänen äitinsä oli Silhin tytär Asuba. 43 Josafat vaelsi kaikessa isänsä Asan tietä.+ Hän ei poikennut siltä vaan teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä.+ Uhripaikkoja ei kuitenkaan hävitetty, vaan edelleen kansa uhrasi ja suitsutti niillä uhrisavua.+ 44 Josafat säilytti rauhan Israelin kuninkaan kanssa.+ 45 Muista Josafatin vaiheista, hänen mahtavuudestaan ja hänen käymistään sodista, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 46 Lisäksi hän poisti maasta ne temppeliprostituoituina toimivat miehet,+ jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Asan päivinä.+
47 Siihen aikaan Edomissa+ ei ollut kuningasta, vaan kuninkaan tehtävää hoiti valtuutettu.+
48 Josafat myös teetti Tarsiin-laivoja,* joiden piti mennä Ofiriin noutamaan kultaa.+ Ne eivät kuitenkaan menneet, koska ne haaksirikkoutuivat Esjon-Geberissä.+ 49 Ahabin poika Ahasja sanoi silloin Josafatille: ”Anna minun palvelijoideni kulkea sinun palvelijoidesi kanssa laivoilla”, mutta Josafat ei suostunut siihen.
50 Lopulta Josafat meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin esi-isänsä Daavidin kaupunkiin heidän viereensä. Hänen pojastaan Joramista+ tuli kuningas hänen tilalleen.
51 Ahabin pojasta Ahasjasta+ tuli Israelin kuningas Samariassa Juudan kuninkaan Josafatin 17. vuonna, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. 52 Ahasja teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Hän toimi samalla tavalla kuin isänsä,+ äitinsä+ ja Nebatin poika Jerobeam, joka oli saanut Israelin tekemään syntiä.+ 53 Hän palveli Baalia,+ kumarsi häntä ja loukkasi Israelin Jumalaa Jehovaa,+ aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt.