6D ”Jumala, joka on yli kaiken”

Ro 9:5, kreik. καὶ ἐξ ὧν ὁ χριστὸς τὸ κατὰ σάρκα, ὁ ὢν ἐπὶ πάντων, θεὸς εὐλογητὸς εἰς τοὺς αἰῶνας· ἀμήν

(kai eks hōn ho khri·stosʹ to ka·taʹ sarʹka, ho ōn e·piʹ panʹtōn, The·osʹ eu·lo·gē·tosʹ eis tous ai·ōʹnas; a·mēnʹ)

1931/42	”ja joista Kristus lihan mukaan polveutuu. Jumala, joka on yli kaiken, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.”	Zürcher Bibel, Zürich.
1935	”ja Kristus on heidänkin (niin kauas kuin luonnollinen polveutuminen ulottuu). (Ikuisesti olkoon siunattu Jumala, joka on yli kaiken! Aamen.)”	James Moffatt, A New Translation of the Bible, New York ja Lontoo.
1952	”ja heidän sukuaan Kristus on lihan mukaan. Jumala, joka on yli kaiken, olkoon siunattu ikuisesti. Aamen.”	Revised Standard Version, New York.
1961	”ja heistä polveutui luonnollisen polveutumisen kautta Messias. Olkoon Jumala, korkein kaiken yläpuolella, siunattu ikuisesti! Aamen.”	The New English Bible,Oxford ja Cambridge.
1966	”ja Kristus kuuluu ihmisenä heidän sukuunsa. Jumala, joka hallitsee kaikkea, olkoon ylistetty ikuisesti! Aamen.”	Today’s English Version, American Bible Society, New York.
1970	”ja heistä tuli Messias (puhun hänen alkuperästään ihmisenä). Ikuisesti olkoon siunattu Jumala, joka on yli kaiken! Aamen.”	The New American Bible, New York ja Lontoo.
1975	”ja joista Kristus polveutui lihan mukaan: Jumala, joka on yli kaiken, olkoon siunattu ikuisesti. Aamen.”	Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös, Vantaa.

Näissä käännöksissä ὁ ὤν (ho ōn) katsotaan sellaisen itsenäisen virkkeen aluksi, joka viittaa Jumalaan ja jossa häntä siunataan hänen tekemiensä järjestelyjen takia. Tässä ja Ps 67:19:ssä, LXX, predikatiivi εὐλογητός (eu·lo·gē·tosʹ ’siunattu’) esiintyy subjektin θεός (The·osʹ ’Jumala’) jäljessä (ks. Ps 68:19, alav.).

G. B. Winer sanoo teoksessaan A Grammar of the Idiom of the New Testament (7. p., Andover 1897, s. 551), että ”silloin kun subjekti on pääkäsite, varsinkin kun se on vastakkainen toiselle subjektille, predikatiivi voidaan ja täytyy sijoittaa sen jälkeen, vrt. Ps. 67:20, Sept [67:19, LXX]. Jos Room. 9:5:n sanoilla ὁ ὢν ἐπὶ πάντων θεὸς εὐλογητός jne. [ho ōn e·piʹ panʹtōn The·osʹ eu·lo·gē·tosʹ jne.] siis viitataan Jumalaan, sanojen järjestys on täysin sopiva ja jopa välttämätön.”

Ezra Abbotin kirjassa The Authorship of the Fourth Gospel and Other Critical Essays (Boston 1888, s. 332–438) on yksityiskohtainen tutkielma Ro 9:5:stä. Hän sanoo s. 345, 346 ja 432: ”Mutta tässä ὁ ὤν [ho ōn] erotetaan sanasta ὁ χριστός [ho khri·stosʹ] ilmauksella τὸ κατὰ σάρκα [to ka·taʹ sarʹka], jonka jälkeen luettaessa täytyy pitää tauko – tauko, jota pidentää se, että τό [to] antaa erikoispainon ilmaukselle κατὰ σάρκα [ka·taʹ sarʹka]; ja edeltävä lause on kieliopillisesti sinänsä kokonainen eikä tarvitse logiikan vuoksi jatkoa, sillä Kristus oli juutalaisista vain lihan mukaan. Toisaalta, kuten olemme nähneet (s. 334), välittömästi edellä oleva luettelo siunauksista, jonka kruunaa Kristuksen tulemuksen verraton siunaus, viittaa luonnollisesti Jumalan ylistämiseen ja kiittämiseen Olentona, joka hallitsee kaikkea, ja doksologiaan viittaa myös virkkeen lopussa oleva ᾿Αμήν [A·mēnʹ]. Doksologinen rakenne näyttää siis kaikilta näkökannoilta katsottuna vaivattomalta ja luontevalta. – – Sanan σάρκα [sarʹka] jälkeisen tauon luontevuuteen viittaa sekin, että tämän sanan jälkeen on piste kaikissa vanhimmissa käsikirjoituksissa A, B, C, L, jotka ovat todisteena tässä tapauksessa. – – Voin nyt nimetä unsiaalikäsikirjoitusten A, B, C, L – – lisäksi ainakin 26 kursiivikäsikirjoitusta, joissa on sanan σάρκα jälkeen tauko, joka on yleensä sama kuin tauko, joka niissä on ilmausten αἰῶνας [ai·ōʹnas] tai ᾿Αμήν [A·mēnʹ] jälkeen.”

Näin ollen Ro 9:5:ssä esitetään ylistys ja kiitos Jumalalle. Tämä raamatunkohta ei samasta Jehova Jumalaa Jeesukseen Kristukseen.