HABAKUK
1 Julistus, jonka profeetta Habakuk* sai näyssä:
2 Kuinka kauan, Jehova, minun täytyy huutaa apua, mutta sinä et kuule?+
Kuinka kauan minun täytyy pyytää apua väkivallan takia, mutta sinä et puutu asioihin?*+
3 Minkä vuoksi sinä annat minun nähdä pahuutta?
Miksi suvaitset sortoa?
Miksi edessäni on tuhoa ja väkivaltaa?
Ja miksi on niin paljon kiistaa ja riitaa?
4 Sen vuoksi laki on voimaton
eikä oikeus koskaan tapahdu.
5 ”Katsokaa kansoja ja nähkää!
Tuijottakaa ihmeissänne ja hämmästykää,
sillä teidän päivinänne tapahtuu jotain,
mitä ette usko, vaikka siitä kerrotaan teille.+
He pyyhkäisevät maan päällä laajojen alueiden yli
ottaakseen haltuunsa koteja, jotka eivät kuulu heille.+
7 He ovat kauhistuttavia ja pelottavia.
He saattavat voimaan oman oikeuskäytäntönsä ja ottavat vallan* itselleen.+
Heidän sotaratsunsa laukkaavat eteenpäin,
heidän hevosensa tulevat kaukaa.
He syöksyvät kuin kotka saaliin kimppuun.+
9 Heillä kaikilla on mielessään väkivalta.+
Edetessään yhdessä he ovat kuin itätuuli,+
ja he kahmivat vankeja niin kuin hiekkaa.
He nauravat jokaiselle linnoitetulle paikalle,+
kasaavat maavallin ja valloittavat sen.
12 Jehova, etkö sinä ole ollut ikuisesti?+
Jumalani, Pyhäni, sinä et kuole.*+
Jehova, sinä olet määrännyt heidät panemaan tuomion täytäntöön.
13 Sinun silmäsi ovat liian puhtaat, jotta voisit katsoa sitä, mikä on pahaa,
etkä sinä voi suvaita jumalattomuutta.+
Miksi sinä sitten suvaitset petollisia+
ja pysyt hiljaa, kun paha ihminen nielee itseään oikeamielisemmän?*+
14 Miksi annat kohdella ihmistä kuin meren kaloja,
kuin ryömiviä eläimiä, joilla ei ole hallitsijaa?
15 Kaikki nämä hän* nostaa kalakoukulla.
Hän pyydystää heidät nuottaansa
ja kokoaa heidät kalaverkkoonsa.
Siksi hän iloitsee suuresti.+
16 Siksi hän uhraa uhreja nuotalleen
ja tuo uhreja* kalaverkolleen,
sillä niiden ansiosta hänen ateriansa on runsas*
ja hänen ruokansa on laadukasta.
17 Jatkaako hän siis nuottansa tyhjentämistä?*
Teurastaako hän edelleen kansoja säälimättömästi?+
Minä tarkkailen nähdäkseni, mitä hän puhuu kauttani
ja mitä vastaan, kun minua ojennetaan.
2 Jehova vastasi minulle:
Vaikka se viipyisi,* odota sitä!*+
Se toteutuu varmasti.
Se ei myöhästy!
4 Katso sitä, joka on ylpeä.
Hän ei ole sisimmässään rehellinen.
Mutta se, joka toimii oikein,* saa elää uskollisuutensa* ansiosta.+
5 Tosiaankin, koska viini on petollista,
ylimielinen mies ei saavuta tavoitettaan.
Hän kasvattaa ruokahalunsa suureksi kuin hauta.*
Hän on kuin kuolema eikä voi tulla kylläiseksi.
Hän kokoaa kaikkia kansakuntia
ja kerää itselleen kaikkia kansoja.+
6 Eivätkö nämä kaikki pilkkaa häntä sananlaskuilla, vertauksilla ja arvoituksilla?+
He sanovat:
’Voi sitä, joka kerää sellaista, mikä ei ole hänen,
ja kasvattaa omaa velkaansa entistä suuremmaksi!
Kuinka kauan?
7 Eivätkö velkojasi nouse äkkiä?
He heräävät ja ravistelevat sinua rajusti,
ja sinä joudut heidän ryöstettäväkseen.+
8 Koska sinä ryöstit monia kansakuntia,
kaikki muut kansat ryöstävät sinua+
siksi, että olet vuodattanut ihmisten verta
ja tehnyt väkivaltaa maalle
– kaupungeille ja niiden asukkaille.+
9 Voi sitä, joka hankkii epärehellisesti voittoa sukunsa* hyväksi
tehdäkseen pesänsä korkeuteen,
vapautuakseen onnettomuuden otteesta!
10 Juonesi koituvat häpeäksi suvullesi.
Hävittämällä monia kansoja sinä teet syntiä itseäsi vastaan.+
11 Kivi huutaa muurista,
ja kattohirsi vastaa sille puurakenteista.
13 Eikö itse armeijoiden Jehovalta ole lähtöisin se, että kansat tekevät kovasti työtä sen hyväksi, minkä tuli tuhoaa,
ja että kansakunnat väsyttävät itsensä turhan takia?+
15 Voi sitä, joka antaa ystävilleen juotavaa
ja lisää siihen vihastusta ja suuttumusta ja saa heidät juopumaan,
jotta voisi katsella heidän alastomuuttaan!
16 Sinä tulet kylläiseksi häpeästä, et kunniasta.
Juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi.*
Jehovan oikeassa kädessä oleva malja tulee sinunkin kohdallesi,+
ja häpeä peittää kunniasi.
17 Libanonille tehty väkivalta näet peittää sinut
ja tuho, joka sai eläimet kauhun valtaan, kohtaa sinua,
koska vuodatit ihmisten verta
ja teit väkivaltaa maalle
– kaupungeille ja niiden asukkaille.+
18 Mitä hyötyä on veistetystä jumalankuvasta,
kun sen tekijä on veistänyt sen?
Mitä hyötyä on metallipatsaasta* ja valheiden opettajasta,
vaikka sen tekijä luottaa siihen
ja tekee arvottomia jumalia, jotka ovat mykkiä?+
19 Voi sitä, joka sanoo puunkappaleelle: ”Herää!”
tai mykälle kivelle: ”Nouse ylös! Opeta meitä!”
20 Mutta Jehova on pyhässä temppelissään.+
Ole hiljaa hänen edessään, koko maa!’”+
3 Profeetta Habakukin rukous surulauluina:
2 Oi Jehova, olen kuullut sanoman sinusta.
Toimintasi, Jehova, saa minut tuntemaan syvää kunnioitusta.
Herätä se eloon vuosien keskellä!*
Tee se tunnetuksi vuosien keskellä.*
Muistathan osoittaa armoa sekasorron aikana.+
Hänen majesteettisuutensa peitti taivaat,+
maa täyttyi hänen ylistyksestään.
4 Hänen hohteensa oli kuin valo.+
Kaksi sädettä välähti hänen kädestään,
jossa piili hänen voimansa.
6 Hän seisahtui ja vavisutti maata.+
Yhdellä katseella hän sai kansat hypähtämään.+
Ikuiset vuoret murskautuivat,
ja ikivanhat kukkulat kumartuivat.+
Hänen ovat muinaiset polut.
7 Näin levottomuutta Kusanin teltoissa.
Midianin maan telttakankaat vapisivat.+
8 Jokiako, Jehova,
jokiako kohtaan vihasi hehkuu?
Kohdistuuko vimmasi mereen?+
9 Olet ottanut esiin jousesi, ja se on valmiina.
Aseet* on määrätty tehtäväänsä valalla vannoen.* (Sela.)
Sinä halkaiset maan joilla.
10 Vuoret vääntelehtivät tuskasta nähdessään sinut.+
Rankkasade pyyhkäisi yli.
Syvät vedet pauhasivat.+
Ne nostivat kätensä korkealle.
11 Aurinko ja kuu pysyivät paikallaan korkealla asuinpaikassaan.+
Nuolesi lähtivät liikkeelle kuin valo.+
Keihääsi salamoi säihkyen.
12 Sinä marssit maan halki vihastuneena.
Sinä poljit* kansoja suuttuneena.
13 Sinä lähdit pelastamaan kansaasi, pelastamaan voideltuasi.
Sinä murskasit jumalattomien talon johtajan.*
Se paljastettiin perustuksista kattoon* asti. (Sela.)
14 Sinä lävistit hänen soturiensa pään hänen omilla aseillaan,*
kun he syöksyivät hajaannuttamaan minua.
Riemuissaan he nielaisivat ahdistetun piilossa.
15 Sinä poljit hevosillasi meren halki,
kuohuvien vesimassojen halki.
Luuni alkoivat mädäntyä,+
jalat vapisivat allani.
Silti odotan hiljaa ahdingon päivää,+
sillä se kohtaa kimppuumme hyökkäävää kansaa.
17 Vaikka viikunapuu ei ehkä kuki
eivätkä viiniköynnökset kenties tuota hedelmiä,
vaikka oliivisato voi epäonnistua
eivätkä pellot* ehkä tuota ravintoa,
vaikka katras voi kadota tarhasta
eikä aitauksissa ehkä ole karjaa,
18 niin minä kuitenkin riemuitsen Jehovasta,
iloitsen Jumalastani, pelastajastani.+
19 Suvereeni Herra Jehova on minun voimani.+
Hän tekee jaloistani kuin kauriin jalat
ja antaa minun astella kukkuloilla.+
Johtajalle. Kielisoittimillani.
Merk. mahd. ’kiihkeä syleily’.
Tai ”pelasta”.
Tai ”vanhurskaita”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”arvokkuuden”.
Tai mahd. ”heidän voimansa on heidän jumalansa”.
Tai mahd. ”me emme kuole”.
Tai ”ojentamaan”.
Tai ”vanhurskaamman”.
Ts. kaldealaisvihollinen.
Tai ”suitsuttaa uhrisavua”.
Kirjaim. ”öljyinen”.
Tai mahd. ”miekkansa esiin vetämistä”.
Tai ”sitä ääneen lukeva voi lukea sujuvasti”.
Tai ”täyttymistään”.
Tai ”näyttäisi viipyvän”.
Tai ”odota sitä innokkaasti”.
Tai ”vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai mahd. ”uskonsa”.
Tai ”šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Tai ”kansansa”.
Tai ”epävanhurskauden”.
Tai mahd. ”ja hoipertele”.
Tai ”valetusta patsaasta”.
Tai mahd. ”meidän aikanamme”.
Tai mahd. ”meidän aikanamme”.
Ks. sanasto.
Tai ”Rutto”.
Tai ”pelastus”.
Tai mahd. ”Nuolet”. Kirjaim. ”Sauvat”.
Tai mahd. ”Heimojen valat on lausuttu”.
Kirjaim. ”puit”. Ks. sanasto, ”Puiminen, puimatanner”.
Kirjaim. ”pään”.
Kirjaim. ”kaulaan”.
Kirjaim. ”hänen sauvoillaan”.
Kirjaim. ”ja vatsani vapisi”.
Tai ”penkereet”.