Puhdas sana

◆ Jotkut Pyhän Raamatun lukijat ovat panneet pahakseen sen, mitä se sanoo sukupuoliasioista. Raamatussa on kertomuksia sukupuolisuhteiden oikeasta ja kunniallisesta asemasta avioliitossa. Siellä kerrotaan joissakin tapauksissa myös huonosta käyttäytymisestä, ja näiden kertomusten perusteella Raamattua lukevat ovat tienneet kauan, mikä on Luojan silmissä sopimatonta. Tekeekö tällainen suoraan esitetty tieto Raamatun moraalittomaksi tai säädyttömäksi?

Kirjoittaessaan nykyajan ”seksuaalisesta vallankumouksesta” professori David R. Mace tähdentää seuraavaa: ”Raamatun kirjoittajat eivät menettäneet puhekykyään, kuten monet nykyajan kristityt, käsitellessään tätä aihetta. Heidän monia kertomuksiaan sukupuolisesta käyttäytymisestä voitaisiin pitää aivan sopimattomina käytettäväksi julkisessa lukemisessa tai julkisessa keskustelussa, jopa meidän valistuneena aikanamme. Mutta näissä kertomuksissa ei ole mitään loukkaavaa. Ne ovat suorasukaisia, todellisuudentajuisia selontekoja. . . . Sukupuolisuhteita käsitellään sellaisina kuin pitääkin, osana inhimillistä elämää. Asioita ei salailla vaivautuneesti. Toisaalta missään ei esiinny salavihkaista kaksimielisyyttä. Sukupuolielämään suhtaudutaan rehellisesti ja tervemielisesti. Luterilainen teologi Otto Piper sanoo: ’Raamatussa ei ole sellaista kohtaa, jossa sukupuolielämä on vaarassa vajota säädyttömyyden tasolle.’ ”

Raamattu on joissakin kohdissa melko suorapuheinen, mutta ei koskaan säädytön tai kaksimielinen. Psalmista kirjoittikin: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. . . . Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti.” – Ps. 19:8–10.