He kehittivät uuden hengen
JUMALASTA vieraantuneella ja Saatanan vaikutuksen alaisella maailmalla on henki, vallitseva asenne eli taipumus, joka vastustaa vanhurskaita periaatteita. Mutta kun ihmiset alkavat käsittää, miten epätyydyttävä heidän elämänsä todellisuudessa on, ja nähdä, että on paljon parempi noudattaa Raamatun periaatteita, he alkavat tehdä muutoksia, ja heidän mieleensä alkaa vaikuttaa uusi voima eli vallitseva asenne. – Ef. 4:17–24.
Tämän koki eräs entinen uhkapeluri ja marihuanan käyttäjä. Hän kertoo:
’Käytin ennen paljon aikaa uhkapeliin Narragansettin raviradalla Rhode Islandissa. Kun olin hävinnyt viikon palkkani, minulla oli tapana lainata työtovereilta ja mennä takaisin radalle. Vaikka minulla oli hyväpalkkainen toimi, velkaannuin lopulta niin pahasti, että minun oli tehtävä vararikko. Niihin aikoihin vaimoni ja minä poltimme useimmat illat marihuanaa. Kävin myös usein baareissa juomassa itseni juovuksiin, ja minulla oli tapana varastaa tavaratalosta, jossa työskentelin.
’Marraskuussa 1973 kaksi Jehovan todistajaa kävi vaimoni luona kodissamme. Koska vaimoni uskoi kehitysoppiin, he palasivat seuraavalla viikolla ja jättivät hänelle kirjan ”Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos?” Kun he tulivat jälleen seuraavalla viikolla, vaimoni oli lukenut koko kirjan eikä enää uskonut kehitysteoriaan. Todistajat tekivät järjestelyt aloittaakseen hänen kanssaan raamatuntutkistelun.
’Kun he tulivat ensimmäiseen tutkisteluun, makasin kotona ankaran päänsäryn tähden. Todistajien tietämättä kuuntelin keskustelua makuuhuoneessa. Olin aikaisemmin sanonut vaimolleni, että Jehovan todistajat olivat ”torvia”. Mutta kuunneltuani heitä jonkin aikaa minun täytyi nousta ylös ja pyytää saada liittyä keskusteluun. Keskusteltuamme kaksi tuntia päätimme muuttaa tutkistelun illaksi, niin että minäkin saatoin osallistua siihen. Tämä tapahtui joulukuun lopussa.
’Helmikuuhun mennessä olimme lakanneet käyttämästä marihuanaa, koska käsitimme Raamatun kannan huumeisiin ja halusimme mukauttaa elämämme sen hyviin mittapuihin. Noihin aikoihin kysyin pariskunnalta, jonka kanssa tutkimme: ”Milloin voin päästä kasteelle?” Jehovan avulla saatoin edistyä hyvin sekä totuuden tuntemuksessa että sen soveltamisessa elämääni. Minut kastettiin heinäkuun 5. päivänä Jehovan todistajain konventissa, joka pidettiin samassa paikassa, missä olin aikaisemmin kuluttanut niin paljon aikaa ja rahaa pelaamalla – Narragansettin raviradalla.’
Mies, joka luopui sotilasurasta 35 vuoden jälkeen, kertoo, miten hänen asenteensa kansallismielisyyteen muuttui täysin:
’Vuonna 1962 pojastani tuli Jehovan todistaja. Kun lopulta kuulin siitä, olin varma, että hänet oli aivopesty, ja sanoin hänelle sen, vaikka en tiennyt mitään Jehovan todistajista. Käsitykseni perustui pelkästään siihen, mitä ymmärsin toisista uskonnollisista järjestöistä. Mutta koska poikani ja hänen vaimonsa eivät osallistuneet perheen tavanomaiseen joulunviettoon ja muihin tapoihin, minusta vaikutti siltä, että he erottautuivat perheestä.
’Kun poikani ja hänen vaimonsa muuttivat Texasiin, minä jatkoin elämääni entiseen tapaan. Mutta ajan mittaan minusta alkoi tuntua, että elämä kulki ohitseni. Muistan sanoneeni vaimolleni, että elämässä täytyy olla myös jotakin muuta kuin meillä oli, pääasiassa golfin pelaamista ja puutarhanhoitoa. Kun poikani tuli vaimoineen vierailulle luoksemme noin kaksi vuotta sitten, puhuin hänelle ensimmäisen kerran uskonnosta. Kerroin hänelle, mitä ajattelin Jehovan todistajista, ja havaitsin, että olin monessa suhteessa ollut väärässä. Hän kysyi minulta, uskoinko Jumalaan. Sanoin ”Tietysti.” Sitten hän kysyi minulta, uskoinko Raamatun olevan Jumalan sana. Sanoin uskovani. Muutamien pitkien keskustelujen jälkeen hän antoi minulle joitakin Raamattua käsitteleviä kirjoja.
’Kun hän palasi Texasiin, tutkin näitä kirjoja itsekseni vuoden ajan. Minun ei ollut vaikeata hyväksyä lukemaani, paitsi yhtä seikkaa: Raamatun näkemystä kansallismielisyydestä.
’Jatkoin kuitenkin Raamatun ja todistajain julkaisujen lukemista. Poikani palatessa vuotta myöhemmin olin alkanut hyväksyä sen tosiasian, että jos aioin elää Raamatun mukaan, minulla ei voinut enää olla mitään tekemistä kansallismielisen isänmaallisuuden kanssa. Hyväksyin Jumalan näkemyksen asiasta. Tultuani siihen johtopäätökseen, päätin mielessäni, että minusta tulisi todistaja.’
Niinpä siitä huolimatta, miten juurtunut jokin asenne saattaa olla, se voidaan muuttaa, ja elämälle voidaan löytää todellinen merkitys mukautumalla Jumalan teihin.