Kuinka eläimiä valmennetaan
SIRKUSLINNUT, -karhut, -hylkeet, -hevoset, -elefantit ja monet muut eläimet ilahduttavat jatkuvasti kaikenikäisiä ihmisiä. On jotenkin viehättävää nähdä näiden luomusten tekevän sellaista, mitä ei nähtäisi koskaan luonnossa. Kuinka näitä eläimiä oikeastaan valmennetaan?
Katso, mitä tapahtuu sirkusnäytännössä. Kakadu, töyhtöpäinen papukaija, polkee pienellä polkupyörällä noin 15 metrin matkan korkealle pingotetulla vaijerilla. Näytöksen päätteeksi lintu saa melkein vaivihkaa herkullisen suupalan valmentajan kädestä. Kuononsa kärjellä pitämän pallon kanssa tasapainoileva hylje hyppää veden pinnan yläpuolelle nostetun tangon yli. Suoritettuaan tämän uroteon eläin saa syödä kalan. Palkkiojärjestelmä on hyvin tärkeä eläinten menestyksellisessä valmentamisessa.
Sen ohella valmentajalta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, ja hänen ja eläimen välillä täytyy myös vallita hyvä suhde. Valmentajien työn lähempi tarkastelu antaa jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka paljon kärsivällisyyttä tarvitaan.
Keksijänsä, psykologi B. F. Skinnerin mukaan nimettyä ”Skinnerin kammiota” käytetään yleisesti sirkuslintujen valmennuksessa. Se on kuution muotoinen laatikko, jonka sivun pituus on yksi metri. Sen yhdellä sivulla on kurkistusreikiä, joista valmentaja voi tarkkailla lintua. Ruoantarjoiluputken ohella tämä laatikko on varustettu siten, että valmentaja voi valvoa linnun ympäristöä laatikossa.Voidaan synnyttää tyynnyttäviä tai ärsyttäviä ääniä. Myös valoja voidaan sytyttää ja sammuttaa.
Valmentaja voisi panna laatikkoon linnun ja jonkin esineen, kenties pienet kärryt. Aina kun lintu tekee kärryjen kanssa sellaista, mitä halutaan, valmentaja pudottaa ruokintaputkeen herkkupalan ja painaa nappia, joka synnyttää laatikossa miellyttävän äänen. Mutta jos lintu tekee jotakin ei toivottua, palkkiota ei tule. Lintu kuulee laatikossa kovaa surinaa, samalla kun valoja syttyy ja sammuu. Lopulta eläin alkaa valmentua tekemään sellaista, josta palkitaan.
Nyt linnun on aika esiintyä ”Skinnerin kammion” ulkopuolella. Harjoitukset voidaan nyt siirtää pidettäviksi maassa tai pöydällä. Jälleen käytetään palkkiojärjestelmää. Jos lintu tekee oikein, se saa jotakin herkullista syötävää. Mutta jos se tekee väärin, palkkiota ei tule. Tällä tavalla lintu oppii yhdistämään oikean suorituksen ja ruoan valmentajaansa.
Samoja periaatteita voidaan soveltaa valmennettaessa kodin lemmikkieläimiä, esimerkiksi koiraa. Kun eläin tekee jonkin virheen, torumiset olisivat paikallaan. Jotkut ihmiset ovat todenneet lempeän taputuksen olevan hyödyksi ankaran torumisen jälkeen, sillä se vakuuttaa eläimelle, ettei sitä ole hylätty. Vakavassa väärinkäytöstapauksessa voi olla sopivaa läimäyttää käärityllä sanomalehdellä koiraa muutama kerta lonkalle. Toisaalta kun koira tekee sitä, mikä on oikein, se tulisi palkita jotenkin. Esimerkiksi iloisella äänensävyllä lausutut sanat ja muutama taputus voivat tuottaa eläimelle mielihyvää. Kun koiralle tarjotaan palkkioita ja annetaan toruja johdonmukaisesti, se valmentuu toimimaan, omistajansa toivomalla tavalla.
Ihminen on kauan valmentanut eläimiä hyödykseen ja ilokseen. Kristitty opetuslapsi Jaakob kirjoitti runsaat 1900 vuotta sitten: ”Jokainen villieläinten sekä lintujen ja matelijoiden ja meriluomusten laji on ihmiskunnan kesytettävissä ja onkin sen kesyttämä.” (Jaak. 3:7) Myös ensimmäisellä vuosisadalla elänyt roomalainen luonnontieteilijä Plinius mainitsi elefanttien, leijonien, tiikerien, kotkien, krokotiilien, käärmeiden ja erilaisten kalojen kesyttämisen. Se, että tämä on ollut mahdollista, vahvistaa Raamatun lausunnon, jonka mukaan eläinkunta annettiin ihmisen valtaan. (1. Moos. 1:28) Kun tätä valtaa käytetään oikein, eläimiä kohdellaan ystävällisesti. Näin ne kykenevät parhaansa mukaan tuottamaan sekä iloa että palveluksia ihmiskunnalle.