Oppiminen alkaa kohdussa

ARISTOTELEEN mielestä vauvan aivot olivat syntymähetkellä tabula rasa, tyhjä taulu. Yli kaksituhatta vuotta myöhemmin monet ajattelivat yhä lähes samalla tavalla. Eräs lääketieteen professori Pennsylvanian yliopistosta kirjoitti vuonna 1895: ”Vastasyntynyt vauva ei ole juuri sen älykkäämpi kuin kasvikaan.” Kansan keskuudessa ei yhdytty tähän käsitykseen, vaan oltiin sitä mieltä, että vauva oppi asioita kohdussa ja oli tietoinen siitä, mitä kohdun ulkopuolella tapahtui. Nykyään tiede sanoo, että sekä Aristoteles että tuo professori olivat väärässä ja kansa oikeassa.

Aivojen kasvu alkaa pienestä, mutta miten kunnioitusta herättävä onkaan lopputulos! Niiden kehitys alkaa raskauden kolmannella viikolla ohuesta solukerroksesta, jota sanotaan keskushermostolevyksi. Neurologi Richard M. Restak kertoo, mitä siitä tulee raskauden loppuun mennessä: ”Mutta tuosta mitättömästä alusta kehittyy tunnetun maailmankaikkeuden ihmeellisin elin.” Tapahtumasarjan alussa soluja on noin 125000, ja ne lisääntyvät 250000 solun minuuttivauhdilla. Restak lisää: ”Lopulta ne lisääntyvät noin sadaksi miljardiksi hermosoluksi, jotka ovat aivojen kaikkien toimintojen perustana.”

Aivojen kasvaessa neuronien eli hermosolujen välille muodostuu yhteyksiä. Kahdeksannen viikon aikoihin muodostuu näitä synapseiksi sanottuja yhteyksiä, ja pian niiden määrä kohoaa miljooniin, kun ne ottavat hoitaakseen sikiön aivojen moninaiset tehtävät. Näihin samoihin aikoihin – raskauden toisen kuukauden lopulla – ”kaikki se, mitä valmiissa ihmisessä on oltava, on – – muodostunut”, sanotaan suositussa kirjassa Ennen syntymää. Kaikki sen ruumiinosat ovat paikallaan, eikä se ole enää alkio. Alkaa sikiökausi, jonka aikana kasvu jatkuu ja yksityiskohdat viimeistellään loppuun saakka. Siitä huolimatta aborttien kannattajilla on otsaa sanoa, ettei se ole vielä elävä.

Sikiö alkaa liikkua ensimmäisiä kertoja seitsemän ja puolen viikon ikäisenä. Makusilmut rupeavat toimimaan 13. viikolla, ja myöhemmin jos lapsiveteen pannaan sokeria, sikiö nieleskelee kaksi kertaa enemmän. Jos taas lapsiveteen pannaan jotakin epämiellyttävän makuista, sikiö vähentää nieleskelyä jyrkästi ja irvistää ilmaistakseen tyytymättömyytensä. Kun tullaan 15. ja 16. viikkoon, sikiö hengittää, nikottelee, imee, nieleskelee ja haukottelee ja sen silmät liikkuvat – seuraavina viikkoina sen unesta voidaan tunnistaa REM-vaihe. Restak sanoo: ”Jossain määrin sikiökin pystyy kuulemaan, näkemään, maistamaan, haistamaan ja tuntemaan kohdunsisäisessä maailmassa.” Mutta se ei siltikään ole elävä olento, sanovat aborttien kannattajat.

Vastasyntynyt muistaa asioita, joille se joutui alttiiksi kohdussa – esimerkiksi äitinsä sydämenlyönnit. Se nukahti tuon äänen kuuluessa, heräsi sen kuuluessa, lepäsi sen kuuluessa ja liikuskeli tuon rytmin tahdissa. Tuo ääni oli ainainen toveri, joka loi rauhallisuuden ja turvallisuuden tunteen. Tutkijat osoittivat äänen rauhoittavan vaikutuksen eräällä synnytysosastolla tehdyssä kokeessa. Vauvat, joille soitettiin nauhalta ihmisen sydämen sykintää, itkivät vähemmän ja kasvoivat paremmin kuin ne, joille ei soitettu nauhaa. Seuraava havainto on kiinnostava: ”Kohdunsisäisillä ja muilla äänillä on tyynnyttävä vaikutus (rauhattomiin pienokaisiin) vain, jos ne kuuluvat samanlaisella voimakkuudella kuin kohdussa.”

Sikiön aivojen toiminta ei rajoitu vain kohdussa tapahtuviin asioihin, vaan ne panevat merkille ja muistavat myös kohdun ulkopuolella tapahtuvia asioita. ”Vivaldi on yksi syntymättömän lapsen suosikkisäveltäjistä”, sanoo tri Thomas Verny. ”Mozart on toinen. Aina kun jokin heidän huikeista sävellyksistään pantiin soimaan levysoittimella, kertoo tri Clements, sikiöiden sydämenlyöntitiheys poikkeuksetta tasaantui ja potkiminen väheni. – – Kaikenlainen rock-musiikki taas teki useimmat sikiöt hyvin levottomiksi.”

Tri Anthony DeCasper, Pohjois-Carolinan yliopistossa toimiva psykologi, suunnitteli tutin, jolla tarkkaillaan vauvan imemistahtia ja -voimakkuutta. Vaihtelemalla imemistapaansa vauva oppii valikoimaan äänitteitä, joita se haluaa kuulla, esimerkiksi tietynlaisia ääniä ja kertomuksia. Vain muutaman tunnin ikäinen vastasyntynyt lapsi pystyi valitsemaan isänsä äänen; se oli kohdussa ollessaan kuullut tämän lausuvan tyynnyttäviä sanoja. Lapsi paitsi valitsi tuon äänen kuunneltavakseen, myös reagoi siihen ja lakkasi itkemästä, koska se tunsi olonsa turvalliseksi. Samoin se valitsi kuunneltavakseen äitinsä äänen ja sydämenlyönnit, joihin kumpaankin se oli tottunut kohdussa ollessaan.

Eräässä toisessa kokeessa DeCasper pani 16 raskaana olevaa naista lukemaan ääneen lastensadun nimeltä ”Kissa hatussa”. He lukivat sen kaksi kertaa joka päivä raskautensa viimeisten kuuden ja puolen viikon aikana. Pian vauvojen syntymän jälkeen niille annettiin tuo imututti ja soitettiin nauhalta kahta satua, satua ”Kissa hatussa” ja satua ”Kuningas, hiiret ja juusto”. Imunopeuttaan muuttamalla vauvat valitsivat kuunneltavakseen aina sadun ”Kissa hatussa”, sen jonka ne olivat kuulleet kohdussa. Ne valikoivat sen toistuvasti sadun ”Kuningas, hiiret ja juusto” sijasta, jota ne eivät olleet kuulleet kohdussa. Kaikenikäiset lapset ovat samanlaisia: he haluavat aina kuulla lempikertomuksensa yhä uudelleen, sen sijaan että haluaisivat kuulla uuden.

DeCasper totesi lopuksi: ”Näyttää siltä, että syntymän jälkeisiin kuuloon liittyviin mieltymyksiin vaikuttaa se, mitä kuullaan ennen syntymää.” Tri Restak, joka kertoi näistä havainnoista, sanoo: ”Vauva oppii kohdussa, tunnistaa äitinsä äänen, jopa hänen puhemelodiansa ja sen kirjan, jota hän lukee.” Hänen johtopäätöksensä oli seuraava: ”Toisin sanoen sikiöt pystyvät oppimaan kuulohavaintojen tekemistä kohdussa kuukausia ennen kuin ne todella tarvitsevat tätä taitoa tai niiden voitaisiin odottaa käyttävän sitä.”

Vauva on oppinut paljon kohdussa. Se pystyy erinomaisella tavalla oppimaan. Kaikki edellä esitetty osoittaa, että aivot ovat hämmästyttävä elin jo kohdussa. Siellä aivot saavat täyden määränsä hermosoluja. ”Syntymähetkellä vastasyntyneen aivoissa on enemmän hermosoluja, joista se voi muodostaa verkostoja, kuin sillä koskaan tulee olemaan”, sanovat hermostotutkijat. Aivan alusta alkaen tämä kohdussa oleva uuden elämän alku on ahkerasti muodostanut näitä miljardeja hermosoluja ja luonut niiden välille miljardeja yhteyksiä, niin että se pystyy liikkumaan, hengittämään, imemään, nieleskelemään, maistamaan, virtsaamaan, kuulemaan, näkemään, oppimaan ja muistamaan. Miten kukaan älykäs ihminen voi sanoa, ettei tämä luomus ole elävä?

Monet tiedemiehet ja miljoonat muut uskovat johdonmukaisesti, että elämä alkaa kohdussa hedelmöitymishetkellä. Tri Restak sanoo kirjassaan The Mind (Mieli): ”Elämämme todellinen alku ja kriittisin tapahtuma elämässämme on selvästikin hedelmöitymishetkemme. Kiinalaiset tunnustavat tämän laskemalla iän tuosta hetkestä alkaen; vauvan katsotaan olevan vuoden ikäinen syntyessään.”

Nykyään monet haluavat uskoa, ettei vauvoja tule pitää elävinä olentoina, persoonina, ennen syntymää, mutta Jumalan sana on tästä eri mieltä. Jos keskenmeno aiheutetaan tahallaan, Jumalan sääntö kuuluu: ”Henki hengestä.” Tämä vahvistetaan 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23:ssa: ”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijain harkinnan mukaan. Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä [tai: ”sielu sielusta”, UM].”

Vauvan ollessa vielä kohdussa Jehova pitää sitä elävänä ihmisenä. Se käy ilmi kaikesta sen toiminnasta kohdussa. Tiede tietää nykyään, että kaikki sen ruumiinosat ovat valmiina ja toiminnassa toisen kuukauden lopussa, että se tuntee, oppii ja muistaa. Varmastikaan vastasyntyneen mieli ei ole ’tyhjä taulu’, niin kuin Aristoteles sanoi, eikä vauva ole ’kuin kasvi’, niin kuin se yliopiston professori sanoi. Sillä on kaikki hermosolut, jotka sillä koskaan tulee olemaan, ja ne ovat valmiina rekisteröimään kaikki uudet näkymät ja äänet ja tunteet, jotka nyt ympäröivät sitä. Se on valmis! Vai onko?

Äiti voi tehdä paljon kohdussaan olevan vauvan hyvinvointia silmällä pitäen, tai hän voi aiheuttaa sille paljon vahinkoa. Hänen ajatuksensa voivat vaikuttaa siihen, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Sikiö ei ajattele samoja ajatuksia kuin äiti, mutta äidin ajatukset synnyttävät tuntemuksia, ja noiden ajatusten synnyttämät tunnetilat vaikuttavat sikiöön; ne saattavat luoda turvallisuuden, tyyneyden ja rauhallisuuden tunteen tai levottomuuden, pelon ja vihan tunteen. Vieläkin pahempaa on se, että istukan kautta voi äidistä sikiöön siirtyä tarttuvia tauteja. Sukupuolitaudit, jopa aids-tauti, voivat tarttua. Äidit, jotka käyttävät raskauden aikana tupakkaa, marihuanaa, alkoholia, morfiinia, kokaiinia, heroiinia ja muita huumeita, saattavat synnyttää lapsia, jotka ovat riippuvaisia huumeista, henkisesti jälkeenjääneitä, joiden aivot ovat vahingoittuneet, joiden ruumis on epämuodostunut ja jotka ovat alttiita halvauksille, kohtauksille ja muille ikäville seurauksille.

Kohdussa oleva lapsi ei ole niin eristyksissä ulkomaailmasta kuin jotkut ovat joskus luulleet. Kohdussa ollessaan sitä voidaan rakkaudellisesti vaalia tai kohdella todella julmasti. Millainen kohtelu sitä odottaa kun se lähtee kohdusta? Se alkaa oppia jo kohdussa, mutta millaisia kokemuksia oppimisesta se saa tultuaan tähän maailmaan? Toivottavasti nuo kokemukset ovat miellyttäviä onnellisesti naimisissa olevien rakkaudellisten vanhempien ansiosta.

[Huomioteksti s. 14]

”Tunnetun maailmankaikkeuden ihmeellisin elin”

[Huomioteksti s. 14]

Kahdeksan viikkoa, ja kaikki sen osat ovat paikallaan

[Huomioteksti s. 15]

Miten kukaan älykäs ihminen voi sanoa, ettei tämä luomus ole elävä?

[Huomioteksti s. 17]

Monet tiedemiehet uskovat, että elämä alkaa hedelmöitymishetkellä

[Kuva s. 16]

Kahdeksan viikon ikäisenä se on neljä senttimetriä pitkä, ja kaikki sen osat ovat paikallaan

[Lähdemerkintä]

Valokuva: Lennart Nilsson kirjaa A Child Is Born varten – v. 1976 painos/Dell Publishing Co. (myös sivu 2)