Lukijoiden kirjeitä

Länsimainen köyhyys. Numerossanne 22. joulukuuta 1992 oli ”Tarkkailemme maailmaa” -palstalla aihe (”Köyhiä lapsia Yhdysvalloissa”), jossa sanottiin: ”Vaikka Yhdysvallat on maailman rikkaimpia maita, osa sen lapsista kuuluu maailman köyhimpien joukkoon.” Tämä on harhaanjohtavaa. Monissa maissa on köyhiä lapsia, jotka pitäisivät useimpia Amerikan köyhiä lapsia rikkaina. On todella murheellista, että monet yhdysvaltalaiset lapset joutuvat kärsimään. Mutta niin monien mahdollisuuksien keskellä se johtuu kyllä vanhempien häpeällisistä laiminlyönneistä.

W. H., Yhdysvallat

Vaikka Yhdysvalloissa voidaan tavata monia äärimmäisen köyhiä ihmisiä, niin tarkoituksemme ei ollut sanoa, että noiden köyhinä pidettyjen ihmisten elintaso olisi yleensä yhtä alhainen kuin joissakin muissa maissa asuvien köyhien elintaso. Jo se, että noinkin vauraassa maassa yleensäkin on niin paljon köyhyyttä, on huolestuttavaa. On totta, että jotkut lapset kärsivät vanhempiensa laiminlyöntien takia. Monilla vanhemmilla ei ole kuitenkaan tarvittavia taitoja parantaa tilannettaan eikä samoja mahdollisuuksia kuin toisilla. (Toimitus.)

Perheväkivalta. Haluan kiittää teitä hyvin paljon kirjoitussarjasta ”Tuleeko perheväkivalta joskus loppumaan?” (8.2.1993). Olen 22-vuotisen avioliittoni aikana sietänyt perheväkivaltaa viimeksi kuluneet kymmenen vuotta. Pahinta on henkinen väkivalta. Persoonallisuus vääristyy salakavalasti mutta järjestelmällisesti niin pahoin, että et voi pyytää apua. Jouduin siihen pisteeseen, että harkitsin jopa itsemurhaa. Lopulta jätin mieheni, ja asun nyt yksin. Lehtenne kirjoitukset ovat kuitenkin vahvistaneet ja lohduttaneet minua.

B. S., Saksa

Isäni on pahoinpidellyt fyysisesti äitiäni, ja me kolme lasta olemme hyvin huolissamme siitä. Joka kerran kun isä hakkaa äitiäni, tuntuu siltä kuin hän löisi meitä. Harvat todella ymmärtävät, millaista on elää perheessä, jossa vallitsee väkivalta ja viha ja jossa ei ole enää lainkaan ymmärtämystä eikä rakkautta. Meitä rohkaisee tieto siitä, että joku ymmärtää meitä.

T. G. D. A., Italia

On hyvin rohkaisevaa nähdä tätä aihetta käsiteltävän avoimesti. Kestin 14 vuotta pahoinpitelevää puolisoa, joka väitti olevansa kristitty. Minulle sanottiin usein, että minun pitää välttää hänen suututtamistaan. Se oli liikaa pyydetty! Lopulta minun oli jätettävä hänet. Kiitos noista kirjoituksista; ne olivat rohkaisevia ja voivat auttaa muita, joita ei ole koskaan lyöty, potkittu tai joiden päälle ei ole syljetty, ymmärtämään, millaisia tunneperäisiä arpia me kannamme.

L. T., Yhdysvallat

Kirjoitukset käyvät suoraan monien sellaisten naisten sydämeen, jotka ovat tunteneet itsensä yksinäisiksi; pelon ja häpeän tunteet ovat pitäneet meidät vaiti. Te olette auttaneet meitä ymmärtämään sen, että vastoin sitä mitä meidät on aivopesty uskomaan, me emme ole itse aiheuttaneet tätä itsellemme.

B. A., Yhdysvallat

On kulunut viikkoja siitä, kun Herätkää!-lehteni saapui postissa. Minun piti rukoilla monta kertaa ennen kuin sain lehden edes otettua ulos käärepaperistaan ja vasta päivien kuluttua sain pakotettua itseni lukemaan sen. Hyvin paljon kiitoksia tämän aiheen käsittelemisestä! Minä olin perheväkivallan uhri. Kerran mieheni hakkasi minut raa’asti nukkuessani; poskipäitteni korjaamiseen tarvittiin plastiikkakirurgin apua. Onnistuin pääsemään pois hänen luotaan poliisin ja erään lähistössä asuneen ystävällisen perheen avulla. Mieheni tuomittiin useiksi kuukauksiksi vankilaan. Olen nyt uudessa avioliitossa erinomaisen kristityn miehen kanssa.

P. H. Yhdysvallat