Afrikan aids – missä määrin kristikunta on vastuussa?

Herätkää!-lehden Afrikan-kirjeenvaihtajalta

Aids

”Hankinnainen immuunivajavuus, johon liittyy se, että retrovirus on tunkeutunut immuunijärjestelmän soluihin.” (Webster’s Ninth New Collegiate Dictionary.)

AIDS on maailmanlaajuinen epidemia. Arviolta 17 miljoonaa ihmistä on jo saanut HI-viruksen, joka aiheuttaa aidsia. Ja tämä virus leviää nopeasti.

Tähän epidemiaan liittyvät lääketieteelliset, poliittiset ja tunneperäiset kysymykset ovat saaneet paljon huomiota, mutta asiaa koskevista uskonnollisista kysymyksistä on puhuttu hyvin vähän. Uskonnon yhdistäminen aidsin leviämiseen voi joistakin lukijoista tosin tuntua kaukaa haetulta. Se ei kuitenkaan ole järjetöntä, kun otetaan huomioon Afrikan mantereella kehittynyt tilanne.

Aidsin vaikutukset ovat tuntuneet erityisen voimakkaina Afrikassa.a Jotkut sanovat, että 67 prosenttia maailman aids-tapauksista on tuolla mantereella. Tšadissa on runsaan viiden viime vuoden aikana ilmoitettujen tapausten määrä satakertaistunut. Silti arvioidaan, että vain joka kolmannesta tapauksesta on ilmoitettu. Maailmanpankin raportin mukaan aidsista on tullut yleisin kuolinsyy aikuisten keskuudessa monissa Afrikan taajamissa.

Onko uskonnolla ollut osuutensa asiassa?

Tästä katastrofista ei varmasti voida syyttää kristillisyyttä – uskontoa jota Jeesus Kristus opetti. Toisaalta ”kristikunnalla” tarkoitetaan niitä ihmisiä, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Ja kristikunnalla on selvästikin osuutensa asiassa. Kyse ei ole siitä, että aids-virus olisi peräisin kirkoista tai että ne olisivat suoranaisesti levittäneet sitä. Mutta aids on levinnyt Afrikassa pääasiassa irrallisten heteroseksuaalisten suhteiden välityksellä.b Aidsia voidaan näin ollen sanoa moraaliseksi ongelmaksi, ja se herättää siksi joitakin huolestuttavia uskonnollisia kysymyksiä. Onhan Afrikan ”kristillisyys” suoraan lähtöisin länsimaista. Kirkon johtajat ottivat tehtäväkseen käännyttää afrikkalaiset omaan uskontoonsa ja väittivät, että sen tarjoama elämäntapa on parempi kuin perinteinen afrikkalainen elämäntapa. Vaikuttiko kristikunta todella kohentavasti uusien jäsentensä moraaliin? Aids-kriisi osoittaa havainnollisesti, että kävi juuri päinvastoin.

Otetaanpa Tšad esimerkiksi. Kolmessa sen neljästä suurimmasta kaupungista on suuri ”kristitty” väestö. Neljännen kaupungin asukkaat ovat valtaosaltaan muslimeja. Virus riehuu kuitenkin parhaillaan juuri näissä kolmessa ”kristityssä” kaupungissa! Sama kaava toistuu läpi mantereen. Afrikan keski- ja eteläosissa, missä ihmiset ovat nimellisesti kristittyjä, tartunnan saaneiden määrä on paljon suurempi kuin muslimienemmistöisessä Pohjois-Afrikassa.

Miten Afrikasta tuli ”kristitty” maanosa

Miksi tämä virus on levinnyt niin nopeasti Kristuksen seuraajiksi itseään väittävien keskuudessa? Vaikka monet afrikkalaiset sanovat itseään kristityiksi, suhteellisen harvat heistä todellisuudessa pitävät kiinni kristillisistä moraalinormeista, jotka esitetään Raamatussa. Tähän näyttää olevan suoranaisena syynä se, millä tavalla kristikunnan lähetystyöntekijät ”käännyttivät” afrikkalaiset.

1700- ja 1800-luvuilla kristikunnan perinteiset uskonkäsitykset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus nousi suosioon, minkä vuoksi Raamatusta tuli monien silmissä pelkkä vanha kirja. Myös evoluutioteoria alkoi saada kannatusta, jopa pappien keskuudessa. Epäilyksen siemenet kylvettiin. Usko Pyhään Raamattuun kyseenalaistettiin. Ei ole yllättävää, että tällaisessa ilmapiirissä afrikkalaisten ”käännyttämiseen” tähtäävät kristikunnan pyrkimykset saivat selvästi maallisen luonteen. Kirkon lähetyssaarnaajat saarnasivat sosiaalista evankeliumia; he pitivät humanitaarista toimintaa paljon tärkeämpänä kuin käännynnäisten auttamista mukautumaan Raamatun moraalinormeihin. Ehkä tahtomattaan lähetyssaarnaajat osaltaan todellisuudessa heikensivät vallitsevaa moraalijärjestelmää.

Esimerkiksi monissa Afrikan kulttuureissa oli pitkään harjoitettu moniavioisuutta. Irralliset sukupuolisuhteet olivat kuitenkin harvinaisia, koska monilla heimoilla oli tiukat lait haureudesta. Eläkkeelle jäänyt koulunopettaja Joseph Darnas, joka tunnetaan hyvin Tšadissa, kertoi Herätkää!-lehdelle, että ennen kirkon lähetyssaarnaajien tuloa ”haureuden ajateltiin tuovan huonoa onnea”. Tämän vuoksi ”syyllisiä rangaistiin ankarasti yhdyskunnan saattamisesta vaaraan – usein kuolemalla”. Taikauskoa? Kyllä, mutta tällaiset käsitykset vähensivät irrallisia suhteita.

Sitten saapuivat kristikunnan lähetyssaarnaajat. He saarnasivat moniavioisuutta vastaan mutta eivät tehneet juuri mitään saattaakseen voimaan Raamatun moraalinormit. Vaikka Raamatussa sanotaan, että katumattomat haureudenharjoittajat ja avionrikkojat tulee erottaa kristillisestä seurakunnasta, kristikunnan kirkot ryhtyivät harvoin kurinpitotoimiin väärintekijöitä vastaan (1. Korinttilaisille 5:​11–13). Tähän päivään asti monet huomattavat afrikkalaiset poliitikot ovat olleet tunnettuja moraalittomista suhteistaan ja silti säilyttäneet asemansa hyvinä kirkon jäseninä. Aviollinen uskollisuus on harvinaista nimikristittyjen keskuudessa Afrikassa.

Lisäksi papit ovat itse antaneet huonon esimerkin. Tässä perhekeskeisessä kulttuurissa on normaalia olla naimisissa ja saada paljon lapsia. Ehkä tästä syystä yllättävän monet katoliset papit katsovat oikeaksi jättää huomioon ottamatta siveys- ja naimattomuuslupauksensa. The New York Times -⁠sanomalehdessä kerrottiin 3.5.​1980: ”Monissa viidakkojen osissa – – papit ja piispat ovat moniavioisia.”

Tällaiset avioliitot eivät tietenkään ole muodollisesti päteviä, ja ”vaimot” ovat todellisuudessa pelkkiä jalkavaimoja. Tällaista väärää käytöstä ei voida sivuuttaa merkityksettömänä. Times-lehden mukaan ”eräs huomattava katolinen pappi” myöntää, että ”afrikkalainen pappi on pikemminkin vallan vertauskuva kuin Jeesuksen Kristuksen palvelija”. Näiden ”vallan vertauskuvien” sanoma näyttää olevan: ”Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen.”

Länsimaisen viihteen tulva

Ei pidä sivuuttaa myöskään sitä sukupuolisesti moraalitonta viihdettä, jota on virrannut tulvimalla Afrikkaan viime vuosina. Joka puolelle Tšadia on ilmaantunut valvomattomia videoesityspaikkoja, joissa näytetään julkisesti tällaista viihdettä. Yksityiskodeista, autotalleista ja, useimmiten, pihoista pimeän tulon jälkeen on tullut tällaisia paikkoja. Tällaiseen esitykseen pääsee halvalla, jopa 25 frangilla (20–30 pennillä). Niihin tulee pieniä lapsia. Mistä tällainen aineisto on peräisin? Suuri osa siitä tulee Yhdysvalloista – maasta joka väittää olevansa valtaosin kristitty maa!

Mutta onko tällä länsimaisen kulttuurin leviämisellä ollut mitään todellista vaikutusta katsojiin? Eräs Jehovan todistajien lähetystyöntekijä sanoo sen kokemuksen pohjalta, jonka hän on saanut 14 vuoden aikana Keski-Afrikassa: ”Paikallisilla ihmisillä ei ole yleensä paljonkaan muita yhteyksiä länsimaailmaan kuin se, mitä he näkevät videokaseteista. He haluavat olla niiden länsimaalaisten kaltaisia, joita he näkevät näissä elokuvissa. En ole löytänyt tutkimusaineistoa tämän tueksi, mutta useimpien täkäläisten mielestä näyttää ilmeiseltä, että tällainen viihde kannustaa sukupuoliseen moraalittomuuteen.”

On todella ironista, että samalla kun terveysviranomaiset yrittävät epätoivoisesti estää hengenvaarallisen sukupuoliteitse leviävän taudin etenemistä, niin sanotut kristityt kansat suoltavat propagandaa, joka edistää moraalitonta, erittäin riskialtista käyttäytymistä! Vaikka kirkot eivät ole tehneet juuri mitään vastustaakseen tätä suuntausta omassa maassaan tai ulkomailla, jotkin Afrikan hallitukset, esimerkiksi Tšad ja Kamerun, ovat yrittäneet estää pornografisen aineiston pääsyn tai ainakin rajoittaa sen pääsyä maahansa. Heidän yrityksensä ovat kuitenkin tavan takaa epäonnistuneet.

Tämä on johtanut laajalle levinneeseen moraaliseen rappioon Afrikan ”kristittyjen” keskuudessa. Myös huonoilla taloudellisilla olosuhteilla on ollut salakavala vaikutus. Koska työpaikkoja on vähän, miesten on usein pakko lähteä kuukausiksi kerrallaan pois perheensä luota etsimään työtä. Tällaisista miehistä tulee luonnollisesti paikallisten prostituoitujen kohteita. Prostituoidut taas ovat yleensä itsekin köyhyyden uhreja. Se että vanhemmat vaativat kohtuutonta morsiamenhintaa, on myös yksi tekijä. Monet miehet eivät mene naimisiin, koska he eivät pysty hankkimaan tarvittavaa rahasummaa maksaakseen morsiamenhinnan. Jotkut päätyvät siksi harrastamaan satunnaisia suhteita. Tällaisessa moraalisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä aids on levinnyt nopeasti.

Kriisin ratkaisu

On ilmeistä, että Afrikan aids-kriisistä ei voida syyttää yksistään kristikuntaa. Mutta tuskallisen selvää on, että kristikunta on suurelta osin syyllinen siihen. Tällä on vakava merkitys niille, jotka haluavat kuulua niiden joukkoon, joita Jeesus sanoi ”tosi palvojiksi” (Johannes 4:​23).

Olivatpa syyt mitkä tahansa, mitä voidaan tehdä aids-epidemian pysäyttämiseksi? Afrikan hallitukset ovat käynnistäneet aidsin torjuntakampanjoita, joissa suositellaan kondomien käyttöä. Tri Samuel Brew-Graves, Maailman terveysjärjestön Nigerian edustaja, myönsi kuitenkin avoimesti: ”Yksilön on omaksuttava terveellinen elämäntapa – – kun taas perheen täytyy – – välttää irrallisia suhteita.”

Kauan ennen kuin ihmiset saivat tietää aidsista Raamattu tuomitsi irralliset sukupuolisuhteet ja kannusti siveyteen, itsehillintään ja aviolliseen uskollisuuteen (Sananlaskut 5:​18–20; 1. Korinttilaisille 6:​18). Afrikan sadoillatuhansilla Jehovan todistajilla on omakohtaisia kokemuksia siitä, että näiden periaatteiden noudattaminen antaa merkittävän suojan aidsia ja muita sukupuoliteitse leviäviä tauteja vastaan. Heidän kuuliaisuutensa Raamatun normeille on todellisuudessa syytös kristikunnalle. Nämä tosi kristityt ovat myös panneet toivonsa tulevaan uuteen maailmaan, jossa ”vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:​13). Uskon ihmisille tämä on lopullinen ratkaisu aids-kriisiin.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 20]

”Monissa viidakkojen osissa – – papit ja piispat ovat moniavioisia.” (The New York Times)

[Kuva s. 20]

Kristikunnan pappien huono esimerkki on pahentanut irrallisten suhteiden epidemiaa Afrikassa

[Kuva s. 21]

Nuoret ovat alttiina moraalittomalle viihteelle, joka on peräisin ”kristityistä” maista