Amarantti – ruokaa atsteekkien ajoilta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN MEKSIKON-KIRJEENVAIHTAJALTA

MEKSIKOLAISTEN ruokamarkkinoiden värikkäissä kojuissa myydään yleisesti alegríaa, runsasravintoista makeista, jonka espanjankielinen nimi tarkoittaa ’iloa’ tai ’hauskuutta’. Se tehdään erään amarantteihin eli revonhäntiin kuuluvan kirkkaanpunakukkaisen trooppisen kasvin siemenistä. Makeisen sitoo yhteen käsittelemätön hunaja, ja se koristellaan toisinaan saksanpähkinöillä, männynsiemenillä ja rusinoilla. Amarantin siemenistä voidaan myös valmistaa hiutaleita tai jauhaa jauhoja, joista leivotaan leipiä ja kakkuja.

Atsteekit valmistivat amaranttijauhoista tortilloja ja lihapiirakoita. Lisäksi amarantilla oli huomattava osa heidän uskonnollisissa menoissaan. Méxicossa ilmestyvässä The News -lehdessä sanottiin: ”Yhdessä monista rituaaleistaan atsteekit kastoivat palasen amaranttileipää jonkun vangitun ja – – [tapetun] vihollisensa vereen ja söivät sen.” Toiseen tapaan liittyi jauhettujen amarantinsiementen sekoittaminen yhteen maissin ja hunajan kanssa ja seoksen muovaaminen pieniksi jumalankuviksi. Nämä syötiin myöhemmin rituaalissa, joka muistutti katolista ehtoollista.

Molemmat tavat tyrmistyttivät espanjalaista konkistadoria Hernando Cortésia ja saivat hänet kieltämään amarantin viljelyn ja käytön. Jos joku uskalsi rikkoa hänen määräystään, hänet joko tapettiin tai häneltä katkaistiin käsi, jolla rikkomus oli tehty. Niinpä tuolloin yksi Meksikon tärkeimmistä viljelykasveista melkein hävisi olemassaolosta.

Amarantti onnistui kuitenkin säilymään, ja jotenkin se päätyi Keski-Amerikasta Himalajalle. Siitä tuli viime vuosisadan aikana Intian, Kiinan, Nepalin, Pakistanin ja Tiibetin vuoristolaisheimojen pääasiallista ruokaa.

Meksikossa taas tutkijat ovat viime aikoina yrittäneet eristää siemenestä sen proteiinin voidakseen valmistaa amaranttimaitoa, ravintoarvoltaan lehmänmaitoa vastaavaa juomaa. Heidän tavoitteenaan on lisätä sen avulla ruokien ja juomien ravintoainemäärää niiden hyödyksi, joilla ei ole varaa ostaa munia, maitoa, kalaa eikä punaista lihaa.

Amarantin myrskyisästä menneisyydestä huolimatta monet ihmiset nauttivat tätä monikäyttöistä, runsasravintoista ruokaa vielä nykyäänkin.