ADAR

Juutalaisten pyhän kalenterin 12. kuukauden mutta maallisen kalenterin 6. kuukauden nimi pakkosiirtolaisuuden jälkeen (Est 3:7). Se vastaa osaa helmikuusta ja osaa maaliskuusta. Adarkuun jälkeen lisätään määrävuosina ylimääräinen kuukausi, veadar eli toinen adar.

Tässä kuussa, joka sijoittui talvikauden loppuun ja aloitti kevään, alkoivat johanneksenleipäpuut kukkia joissakin osissa Palestiinaa ja lämpimillä alangoilla voitiin korjata appelsiini- ja sitruunapuiden sato.

Persian kuninkaan Ahasveroksen kuninkaallisen säädöksen mukaan adarkuun 13. päivän piti merkitä kaikkien juutalaisten tuhoa hänen valtakuntansa hallintoalueilla; tämä tapahtui hänen pääministerinsä Hamanin yllytyksestä. Uuden säädöksen avulla, joka annettiin kuningatar Esterin välitystyön ansiosta, juutalaiset saattoivat voittaa heidän henkeään tavoitelleet salamurhaajat, ja sen jälkeen Mordokai määräsi adarkuun 14. ja 15. päivänä vietettäväksi juhlan heidän vapautumisensa muistoksi. (Est 3:13; 8:11, 12; 9:1, 15, 20, 21, 27, 28.) Tästä juutalaisten juhlasta käytetään nimitystä purim, joka johtuu sanasta ”pur eli arpa” (Est 9:24–26; ks. PURIM).

Lisäksi käskynhaltija Serubbabel sai Jerusalemin temppelin jälleenrakennustyön päätökseen juuri adarkuussa (Esr 6:15). Muualla Raamatussa adarista käytetään vain ilmausta ”kahdestoista kuu” (2Ku 25:27; 1Ai 27:15; Jer 52:31; Hes 32:1).