HALLITUS

Yhdyskunnissa, yhteisöissä ja valtioissa elävien ihmisten toimia ohjaava ja rajoittava autoritaarinen elin; ihminen, ihmisryhmä tai järjestö, jolla on hallitusvaltaa.

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanan ar·khēʹ (alku) eri muotoja on käännetty joissakin yhteyksissä vastineilla ”vallat”, ”hallitukset” ja ”pääruhtinaat” (KR-92, KR-38, UM, KR-1776). Ky·berʹnē·sis ja ky·ri·oʹtēs, jotka on joissakin käännöksissä käännetty sanalla ”hallitus”, tarkoittavat tarkemmin käännettynä ’ohjausta [opastamista tai johtamista]’ (edellinen) ja ’herrautta’ (jälkimmäinen). Heprealaisissa kirjoituksissa sanalla ”hallitus” käännetään joskus sanat mem·ša·lahʹ ’valta’ (Jes 22:21) ja mis·rahʹ ’(ruhtinas)valta’ (Jes 9:6).

Raamatussa paljastetaan, että on olemassa näkymättömiä hallituksia, jotka ovat hyviä ja jotka on perustanut Jumala (Ef 3:10), ja sellaisia, jotka ovat pahoja ja joiden perustajia ovat Saatana ja demonit (Ef 6:12). Jeesus Kristus toimi aktiivisesti Jumalan puolesta, kun kaikkia vanhurskaita hallituksia ja valtoja, sekä näkymättömiä että näkyviä, alun perin perustettiin (Kol 1:15, 16). Hänen Isänsä Jehova on asettanut hänet kaiken hallituksen pääksi (Kol 2:8–10), ja hänen täytyy hallita, kunnes kaikki vastustavat hallitukset, näkymättömät ja näkyvät, tehdään tyhjäksi (1Ko 15:24). Apostoli Paavali viittasi tulevaan asiainjärjestelmään, jossa olisi Kristuksen vallan alaisuudessa toimiva hallitus (Ef 1:19–21).

Maailman hallitukset. Raamatussa kuvataan maailman hallituksia ”pedoiksi” ja sanotaan, että ne saavat valtansa Lohikäärmeeltä, Saatana Panettelijalta. Jumala on antanut niiden pysyä, ja hän on rajoittanut niiden hallinnon laajuutta ja kestoa tarkoituksensa mukaisesti. (Da, luvut 7, 8; Il, luvut 13, 17; Da 4:25, 35; Joh 19:11; Ap 17:26; 2Ko 4:3, 4; ks. ELÄIMET, VERTAUSKUVALLISET.)

Kristityt ja hallitukset. Jeesus Kristus ja varhaiskristityt eivät millään tavoin puuttuneet aikansa ihmishallitusten asioihin (Joh 6:15; 17:16; 18:36; Ja 1:27; 4:4). He tajusivat, että yhteiskunnan olemassaolo vaatii jonkinlaista hallitusta, eivätkä he koskaan lietsoneet vallankumousta tai kansalaistottelemattomuutta (Ro 13:1–7; Tit 3:1). Jeesus esitti Jumalan tosi palvojia ohjaavan periaatteen sanoessaan: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Mt 22:21.) Tämä periaate auttoi varhaiskristittyjä (ja kaikkia kristittyjä siitä lähtien) säilyttämään oikean tasapainon suhteessaan näihin kahteen valtaan, maailmallisten hallitusten ja Jumalan valtaan. Jeesus osoitti edelleen, ettei hänen asiansa – eikä näin ollen myöskään hänen opetuslastensa asia – ollut taistella maan päällä ”keisarin” hallituksia vastaan vaan hänen tehtävänsä oli mukautua niiden säännöksiin, jos ne eivät olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Itse Pilatus totesi näin tapahtuneen sanoessaan: ”Minä en löydä hänestä mitään syytä.” (Joh 18:38.) Apostolit noudattivat Jeesuksen esimerkkiä (Ap 4:19, 20; 5:29; 24:16; 25:10, 11, 18, 19, 25; 26:31, 32). (Ks. ESIVALLAT; VALTAKUNTA.)