HANNA

(’suosio, suopeus’).

Profeetta Samuelin äiti. Hanna asui leeviläisen miehensä Elkanan ja tämän toisen vaimon Peninnan kanssa Ramataim-Sofimissa Efraimin vuoristossa. Vaikka Hanna olikin pitkään ollut hedelmätön, kun taas Peninna oli synnyttänyt useita lapsia, Elkana rakasti enemmän Hannaa. Peninna pilkkasi Hannaa tämän hedelmättömyyden vuoksi, erityisesti silloin kun Elkana vei perheensä sen vuotuiselle käynnille Silon tabernaakkeliin. (1Sa 1:1–8.)

Kerran Silossa ollessaan Hanna lupasi juhlallisesti Jehovalle, että jos hän voisi saada pojan, hän antaisi hänet Jehovalle, Hänen palvelukseensa. Nähdessään Hannan huulten liikkuvan tämän rukoillessa äänettömästi ylimmäinen pappi Eeli epäili ensin, että hän oli juonut liikaa viiniä ja oli juovuksissa. Mutta sen jälkeen kun Eeli oli saanut tietää, ettei Hanna ollut päihdyksissä vaan että tämä oli rukoillut hartaasti ja vilpittömästi, hän ilmaisi toivovansa, että Jehova Jumala myöntyisi Hannan anomukseen. Tämä tulikin pian raskaaksi. Synnytettyään Samuelin Hanna ei mennyt Siloon uudelleen, ennen kuin Samuel oli vieroitettu. Sitten hän esitti lupauksensa mukaisesti pojan Jehovalle ja toi mukanaan uhrin, johon kuului kolmivuotias sonni, eefa jauhoja ja suuri ruukullinen viiniä (1Sa 1:9–28). Sen jälkeen Hanna toi joka vuosi Silossa käydessään uuden hihattoman vaatteen pojalleen. Eeli siunasi Hannan jälleen, ja Jehova avasi jälleen hänen kohtunsa, niin että aikaa myöten hän synnytti kolme poikaa ja kaksi tytärtä. (1Sa 2:18–21.)

Hannalla oli useita arvostettavia ominaisuuksia. Hän rukoili paljon ja oli nöyrä, ja hän halusi miellyttää aviomiestään. Joka vuosi hän meni miehensä kanssa uhraamaan tabernaakkeliin. Hän teki itsekin suuren uhrauksen luopumalla poikansa seurasta pitääkseen sanansa ja osoittaakseen arvostusta Jehovan huomaavaisuutta kohtaan. Hän ilmaisi äidillistä kiintymystään tekemällä Samuelille joka vuosi uuden vaatteen. Ne ajatukset, joita hän esitti kiitoslaulussaan, kun hän Elkanan kanssa luovutti Samuelin temppelipalvelukseen, muistuttavat paljolti niitä tunteita, joita Maria kuvaili pian sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää tulevansa Messiaan äidiksi (Lu 1:46–55).