JADDUA

(juuresta, jonka merkitys on ’tietää [tuntea]’).

1. Yksi Israelin päämiehistä, jonka jälkeläinen – tai hän itse – sinetöi uskollisuuspäätöksen Nehemian käskynhaltijakaudella (Ne 10:1, 14, 21).

2. Viimeinen Aaronin sukuhaaran ylimmäinen pappi, joka mainitaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Koska Jaddua oli viidettä sukupolvea Jesuasta, hän saattoi elää ”persialaisen Dareioksen kuninkuuden” aikana (Ne 12:10, 11, 22; ks. DAREIOS nro 3).