MUULI

(hepr. peʹred, pir·dahʹ ’muulitamma’).

Aasioriin ja tammahevosen risteymä. Muulin vartalo muistuttaa hevosen vartaloa, mutta sen lyhyt, paksu pää, pitkät korvat, lyhyt harja, pienet kaviot ja pitkien karvojen muodostamaan tupsuun päättyvä häntä ovat tyypillisiä aasille. Muulissa (Equus asinus mulus) yhdistyvät jotkin molempien vanhempien parhaat ominaisuudet: aasin kestävyys, sitkeys ja varmat liikkeet sekä hevosen voima, tarmo ja rohkeus. Muuli ei sairastu niin helposti kuin hevonen, se kantaa kärsivällisemmin raskaita kuormia ja elää paljon kauemmin. Muuliaasi, orihevosen ja aasintamman jälkeläinen, on pienempi kuin muuli, eikä se ole yhtä vahva ja kaunis kuin muuli. Sekä uros- että naarasmuulit ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta steriilejä.

Kuninkaat, jotka halusivat kuulla Salomon viisautta, toivat hänelle lahjaksi mm. muuleja (1Ku 10:24, 25; 2Ai 9:23, 24). Lisäksi muuleja hankittiin ehkä kauppiailta, esim. foinikialaisilta (Hes 27:8, 9, 14). Daavidin päivinä merkkihenkilöt ratsastivat muuleilla. Daavidin oma muulitamma määrättiin Salomon käyttöön, kun tämä voideltiin Gihonilla. (2Sa 13:29; 18:9; 1Ku 1:33, 34, 38, 39.)

Muulit olivat arvostettuja kuormajuhtia (2Ku 5:17; 1Ai 12:40). Profeettansa Jesajan välityksellä Jehova osoitti, että hänen hajaantunut kansansa tuotaisiin Jerusalemiin mm. muulien selässä (Jes 66:20). On näin ollen merkillepantavaa, että kun tuo profetia täyttyi, Babylonin pakkosiirtolaisuudesta palaavat toivat mukanaan muiden kuormajuhtien lisäksi 245 muulia (Esr 2:66; Ne 7:68).

Ihmisiä neuvotaan, etteivät he tekisi itsestään sellaisia, jotka olisivat vailla ymmärrystä, kuten hevonen tai muuli, joiden tulisuutta täytyy hillitä suitsilla tai riimulla (Ps 32:9).