Puolan todistajat valheen ja väkivallan maalitauluina

JEHOVAN todistajat eivät hellitä, ennen kuin he ovat saarnanneet tämän Valtakunnan evankeliumin jokaisessa kaupungissa ja kauppalassa ja kylässä ja ennen kuin ei ole enää ketään kuulemassa. Tämä on se tunnuslause, mitä he levittivät kautta Puolan toisen maailmansodan loputtua. He ovat nyt paljon lähempänä tätä päämääräänsä, mutta tavoitteen saavuttaminen ei tapahdu koettelemuksitta ja ilman Herran kansan suurta ahdistusta ja vainoa. Heidän huippumääränsä on lisääntynyt 10 385:stä 14 510:een vuoden aikana. Puolassa olevat ystävämme tietävät, että ”maa on oleva täynnä Herran kirkkauden tuntoa”, ja he koettavat antaa kaikille Puolan asukkaille tilaisuuden kuulla sanomaa ennen lopullista Harmagedonin taistelua. Haaratoimistonpalvelija antaa meille raportin heidän vaikeuksistaan työn suorittamisessa. Eräs kuvaava kokemus esitetään tässä.

Taistelumme on kova; Jumalan kansaa lyödään ja pilkataan täällä sen ollessa kenttäpalveluksessa. Eikä näin käy ainoastaan todistaessamme talosta taloon, vaan myös kokouksissamme ja aluekokouksissamme. Mutta kaikista näistä vaikeuksista välittämättä ystävät tulevat yhä aluekokouksiin ja rohkaistuvat kovin niissä. Joskus saavat kokouksemme hyvinkin jännittävän muodon. Meillä piti olla konventti toukok. 13–15 1949 Alojzowin kylässä, maan itäosassa sijaitsevassa Chelmin piirikunnassa, lähellä Lublinia. Ilmoitimme tavalliseen tapaan viranomaisille kokouksestamme, ja ensimmäinen päivä ja suurin osa toista sujui rauhallisesti. Mutta toisen päivän iltana tuli kaksi poliisia, jotka sanoivat, että konventti oli kielletty, ja vaativat puheenjohtajaa käskemään kaikkia läsnäolleita poistumaan. Puheenjohtaja huomautti, että heillä on lupa konventtiin ja että he jatkavat. Puola on demokraattinen maa, ja ihmisillä on palvontavapaus. Ystävät alkoivat laulaa, vaikka poliisit veivät mukanaan orkesterin johtajan. Ohjelma jatkui, mutta poliisit soittivat asemalleen ilmoittaen asian esimiehilleen. Kaksi tuntia myöhemmin ajoi paikalle suuria tavara-autoja, joissa oli automaatti-aseilla varustettuja poliiseja. Heillä oli määräys hajoittaa kokous, vaikka mitään syytä ei ilmoitettukaan kokousten keskeyttämiselle, koska järjestys oli ollut mallikelpoinen. Ystävät sanoivat tuolle suurelle poliisijoukolle, että he aikoivat päättää ohjelmansa, ennen kuin lähtevät kotiin, ja niin he tekivätkin.

Miliisi kutsui palokunnan toivoen sen tulevan sinne aikanaan hajoittamaan kokouksen ja auttamaan heitä. Kun ystävät lähtivät kotiin, niin vahva aseistettujen poliisien muuri ympäröi heidät ja tarkasti jokaisen koettaen etsiä palvelijoita ja kokouksen järjestäjiä. Nämä pidätettiin. Ystävät kokoontuivat sunnuntaina jälleen ilman palvelijoita, ja yksi heidän joukostaan nousi pitämään kastepuhetta. Useita kastettiin. Sitten järjestettiin monille tilaisuus mennä kenttäpalvelukseen, mikä hämmästytti yleisöä, koska se oli kuullut kokouksen keskeytyksestä ja että poliisi oli lähettänyt kaikki Jehovan todistajat kotiin. Tämä herätti kovasti kiinnostusta, ja iltapäivällä kokoontui yli 1 000 henkeä, useimmat katolilaisia, kuulemaan esitelmää. Tämä synnytti varmasti levottomuutta poliisien keskuudessa, ja he tulivat ottamaan kiinni puhujia. He veivät toisen toisensa jälkeen, mutta niin nopeasti kuin he vangitsivat yhden, toinen nousi lavalle jatkamaan puhetta. Lopulta nousi puhujaveljien ja oppaitten luku 27:ään, mutta tämä ei häirinnyt mitenkään niitä, jotka tulivat kokoukseen. He saivat, mitä he tulivat kuulemaankin, ja kun aika tuli sunnuntai-iltana lähteä kotiin, he menivät rauhallisina, riemuiten Herrassa siitä, että olivat saaneet tilaisuuden osallistua todistamiseen ja olla kokouksessa. Kaikki veljet vapautettiin myöhemmin vankeudesta.

On aivan ilmeistä, että katolinen toiminta on kaikkien näiden Jehovan todistajiin kohdistettujen häirintämenetelmien takana, mutta Jehovan todistajat yrittävät levittää edelleen rauhallisesti hyviä uutisia. Tyytymättä Herran kansan kokousten häiritsemiseen katolilaiset ovat menneet niin pitkälle painostuksessaan, että he ovat väittäneet 500 Jehovan todistajan Puolassa kääntyneen takaisin katoliseen uskoon eräässä Lublinin katolisessa kirkossa tapahtuneen ”madonnan ihmetyön” kautta. Heidän periaatteensa on ilmeisesti, että jos he eivät pysty murtamaan Jehovan todistajia roskajoukon toiminnalla ja käyttämällä paikkakunnan poliisia kokousten pysähdyttämiseksi, niin heidän on tartuttava propagandakeinoihinsa ja annettava vääriä lausuntoja, jollainen edellämainittukin on. Yksikään monista lausunnoista ei ole tosi, eikä yksikään ainoa Jehovan todistaja ole palannut katoliseen järjestöön. Raportti osoittaa sen sijaan, että 4 000 Puolan kansalaista on jälleen liittynyt Herran järjestöön ja ylistää häntä enemmän ja enemmän.

(Vuosikirjasta)