Miksi kristityt karttavat tupakkaa

YHÄ useammat ihmiset tulevat tuntemaan Raamatun totuudet ja asettuvat paikoilleen Jehovan todistajain evankeliuminsaarnaajien riveihin. Useat näistä uusista tupakoivat ennen, mutta ovat lopettaneet sen nyt. Muutamia sellaisiakin tulee tuntemaan totuuden, jotka eivät hylkää tupakointiaan. Kun heitä yritetään tahdikkaasti opettaa, niin he vastaavat, ettei Raamattu kiellä tupakanpolttoa, mutta sanovat lopettavansa, jos tuo tapa osoitetaan Raamatulla vääräksi. Ovatpa jotkut näistä tarjonneet savukkeita tupakoimattomille todistajille ollessaan paikallisissa Valtakunnansaleissa. Heidän yrityksensä olla leikkisiä on vähintään sopimaton ja haiskahtaa pilkkaamiselta. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa kiusaukseen jonkun tupakanpoltosta vapautuneen henkilön.

On totta, että Raamattu ei nimenomaan mainitse tupakanpolttoa pahana ja kartettavana. Jos kristittyjen pitää välttää sitä, niin miksi Raamattu ei mainitse sitä suoraan? Koska tupakoimistapa oli tuntematon niinä aikoina, joina Raamattu kirjoitettiin. Encyclopedia Americana sanoo vuoden 1942 painoksessaan ”Tupakasta”:

”Saatuaan alkunsa Amerikasta tupakan käyttö on levinnyt tosiasiallisesti maailman kaikkiin osiin, ja siitä on tosiaankin tullut ylivoittoisesti yleisimmin käytetty kaikista huumausaineista. . . . Intiaanit käyttivät tupakkaa laajalti siihen aikaan, kun Kolumbus löysi Amerikan, ja esihistoriallisten intiaanirotujen jätteet osoittavat, että piipun poltto oli hyvin vanha tapa alkuasukkaitten keskuudessa. Noustessaan maihin Länsi-Intiassa 1492 Kolumbuksen miehistön jäsenet havaitsivat alkuasukkaitten polttaneen kuivatuista tupakanlehdistä tehtyjä kääröjä. Kun espanjalaiset nousivat maihin Meksikossa 1519, niin he huomasivat alkuasukkaitten viljelevän tupakkaa huolellisesti ja taitavasti. . . . Amerikan intiaanit olivat kehittäneet tupakan viljelys- ja valmistamistapoja kaikkiin nytkin käytettyihin muotoihin. . . . Tupakan viljeleminen ja käyttö tuli Intiaan, Persiaan ja muihin Aasian maihin varhain 17 vuosisadalla.”

Siksi sitä ei käytetty Raamatun maissa ennen kuin yli tuhat viisisataa vuotta Raamatun viimeisen kirjan kirjoittamisen jälkeen. Kuitenkin on Raamattuun sisältyvä varoitus niin laajakäsitteinen, että se sisältää ehdottomasti tupakankäytönkin. Nöyrä ja sävyisä ihminen, joka haluaa saada opetusta, voi tutkia edukseen sellaisia raamatunkohtia kuin Sananl. 30:12, Jes. 52:11, Gal. 5:19, Kol. 3:5, Jaak. 1:22, Ef. 5:3, 4 ja muita tekstejä, jotka koskevat puhtautta sekä aineellisissa että henkisissä asioissa. Nämä raamatunpaikat esittävät sellaisen puhtaus- ja siisteysperiaatteen, minkä pitäisi olla kristittyjen oppaana, ja 2. Korinttolaiskirjeen 7:1 on selvä määrätessään: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.”

Eikö tupakanpoltto ole saastaista, koska se tahraa lihan, panee vaatteet ja kehon haisemaan ja levittää tuhkaa kaikkialle? Eikö se ilmaise tahditonta itsekkyyttä pikemminkin kuin rakkautta, kun joku pilaa ilman vahvalla savulla toisten hengitettäväksi, mikä sen lisäksi kirvelee silmiäkin? Eikö tuo tapa saastuta lihaa vahingoittamalla terveyttä? Sen myönnetään haittaavan hengittämiskykyä, hidastuttavan heijastusliikkeitä, sumentavan aivoja, edistävän sydämen ja verisolujen sairauksia, alentavan elinvoimaa, ärsyttävän nenän, suun, kurkun ja keuhkojen onteloita ja kalvoja, aiheuttavan syöpää, huonontavan sekä miesten että naisten suvunjatkamiskykyä, heikontavan moraalista kuntoa ja lyhentävän elinikää. Mihin etuihin voivat savukkeenpolttajat viitata näiden haittojen vastapainoksi? Voiko kukaan pyhittää koko voimaansa ja tarmoansa Jumalalle, jos hän hävittää sitä imemällä savukkeita? Kuluttaako kristitty vihityn voimansa ja aikansa ja rahansa viisaasti, kun hän hajoittaa ja tuhlaa sitä tupakanpoltolla? Jehovan todistajain ei tarvitse ahdistaa eikä kiusata tupakoitsijoita näillä ja muilla samanlaisilla kysymyksillä. Jokaiselle polttajalle, varsinkin niille, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden ja ryhtyneet Jehovan palvelukseen, riittää, kun he tarkastavat rehellisesti näitä kysymyksiä ja etsivät vilpittömästi vastausta omasta mielestään ja sydämestään.

He voisivat myöskin muistaa, että Jumala käytti Jehovan näkyvää järjestöä vapauttaakseen heidän mielensä vääristä uskonnollisista opeista, että hän käytti sitä opettaakseen heille Valtakunnan totuuksia, kuvaillakseen heille uuden maan siunauksia ja harjaannuttaakseen heitä evankeliumin saarnaamistyöhön, mikä johtaa suurenmoisiin iloihin ja iankaikkiseen elämään. He luottivat tähän järjestöön noissa asioissa varmoina siitä, että Jumala käytti ja yhä käyttää sitä. Eikö ole järkevää ajatella, että Jumala käyttää sitä myöskin puhdistaakseen kansansa sellaisista saastaisista tavoista kuin tupakoinnista? Kun vasta-alkajasta tulee todistaja järjestön avulla, niin tuleeko hän äkkiä viisaammaksi kuin hänen näkyvä opettajansa puhtausasiassa ja sitä koskevien raamatunkohtien selittämisessä? Vartiotorni on käsitellyt menneinä aikoina eri tilaisuuksissa tupakan käyttöä. Huomaa seuraavat selitykset, mitkä on otettu heinäkuun 1 p:n Watchtowerista 1942 sen jälkeen kun se on lainannut 2. Korinttolaiskirjeen 7:1:sen:

”Kaikki saastaisuus, olkoonpa se lihallista tai henkistä, on kauhistus Hänen silmissään. Lihan ja hengen puhtaus on saastaisuuden jyrkkä vastakohta ja merkitsee sitä, että luomuksen täytyy olla puhdas keholtaan ja mieleltään ja käyttää lahjana omaamiaan luonnollisia kykyjään Jumalan kunniaksi. Kun hän on asennoitunut Jehovan puolelle tässä suuressa kysymyksessä ja kun Jehova on antanut hänelle verrattoman edun liittyä teokraattisen järjestönsä yhteyteen, niin hänen täytyy käyttäytyä tämän pyhän järjestön mukaisesti.

”[Tämän maailman] armeijat ja uskontojärjestöt niiden mukana huolehtivat siitä, että maailmanhallinnon puolesta taisteleville varataan tupakkaa. Encyclopaedia Britannica (26. osa) sanoo: ’Kun Amerikan manner avattiin ja tutkittiin, niin kävi ilmi, että tupakan käyttö, varsinkin sen polttaminen, oli yleinen ja ylimuistoinen tapa, useissa tapauksissa LIITTYNYT MITÄ MERKITYKSELLISIMPIIN JA JUHLALLISIMPIIN HEIMOMENOIHIN.’ Se merkitsee sitä, että tämän yrtin käyttö liittyi demonismiin, jotta sen narrit olisi saatu paholaisten valtaan. Onko tupakan käyttö siis puhdas vai saastainen Raamatun valossa? Tupakan käyttö on äärimmäisen saastainen huolimatta siitä muodosta, missä sitä käytettäneenkin. Se saastuttaa kehon ja tylsyttää henkiset ominaisuudet. Se tekee käyttäjänsä loukkaavaksi niitä kohtaan, joiden kanssa hän joutuu kosketuksiin, ja aikaansaa paljon vahinkoa käyttäjälle sekä häpäisee Jumalaa ja Kristusta. Tupakan käyttö on rappeuttanut kovasti ihmissukua. Se synnyttää halua muihin epäpuhtaisiin ja saastaisiin asioihin. Jumalan Sana ei hyväksy tupakan käyttöä missään olosuhteissa, vaikka se ei mainitsekaan sitä nimeltä.

”Ei näytä sen tähden olevan johdonmukaista kenellekään Jumalan järjestössä olevalle eikä niille, joille on suotu etu Hänen armostaan mennä ’turvakaupunkeihin’, että he käyttäisivät tupakkaa. . . . Niitä, jotka pitävät itsepäisesti kiinni tuon kiusallisen rikkaruohon käytöstä, ei voida pitää sopivina esimerkkeinä puheessa, rakkaudessa, hengessä, uskossa eikä puhtaudessa, ja se esimerkki, minkä he antavat menettelytavallaan, vaikuttaa pahasti heidän lähimmäiseensä. He kapinoivat Herran järjestön järkevää vaatimusta vastaan. . . .

”Jos joku tahtoo vahingoittaa itseään tupakan käytöllä, ei kenelläkään ole oikeutta sanoa, ettei hänen tule käyttää sitä, mutta varmasti ei myöskään kenelläkään ihmisellä ole oikeutta puhaltaa tupakansavua toisen sieraimiin. Tupakanpolttotottumus on itsekkäimpiä ihmisluomusten harjoittamista tavoista, ja koska se on itsekästä, niin se on rakkauden jyrkkä vastakohta. Polttaja ei ota lainkaan huomioon toisten oikeuksia ja etuja, niiden, jotka ovat hänen ympärillään ja joille tupakka saattaa olla vastenmielistä. Kaikki syyt sotivat tupakkaa vastaan, eikä ole yhtään ainoaa syytä, mikä tukisi sen käyttöä. . . .

”Tupakka on Perkeleen rikkaruoho, mitä hän käyttää ihmisluomusten turmelemiseksi siveellisesti, varsinkin tänä ’lopun aikana’. Koska tupakan käyttö on saanut alkunsa demonismista, niin olihan odotettavissakin, että ’riivaajien päämies’ toi sen käyttämisen kristikuntaan uskonnoitsijoitten välityksellä ja teki sen suosituksi siellä uskonnonharjoittajien keskuudessa. Sen saastuttava vaikutus on levinnyt maailman kaikkiin osiin. Kuvittelehan Harmagedonissa hengissä säilyvien ’suurta joukkoa’, joka näkyvien vanhurskaasti maata hallitsevien ruhtinaitten alaisuudessa savuke huulilla koettaisi toteuttaa Jumalan toimeksiantoa maan täyttämiseksi terveverisellä vanhurskaalla suvulla!” (Sivut 205, 206)

JÄRJESTÖN OIKEA HUOMIOONOTTO

Vielä eräs seikka, mikä Jehovan todistajain keskuudessa olevien uusien yksilöiden tulee muistaa tupakan käytöstä. Se on tämä: Onko heidän tarkoituksensa tuoda saastaisuutta järjestöön ja turmella sen puhtauden maine? Siitä tosiasiasta, että Jehovan todistajat ovat tupakoimaton joukko, on tullut tunnus heille, merkki, mikä erottaa heidät maailmanlapsista, erikoisen huomion ja huomautusten aihe tarkkailijoille. Kuvaava tälle on Springfieldin Unionin julkaisema kirjoitus heinäk. 2. 1949 osastossa ”Todistajain kanssa”, mikä julkaistiin Springfieldissä, Massachusettsissa, pidetyn piirikonventin aikana:

”Eräs noin 12-vuotias poika suuntasi teatterikiikarinsa puhujiin, vaikka hän istuikin aivan etuosassa. Kiikarin käyttö toi mieleen juoksukilpailut, mutta eräs toinen seikka erotti tilaisuuden siitä, mikä on ominaista kaikenlaisille tavallisille urheilutapauksille. Ihmiset, jotka käyvät siellä hockeypelejä katsomassa, eivät tosiaan olisi tunteneet koko paikkaa, sillä varmaankaan ei kukaan ole koskaan ennen ollut Coliseumissa 4 500:n muun ihmisen joukossa havaitsematta pienintäkään merkkiä savukkeenhajusta?”

Haluavatko vastatulleet turmella tämän siisteystason, mikä on tehnyt Jehovan näkyvän järjestön niin huomatuksi? Eipä luulisi keidenkään uusien todistajien, jotka arvostavat järjestöltä oppimiaan totuuksia, haluavan maksaa niitä pahalla, nim. turmelemalla sitä hyvää mainetta, minkä Jehovan todistajat ovat saavuttaneet pysyessään erossa tupakan saastutuksesta. Näkyvän järjestön tarkoitus ei ole olla ahdasmielinen eikä käskevä eikä suvaitsematon ja armoton. Se ymmärtää, että uusilta menee aikaa puhdistumiseen maailman saastasta sekä kehollisesti että henkisesti, ja niiden, jotka muodostavat näkyvän järjestön, tulee harjoittaa kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä toisiaan kohtaan. Vastatulleitten tulee olla nöyriä ja oppivaisia eikä vastustaa uppiniskaisesti itsekkäistä syistä Raamatun kehoitusta taistella tupakankäytön saastaisuutta vastaan. Toisaalta ei niiden järjestössä olevien, jotka ovat puhtaita tästä lihan saastutuksesta, tule olla armottomia ja kärsimättömiä, vaan antaa aikaa uusille sopeutua ja mukautua Jehovan järjestön raamatullisiin tapoihin.

Maailman teoreetikot suosittelevat useita erilaisia menetelmiä tupakoimistavan lopettamiseksi, kuten erikoisruokia, harjoituksia, lääkkeitä, vähittäistä luopumista jne. Paras tapa päästä siitä on, että henkilöllä on hyvä aikomus tehdä se ja että lopettaa sitten kerta kaikkiaan. Monet ovat käyttäneet tätä tapaa tullessaan Jehovan todistajiksi ja halutessaan lopettaa itsensä saastuttamisen tupakalla. Monet tästä kymmeniintuhansiin nousevasta todistajain joukosta olivat kerran tupakan orjia muun maailman kanssa, mutta he vapautuivat sen saastaisista kahleista, eivät siksi, että olisivat noudattaneet jotakin erikoista ruokienvalintaa tai harjoitusmenetelmää, vaan koska he havaitsivat sen saastuttavan kehoaan ja vahingoittavan terveyttään ja tekevän heidät epäpuhtaiksi Jehovan palvelukseen. Eivätkö he olleet oppineet tietämään, että Jehovan todistajia käsketään olemaan puhtaita mieleltään ja keholtaan? – Jes. 52:11; 2. Kor. 7:1.

Miten sitten niin monet tuhannet voivat lopettaa tupakoimistavan? Useimmat ihmiset jättävät huomioonottamatta, että mieli on se tekijä, mikä valvoo, hallitsee ja ohjaa kehoa ja sen tottumuksia. Mutta Jehovan todistajat oivaltavat tämän täysin ja tietävät, että taistelu tupakkaa vastaan täytyy käydä ja voittaa mielessä. He tietävät vallan hyvin, että suuri vastustaja Perkele hyökkää mieleen ulvovana jalopeurana, joka etsii, kenen saisi niellyksi, ja siksi he pakenevat hengessään Jehova Jumalan suojaavan käden alle. (1. Piet. 5:8) He saavat tässä suojapaikassa opetusta Jumalan Sanasta, Raamatusta. Mutta hän antaa heille vielä Jumalan Sanan ravitseman, vahvistaman ja opastaman mielen lisäksi tuiki tarpeellisen näkymättömän voiman ja tarmon vanhurskauteen, ja se on hänen pyhä henkensä. Hän antaa niille, jotka pyytävät häneltä sitkeästi, henkeä auliimmin kuin maalliset vanhemmat hyviä lahjoja rakkaille lapsilleen. Hänen pyhän henkensä lujittamina ja herättäminä sekä vedoten eli rukoillen vilpittömästi Jumalan puoleen saadakseen hänen apunsa tuon juurtuneen tavan voittamiseksi he voivat varmasti saattaa kunniaan hänen voimansa saamalla voiton.

Ravinto ja harjoitukset ovat myöskin tärkeitä tekijöitä Jehovan todistajille. Heidän erikoisruokansa on se, minkä suuri Lääkäri määrää: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt. 4:4) He eivät tule turhantarkoiksi eivätkä hylkää itsepäisesti hengellistä ravintoa, mikä saattaa heidän saastaiset tapansa epäsuotuisaan valoon, vaan nauttivat hengellistä ruokaa saadakseen voimaa voittaa epäpuhtauden. Harjoitusta saadakseen heillä on ”kenkinä jaloissaan alttius rauhan evankeliumille” (Ef. 6:15), ja he kiiruhtavat talosta taloon viemään tätä hyvää uutista. He eivät istuskele tupakan kyllästyttämässä ilmassa, vaan menevät ulos raittiiseen ilmaan ja käyttävät mieltään ja kehoaan seisomalla katujen kulmissa tarjoamassa lehtiä ja julistamassa Valtakunnan sanomaa.

Tämä on varma ja ehdoton paranne tupakanpoltolle, ja ken hyvänsä tahtoo katkaista selvästi ja jyrkästi tämän ansan ja noudattaa tätä menetelmää, havaitsee kadottavansa lyhyessä ajassa halunsa tuohon rikkaruohoon. Hän saa sitten enemmän terveyttä ja voimaa ja tarmoa käytettäväksi Jehovan palveluksessa. Hän on lunastanut aikaa ja rahaa arvokkaaseen käyttöön. Hän on puhdistautunut Raamatun mukaisesti tuosta erikoisesta ”lihan saastutuksesta”. Sen sijaan että hän repisi järjestön puhtauden mainetta, hän on silloin sen puhtaan järjestön puhdas jäsen, joka saarnaa nyt hyviä uutisia Jehova Jumalan vanhurskaasta uudesta maailmasta, missä on loputtomat siunaukset.