Lukijain kysymyksiä

● Huhtikuun 1. p:n Vartiotornin sivulla 111 oleva vastaus näyttää joidenkuiden mielestä osoittavan, että on väärin olla sukupuolisuhteissa, jollei aio saada lapsia. Tarkoittaako vastaus tätä? – H. M., New Jersey.

Ei, se ei tarkoittanut sitä, kuten asiayhteys osoittaa. Kysymys koski Skandinaviassa olevaa tapaa, että kihloissa olevat parit ovat sukupuolisuhteissa keskenään ennen avioliittoa, ja sitä silmällä pitäen vastaus sanoi: ”Näiden sukupuolisuhteitten tarkoitus ei voisi olla se, mikä niillä on todellisessa avioliitossa, nimittäin lasten synnyttäminen, sillä muutenhan me saisimme nähdä lapsia syntyvän tällaisille pareille heidän kihlausaikanaan, varsinkin pitkäaikaisten kihlausten, ja ennenkuin laillinen toimitus on tapahtunut.” Tällaisilla ihmisillä ei voisi olla lasten saaminen mielessä ollessaan sukupuolisuhteissa, niinkuin naineilla pareilla voi olla. Kihloissa oleva pari pelkäisi lapsen sikiämistä, koska se tuottaisi häpeää heille ja leimaisi jälkeläisen aviottomaksi. Heidän pelkonsa johtuu syyllisyyden tunnosta, ja se ilmaisee heidän käsittävän, että heillä ei ole todellisuudessa oikeutta sukupuolisuhteisiin, koska he eivät ole naimisissa. Heille syntynyt lapsi tekisi tämän rikoksen julkisesti tunnetuksi.

Oikealla tavalla naimisiin menneet henkilöt eivät pelkäisi sellaisista syistä saada lapsia, vaikka he voivat muista syistä välttää niiden saamista ja tekevät sen puhtain omintunnoin. He saattavat välttää sitä vaimon heikkouden vuoksi, koska lapsen syntyminen voisi vaarantaa hänen elämänsä. Taloudelliset syyt saattavat estää heitä siitä. Jotkut parit voivat pidättyä saamasta lapsia nyt, jotta he voisivat jäädä sen palvelusaseman suomaan etuun, mikä asettaa ankarat vaatimukset heidän ajalleen. Mitä tulee näiden tai muiden syitten oikeutettuun pätevyyteen eri avioparien ollessa kysymyksessä, niin me emme yritä ratkaista sitä, vaan kunkin parin on tiedettävä syynsä, tiedettävä, ovatko ne niin päteviä, että he voivat säilyttää puhtaan omantunnon, ja kannettava vastuu ratkaisustaan Jehova Jumalan edessä. Lyhyesti sanoen Vartiotorni-Seuran kanta on sama, minkä se ilmaisi yli kaksi vuotta sitten. Niiden hyväksi, jotka evät tunne sitä vastausta, lainaamme ensimmäisen kappaleen siitä:

”Meillä ei ole valtuutta maan lakien eikä Jumalan Sanan perusteella neuvoa ehkäisykeinoja. Niiden käytöstä lankeaa vastuu niille, jotka päättävät voivansa omantuntonsa perusteella käyttää niitä, ja heidän oikean tuomitsemisensa täytyy jäädä Jumalalle, jota he palvelevat, eikä meille. Haluaako totuudessa oleva nainut pari lapsia vai ei, on heidän asiansa eikä meidän. Kunkin parin täytyy tarkastaa omat olosuhteensa ja silmälläpitämänsä tarkoitukset sekä ratkaista asia ja omaksua menettely ja sitten ottaa vastuu Jumalan edessä menettelystään ja sen seurauksista. Mutta me pidämme epäilemättömästi kiinni siitä, että avioliiton tarkoitus Jumalan edessä on lasten tuottaminen, ja jos siis jotkut naineet parit haluavat nyt lapsia ennen Harmagedonia, niin se on täysin sopivaa, eikä kenenkään tule arvostella heitä siitä sekaantuen siten heidän asioihinsa. Eikä keitään tule arvostella siitäkään, että heillä ei ole lapsia, eikä meidän tule sekaantua niihin syihin, joiden tähden heillä ei niitä ole. Yksityiset avioasiat eivät kuulu ulkopuolisille.” – Vartiotorni, toukok. 1. 1951, sivu 143.

● Huhtikuun 15. p:n Vartiotornin (1953) tässä osastossa sanottiin: ”Uskollinen aviopuoliso ei keskustele uskonnosta luopuneen eli erotetun kanssa eikä seuraa häntä sinne, missä hänen uskonnollinen seuransa on, eikä osallistu hänen kanssaan sen kokouksiin.” Merkitseekö tämä sitä, että jos perheen isä on erotettu, mutta käy kokouksissa Valtakunnansalissa, niin perheen uskolliset jäsenet eivät voi ajaa hänen kanssaan perheen autossa, kun hän menee sinne? – O. G., Kansas.

Ei, tuo Vartiotorni ei tarkoittanut sitä. Se sanoi, että perheen uskolliset jäsenet eivät ”seuraa häntä sinne, missä hänen uskonnollinen seuransa on”. Koska erotettu ei ole enää Valtakunnansalissa pidettäviin kokouksiin osallistuja ja koska se ei ole enää hänen oikeudenmukainen uskonnollinen seurustelupaikkansa, kun hänet on eristetty siitä yhteydestä erottamalla, ja hän on nyt läsnä Valtakunnansalissa tunkeutumalla sinne toisten haluamatta, ei kehoituksesta eikä tervetulleeksi lausuttuna, niin Vartiotorni ei tarkoittanut hänen tuloaan Valtakunnansalin kokouksiin, kun se puhui siitä, ettei pidä seurata häntä hänen uskonnolliseen kokoontumispaikkaansa. Se tarkoitti sitä, että uskollinen ei seuraa erotettua toiseen uskonnolliseen joukkoon, minkä kanssa erotettu saattaa pitää yhteyttä ja minkä kokouksiin hän voi osallistua. Perheen uskollisten jäsenten sopii ajaa erotetun kanssa Valtakunnansaliin menossa olevassa autossa, mutta uskollisten ei tule sinne saavuttuaan istua eikä seurustella erotetun kanssa salissa, vaan liittyä häneen vain kotiinlähtiessään.

● Kun Kristus oli maan päällä ja ajoi paholaisia pois ihmisistä, niin miksi ne halusivat olla liharuumiissa? Esim. eräässäkin tapauksessa nuo ihmisiä riivaavat paholaiset pyysivät, että niiden sallittaisiin mennä sikalaumaan. Miksi? – T. C., Pennsylvania.

Kertomus näistä kahdesta paholaisten riivaamasta miehestä on Matteuksen 8:28–32. Markuksen ja Luukkaan kertomukset esittävät enemmän yksityiskohtia, vaikka ne puhuvatkin, kuin olisi ollut ainoastaan yksi paholaisten riivaama mies, luultavasti siksi, että heidän mainitsemansa henkilö oli sama, joka keskusteli Jeesuksen kanssa heidän kummankin puolestaan. (Mark. 5:1–16; Luuk. 8:26–35) Markuksen kertomus sanoo mm.: ”Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä ja huutaen suurella äänellä sanoi: ’Mitä [minulla on sinun kanssasi] tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua.’ Sillä hän oli sanomaisillaan sille: ’Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki’. Ja Jeesus kysyi siltä: ’Mikä on nimesi?’ Niin se sanoi hänelle: ’Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta’. Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella. Ja ne pyysivät häntä sanoen: ’Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin’. Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.” – Mark. 5:6–13.

Miksi näiden paholaisten eli saastaisten henkien legio halusi mennä sikoihin eikä vain tulla heitetyksi ulos? Niiden meneminen sikoihin osoitti ympärillä oleville katselijoille niiden poisajamisen ihmisistä hyvin voimakkaalla tavalla, ja se osoitti myöskin sen vahingon, mikä koitui paholaisten riivaamille lihaluomuksille. Se näytti noille katseleville ihmisille Jeesuksen ylivoiman paholaisiin nähden ja paholaisten lihaluomuksiin omaaman ylivallan. Tämä kaikki voi sopia Jeesuksen tarkoitukseen ja selittää, miksi hän salli saastaisten henkien mennä sikoihin, mutta se ei selittänyt, miksi paholaiset itse halusivat mennä sikalaumaan. Niitä ei haluttanut tehdä Jeesuksen niihin nähden omaaman ylivallan ilmenemistä vieläkin voimakkaammaksi. Mitkähän syyt niillä on näin ollen saattanut olla pyyntöihinsä?

Ne voivat saada siitä jotain iloa jollakin luonnottomalla sadistisella tavalla. Henkiluomuksille ei ollut luonnollista tunkeutua liharuumiiseen, mutta kuitenkin on ilmeistä, että ne halusivat tehdä siten aika ajoin. Kapinalliset henkiluomukset liittoutuivat Saatanan kanssa ennen Nooan ajan vedenpaisumusta ja ruumiillistuivat ihmismuotoon sekä elivät yhdessä naisten kanssa. Ne eivät olleet pelkästään tilapäisesti ruumiillistuneita vain sitä varten, että olisivat tuoneet jonkin ilmoituksen ihmiselle, niinkuin uskolliset enkelit tekivät toisinaan, vaan niiden ruumiillistuminen oli pysyvämpi, jotta ne olisivat voineet harjoittaa sellaista, mitä Jumala ei ollut tarkoittanut niille. Ne menettelivät henkiluomukselle luonnottomasti ja tuottivat sekasikiöjälkeläisiä, jotka olivat sadistisia sortavassa käyttäytymisessään. (1. Moos. 6:1–4) Jehova Jumala lopetti lyhyeen niiden tottelemattoman, himokkaan ilonpidon vedenpaisumuksessa, mikä tuhosi ne lihaa olevat ihmisruumiit, joihin ne olivat aineellistuneet, ja pakoitti ne palaamaan henkiolotilaan itsensä säilyttämiseksi.

Koska näillä langenneilla henkiluomuksilla ei ole ollut sen jälkeen valtaa aineellistua liharuumiisiin käyttääkseen niitä, niin ne näyttävät tehneen jotakin mahdollisimman paljon sitä muistuttavaa, mihin ne pystyivät: vallanneen jo elossa olevien ihmisten ruumiit. Ne voivat vallata nämä ruumiit ja ajaa ne tyydyttämään sadistisia ja luonnottomia halujaan. Se oli eräänlaista sukupuolista luonnottomuutta, samoin kuin jotkut turmeltuneet miehet vajoavat sodomiaan ja käyttävät toisia miehiä eikä naisia sukupuoliseen kanssakäymiseensä ja etsivät eläimiäkin sukupuoliseksi tyydytyksekseen. Kun paholaiset eivät voineet siis jäädä noihin miehiin, niin ne halusivat, että niiden sallittaisiin mennä sikoihin.

On tuntematonta, mitä tyydytystä tämä antoi niille, mutta siinä on täytynyt olla jotakin, mikä salli niiden saada luonnotonta tyydytystä. Se tarjosi niille varmasti tilaisuuden kiusata ja kiduttaa, purkaa sadistisia halujaan ja myöskin nauttia raukkamaisesta hengestä hyökkäämällä joukolla ihmisten kimppuun, koska monet henget valtasivat yhden henkilön muissakin tapauksissa kuin vain tässä mainitussa. (Matt. 12:43–45) Sukupuolisesti epänormaalit, turmeltuneet ja sadistiset miehet saivat sairaalloista kiihoketta sukupuolirikoksista ja muunlaisista väärinkäytöksistä, niinkuin leeviläisen sivuvaimon ja Gibeonin miesten tapauksessa ja kahden enkelin vieraillessa Sodomassa, kun roskajoukko yritti saastuttaa heidät. (1. Moos. 19:4–11; Tuom. 19:22–25) Niin tuli niistäkin henkiluomuksista, jotka ovat hylänneet Luojansa ja saastuttaneet ja turmelleet itsensä kapinoitsija Saatanan kanssa, luonnottomia tunkeutuessaan lihaluomuksiin, ja niistä tuli epäilemättä rappeutuneisuutensa vankeja, ja niille tuli tavaksi yrittää tyydyttää täten langenneen tilansa himoja.

Ei ole mitään syytä ajatella, etteivät ne voisi riivata ihmisiä nytkin. Tämä ei merkitse sitä, että kaikki henkisesti sairaat olisivat siten riivattuja, sillä he eivät ole. Mutta henkisesti sairaat henkilöt voivat heikentyneessä tilassaan olla niiden hyökkäysten ja valtausten herkempiä kohteita. Jotkut ilmaisevat todisteita paholaisten riivauksesta, jotavastoin monet osoittavat vain hengellisen sairauden tai hermostollisen luhistumisen merkkejä. Meidän täytyy ahkeroida nyt säilyttääksemme suuren määrän henkistä voimaa, koska siten voidaan torjua paholaisten hyökkäykset ja pitää ne loitolla mielestämme ja ruumiistamme. Me olemme turvassa, jos me pukeudumme ”Jumalan koko sota-asuun” ja pidämme sen yllämme. – Ef. 6:10–17.

● Johanneksen 9:1–3 sanoo: ”Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ’Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?’ Jeesus vastasi: ’Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.’” Voidaanko näitä jakeita käyttää oikeutetusti osoittamaan joko aikaisempaa olemassaoloa tai ennaltamääräämistä? – L. A., Alberta, Kanada.

Mormonit käyttävät tätä raamatunkohtaa yrittäessään todistaa aikaisemman olemassaolon sanoen, että pelkästään se, että Kristuksen opetuslapset kysyivät näin, osoittaa heidän uskoneen tuon miehen voineen tehdä syntiä ennen syntymistään, niin että häntä rangaistiin niistä synneistä siten, että hän syntyi sokeana. Nuo opetuslapset eivät olleet seuranneet Jeesusta kovin kauan, eivätkä he olleet ilmeisestikään puhdistuneet kaikista ulkopuolisista opeista totuuden veden avulla. Heidän kysymyksensä heijasti tässä tapauksessa epäilemättä heidän saastuneisuuttaan sielujen vaelluksen pakanallisesta opista, mihin sisältyi se käsitys, että edellisessä elämässä tehdyt synnit ratkaisivat, millaisessa tilassa ruumis on vaeltavan, kuolemattoman sielun tulevissa ruumiillistumissa.

Tämä kreikkalaisen filosofin Pythagoraan pakanallinen oppi on saattanut vallan hyvin saastuttaa nuo Jeesuksen juutalaiset opetuslapset, sillä juutalaiset fariseukset opettivat samankaltaista oppia. Josephus sanoo tästä: ”He uskovat myöskin, että sielulla on kuolematon voima itsessään ja että maan alla on niillä palkka tai rangaistus sen mukaan kuin ne ovat eläneet joko hyveellisesti tai turmeltuneesti tässä elämässä; ja jälkimmäiset pidätetään iankaikkiseen vankilaan, mutta edelliset saavat voiman elpyä ja elää uudelleen.” Ja vielä: ”He sanovat, että kaikki sielut ovat katoamattomia, mutta että hyvien ihmisten sielut vain muuttuvat toisiin ruumiisiin, mutta että pahojen ihmisten sielut joutuvat iankaikkisen rangaistuksen alaisiksi.” – Antiquities of the Jews, XVIII kirja, I luku, § 3; Wars of the Jews, II kirja, VIII luku, § 14.

Kysymyksen edellytys, että mies olisi voinut tehdä syntiä ennen syntymäänsä, on epäraamatullinen. Raamattu kieltää kaiken mahdollisuuden synnintekoon ennen syntymistä sanoessaan Eesausta ja Jaakobista: ”Ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa.” (Room. 9:11) Jeesus vahvisti tämän näkökannan vastauksessaan sanoen, että mies ei ollut tehnyt millään lailla syntiä ennen syntymäänsä. Jeesus osoitti sitäpaitsi myöskin, etteivät vanhemmatkaan olleet tehneet syntiä siinä merkityksessä, että olisivat tehneet jotakin väärää, mikä olisi aiheuttanut heidän lapsensa syntymisen sokeana. Kaikki ruumiilliset epätäydellisyydet, joista sokeana syntyminen on varmasti yksi, johtuvat Aadamin synnin johdosta peritystä tuomiosta. Epätäydelliset luomukset saattoivat synnyttää vain epätäydellisiä jälkeläisiä. (Ps. 51:7; Matt. 7:16–20; Room. 5:12; 1. Kor. 15:22) Kaikki onnettomuudet eivät kohtaa ihmisiä sen tähden, että he ovat tehneet jonkin synnin. (Saarn. 9:11; Luuk. 13:1–5) Mutta Jeesuksen ajan juutalaiset ajattelivat kuitenkin usein siten. Job oli Saatanan erityinen maalitaulu, mutta hänen arvostelijansa väittivät, että hänen vaikeutensa eivät johtuneet hänen nuhteettomuudestaan, vaan hänen synneistään: ”Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.” – Job 1:8–12; 2:3–9; 4:7, 8.

On joitakuita, jotka uskovat ennaltamääräämiseen ja käyttävät tätä raamatunkohtaa todistaakseen, että tuon miehen sokeus oli Jumalan määräämä, jotta mies olisi sen kautta tullut yhteyteen Jeesuksen kanssa, saanut oppia häneltä, seurannut häntä ja tullut siten hänelle ennen maailman perustamista edeltämäärättyyn pelastukseen. He väittävät näin Jeesuksen vastausta silmälläpitäen: ”Vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.” Jeesus ei tahtonut näillä sanoilla syrjäyttää tai kumota edellisessä kappaleessa lainattuja kirjoituksia, mitkä osoittavat tällaisten epätäydellisyyksien syyn olevan Aadamin ajasta lähtien perityssä synnissä. Tämä epätäydellisyydestä johtunut sokeus tarjosi tilaisuuden tehdä ilmeiseksi Jumalan työt, näyttää ne niille, jotka tarkkasivat tuota ihmeparannusta, sekä tuolle parannetulle miehelle itselleenkin. Se sai hänet tulemaan Kristuksen seuraajaksi. (Joh. 9:38) Kuitenkaan ei tämä tapaus eronnut niistä toisistakaan, joissa sokeat näkivät, rammat kävelivät, spitaaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat ja kuolleet heräsivät, mikäli Jumalan töitten ilmeiseksi tekeminen on kysymyksessä. Kaikki tuollaiset tapaukset tekivät Jumalan työt ilmeisiksi, täyttivät ennustuksia ja olivat merkkejä, mitkä vahvistivat Jeesuksen Kristukseksi eli Messiaaksi. (Jes. 53:4; Matt. 8:16, 17; 11:2–6) Mutta mitä todellista ylistystä siitä koituisi Jumalalle, että hän tekisi miehen sokeaksi voidakseen parantaa hänet myöhemmin? Sen sijaan, että se olisi ylistettävää, se merkitsisi vain aikaisemmin tehdyn vääryyden kauan viivytettyä oikaisua. Se olisi yhtä ulkokultaista, kuin jos joku panisi pystyyn olkiukon ja sitten turhamaisuudessaan toisille näyttääkseen kaataisi sen. Jehova Jumala, jonka työt ovat täydelliset, ei ryhtyisi tekemään mitään niin epätäydellistä kuin sokea lapsi. – 5. Moos. 32:4.

Ja vaikka hän tekisikin siten, niin se ei olisi ennaltamääräämistä siinä merkityksessä, kuin tämän opin huomattavimmat puoltajat, presbyteeriläiset, määrittelevät sen. Voiko mies nähdä tai ei, niin se on vähäpätöinen seikka ennaltamääräämiselle. Ennaltamääräminen koskee tarkasti otettuna lopullista kohtaloa eikä mitään tapahtumia tai tilanteita maallisen elämän varrella. Eikä sovi sanoa sokeuden olleen edeltämäärätty miehen saattamiseksi Jeesuksen yhteyteen, jotta Jeesus olisi parantanut hänet ja jotta hän olisi sen jälkeen oppinut Kristukselta ja seurannut häntä ja saavuttanut lopulta pelastuksen. Ei voida sanoa sokeuden olleen keino, millä pantiin alulle tapahtumain sarja, mikä johti miehen ennaltamäärättyyn pelastukseensa. Tämä osoittaisi Jehovan edeltätunteneen tuon tapahtumasarjan ja lavastaneen sen toteutumisen määräämällä miehen syntymään sokeana lapsena saadakseen jumalallisen edeltämääräyksen menemään oikealla tavalla täytäntöön. Mutta tällainen näkemys asiasta ei sovi yhteen tuota oppia koskevan määritelmän kanssa, sillä sen kannattajat väittävät ehdottomasti, että edeltämääräys on kokonaan riippumaton kaikista edeltäjärjestetyistä töistä tai olosuhteista tai tilanteista tai vaikuttavista syistä. Sokeus ei voinut siis olla tila eikä syy, mikä sai miehen kohtaloonsa, koska he sanovat sen tulevan ”ilman mitään uskon ennaltanäkemystä tai hyviä töitä tai niissä kummassakaan pysymistä tai ilman mitään luodussa olevaa, kuten olosuhteita tai hänet siihen saattavia syitä”. – ”Confession of Faith”, III luku, 5. jaos, sivulla 16 kirjassa The Constitution of the Presbyterian Church in the United States of America.

Johanneksen 9:1–3 ei voida siis käyttää todistamaan aikaisempaa olemassaoloa eikä ennaltamääräämistä.