Lukijain kysymyksiä

● Kirja ”Make Sure of All Things” (sivu 167, palsta 1, alin kappale) sanoo siitä ajasta, jolloin Johannes Kastaja sikisi: ”1. Aikak. 24:10, 18 [pappien palvelusvuoroista]: ’Seitsemäs Koosille, kahdeksas Abialle.’ [24:stä vuorosta sattuisi kahdeksannen toinen viikko juutalaisten neljännen kuukauden loppuosaan eli meidän kalenterimme mukaan heinäkuun alkuosaan.]” Miten tämä on laskettu? – R.L., Meksiko.

Johannes Kastajan isä, ”pappi, nimeltä Sakarias”, oli ”Abian osastoa”, kahdeksannessa palvelusvuorossa. (Luuk. 1:5, 8, 9) Abia oli kuningas Daavidin aikainen Israelin pappi. Daavid jakoi silloin, noin v. 1050 eKr., Israelin papit ja leeviläiset, kummatkin ensin 24 ryhmään.a Nuo 24 vuoroa palvelivat Jerusalemin alkuperäisessä pyhäkössä (tabernaakkelissa eli majassa – 1. Aikak. 16:1) aluksi vuoron perään, yhden viikon erikseen kerrallaan eikä kahta viikkoa perättäin. Kun Daavidin poika Salomo oli rakentanut ja vihkinyt Jehovan nimelle kuuluvan esikuvallisen temppelin, niin jokainen noista 24 ryhmästä palveli ”vuorollaan” kahdesti vuodessa temppelissä. (1. Aikak. 24:1–19, 31; 2. Aikak. 8:14; 31:2; 35:4; Esra 3:10) Kunkin vuoron jokainen viikon pituinen virka-aika kesti sapatista sapattiin. (2. Kun. 11:5–7; 2. Aikak. 23:8) Lähtevä vuoro hoiti ilmeisesti sapattiaamun uhrin ja tuleva vuoro iltauhrin, ja näin sekä lähtevät että tulevat ryhmät viettivät sapatin pyhäkössä. Toisten vuorojen papit voivat mennä temppeliin ja suorittaa papillisia tehtäviä niin kauan kuin he eivät sekaantuneet määrävuorollaan virkaa toimittavien pappien tehtäviin. ”Kukin pappien ja leeviläisten ’vuoro’ . . . tuli tehtäväänsä viikoksi, sapatista toiseen.” – Edersheim, The Temple, ss. 66, 158.

Mitä tulee vuoteen 537 eKr., jolloin uskollisen juutalaisen jäännöksen 70-vuotinen pakkosiirtolaisuus Babyloniassa päättyi, niin Abian ryhmä on yksi niistä, yli kahdestakymmenestä pappisryhmästä, joiden mainitaan palanneen Jerusalemiin käskynhaltija Serubbaabelin kanssa tai myöhemmin. – Esra 2:36–39; Neh. 10:7, 8; 12:1–4.

Kirjoittaessaan, miten kuningas Daavid jakoi papit 24 vuoroon, Josephus lisää: ”Ja tämä jako on ollut voimassa tähän päivään asti.” – Antiquities of the Jews (kirjoittaminen päättyi noin v. 93 jKr.), 7. kirja, 14. luku, § 7; katso myös McClintockin ja Strongin Cyclopedia, 8. osa, ss. 576, 577, Imperial Bible Dictionary, 2. osa, s. 664, palsta 2.

Koska kukin 24 vuorosta palveli kaksi kertaa vuodessa (noin kuuden kuukauden väliajoin), niin se tekee 48 viikkoa palvelusta. Juutalainen (kuu-)vuosi oli kuitenkin noin kymmenen päivää lyhyempi kuin meidän kalenteri- (aurinko-) vuotemme ja sisälsi niin ollen 51 viikkoa. Vuoden täyttämiseksi tarvittiin luonnollisesti järjestelyä aina kahden tai kolmen vuoden kuluttua, jolloin juutalaiseen (kuu-) kalenteriin lisättiin 13:s välikuukausi sen saattamiseksi sopusointuun aurinkoajan kanssa. Toisiakin järjestelyjä tapahtui ilmeisesti joka vuosi, kun kaikki vuorot asetettiin palvelemaan yhdessä vuoden kolmessa pääjuhlassa. (2. Aikak. 5:11; The Mishnah, ”sukkah”, 5. osa, §§ 7, 8) Kolme kertaa vuodessa ilmaantuivat kaikki Israelin miehet, myös papit ja leeviläiset, Jehovan eteen temppeliin hänen käskystään. Tuhansienb eläinuhrien ja niihin kuuluvien tehtävien suunnaton työ vaati kaikkien pappien yhteistoimintaa koko viikon ja enemmänkin kussakin noista kolmesta pääjuhlasta:

1) Pääsiäistä, jonka Jumala oli määrännyt aabibkuuhunc, seurasi heti viikon pituinen happamattoman leivän juhla. – 2. Moos. 34:18.

2) Helluntai, 50 päivää myöhemmin, oli toinen sellainen juhla, mihin liittyi ”viikkojuhla”. – 2. Moos. 34:22.

3) Jom kippur (”sovituspäivä”) sattui Jehovan määräämässä seitsemännessä kuussa, eetanimissad (10:s päivä), ja sitä seurasi läheisesti tabernaakkelijuhla, 15–21, johon kuului erikoissapatti, ”juhlan suuri päivä”, 22:sena. – Joh. 7:37; 2. Moos. 34:22–24; 3. Moos. 16:29–31; 25:9, 10.

Paitsi noina kolmena pääjuhla-aikana, jolloin kaikkiin vuoroihin kuuluvat papit palvelivat yhdessä, he palvelivat kussakin 24 vuorossa vuoden kaikkina muina aikoina ainoastaan vuoron perään.

Mihin vuodenaikaan alettiin vuoroja laskea eli milloin ensimmäinen vuoro alkoi? Se tapahtui nähtävästi heti tabernaakkelijuhlan (”lehtimajanjuhlan”) viimeisen (kahdeksannen) eli ”juhlan suuren päivän” jälkeen tai sinä päivänä, mikä päätti juhlavuoden. Jehova käski: ”Joka seitsemännen vuoden lopussa, vapautusvuoden määräaikaan, lehtimajanjuhlassa, . . . sinä luet tämän lain.” (5. Moos. 31:10, 11) Ohimennen sanoen on lehtimajanjuhla viimeinen niistä kolmesta suuresta juhlasta, jotka täyttyvät vastakuvassa, ja ”tämä juhla päätti alkuperäisen juhlakalenterin; . . . Mitä seitsemäs päivä eli sapatti oli viikkoon verrattuna, sitä näyttää seitsemäs kuukausi olleen vuoteen verrattuna. Se ei päättänyt ainoastaan pyhää ajanjaksoa, vaan myöskin maanviljelys- eli työvuoden. Se ilmaisi myöskin vuodenaikojen muutoksen, sateen lähestymisen ja talvipäivän tasauksen [oikeastaan talvipäivän seisauksen eli syyspäivän tasauksen] ja määräsi samaten sapattivuoden alkamisen ja päättymisen.’’ (Edersheim, The Temple, ss. 234, 235; katso myös ss. 179, 265.) Merkityksellinen saattaa olla myös se seikka, että Daavidin suunnittelema ja Salomon rakentama temppeli vihittiin seitsemännessä kuussa ja pappien toiminta alkoi virallisesti silloin tuossa vertaansa vailla olevan upeassa rakennuksessa. (2. Aikak. 7:10) Myöskin israelilaiset aloittivat jälleen järjestelmälliset palvelukset tuhotun suurenmoisen temppelin paikassa tähän aikaan vuodesta, vuonna 537 eKr., kun esikuvallinen uskollinen jäännös oli palannut Jerusalemiin Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. – Esra 3:6.

Myöntäkäämme tämän laskelman tähden, että pappisvuoroja alettiin laskea Jehovan määräämässä seitsemännessä kuussa (joka alkoi meidän nykyisen kalenterimme mukaan syyskuun lopussa tai lokakuun alussa). Jos näin oli, niin ensimmäinen 24:stä vuorosta ynnä vuotuisen toisen kierroksen kahdeksan vuoroa (ynnä mainittu yhteispalveluskausi kahdessa tai kolmessa juhlassa) ulottui yleensä seuraavan juutalaisen vuoden kolmanteen kuukauteen, ehkäpä neljänteenkin kuukauteen. Tämä merkitsi sitä, että kahdeksannen vuoron toinen kierros sattui (meidän kalenterimme) kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun.

Sakarias kuunteli tällöin Jehovan enkelin Gabrielin hänelle kertomaa ”hyvää uutista”, kun tuo taivaasta tullut palvelija keskeytti Sakariaan alttaripalveluksen, kahdeksannen vuoron toisessa kierroksessa. Lopetettuaan pappisvelvollisuutensa tuossa määrävuorossa Sakarias palasi kotiin vaimonsa Elisabetin luo, ja silloin sikisi heidän poikansa Johannes. (Luuk. 1:5, 19, 23, 24) Tämä on tapahtunut viimeistään kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa vuonna 3 eKr. Noin kuusi kuukautta myöhemmin (nim. meidän joulukuussamme) sikisi Jeesus. Yhdeksän kuukautta sen jälkeen tapahtui Jeesuksen syntyminen täydellisenä lapsena noin lokak. 1. pnä vuonna 2 eKr.e – Luuk. 1:26, 36; 2:6, 7.

Miksi sanomme kahdeksannen (eli Sakariaan) vuoron ”toisessa kierroksessa”? Koska kahdeksannen vuoron ensimmäinen kierros sattuisi marraskuun loppuun tai joulukuun alkuun. Tämä veisi epäjohdonmukaisesti Jeesuksen syntymän (mikä tapahtui noin viisitoista kuukautta myöhemmin) maaliskuuhun. Siinä tapauksessa olisi Jeesuksen kastekin kolmenkymmenen vuoden iässä tapahtunut maaliskuussa. (Luuk. 3:23) Tämä kevätaika ei olisi sopusoinnussa Danielin ennustuksenkaan kanssa (Dan. 9:24–27), mikä osoittaa, että Messiaan eli Kristuksen piti saapua 69 vuosiviikon lopussa, ja nämä viikot alkoivat vuonna 455 eKr. ja päättyivät syksyllä v. 29 jKr. (Se on myös ristiriidassa tämän saman ennustuksen kanssa, mikä ennaltailmoitti, että ylösnoussut Jeesus oli ilmaantuva taivaaseen maksamaan Jehovalle sen uhrin ansion, minkä hän uhrasi ”keskellä viikkoa” [KJ], Danielin profeetallista 70:ttä vuosiviikkoa, siis keväällä.)

Mutta koska Jeesus Kristus kohosi ja ilmaantui todellisuudessa keväällä v. 33 jKr. taivaaseen, niin kolme ja puoli vuotta (eli puolet seitsenvuotisesta viikosta) vie meidät taaksepäin viikon alkuun syksyllä v. 29 jKr. eikä keväällä, ja silloin Messias kastettiin.

Saatavissa olevat todistukset näyttävät näin ollen järkevästi suosivan seuraavaa laskelmaa: 24-vuoroihin pappispalvelus alkoi lehtimajanjuhlan lopussa, jolloin Sakarias oli kahdeksannen vuoron toisessa kierroksessa, ja hänen poikansa Johannes Kastaja sikisi Elisabetin kohdussa kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, noin kuusi kuukautta ennen kuin Jeesus sikisi Marian kohdussa. – Luuk. 1:26, 36.

Edelläolevasta näemme siis, että kirja ”Make Sure of All Things” antaa likimääräisen ajan Johanneksen sikiämiselle ja että se voidaan vahvistaa osaksi laskemalla taaksepäin Jeesuksen syntymästä, mikä sattui noin lokak. 1. pnä.

● Milloin koeaika on paikallaan? Ennen erottamistako, sen aikana vai uudelleen seurakuntaan ottamisen jälkeen? – L. D., Yhdysvallat.

Jos joku veli on tehnyt jotakin väärää, mikä ansaitsee erottamisen, mutta jos seurakunnan komiteasta näyttää kuitenkin, ettei häntä pitäisi erottaa hänen vilpittömän katumuksensa tai muiden lieventävien asianhaarojen takia, niin komitea voi panna hänet koetukselle sen sijaan, että erottaisi hänet. Komitea asettaa hänen koetusaikansa ehdot harkintansa mukaan pitäen mielessä tosiasiat tai sen, mitä tuo nimenomainen tapaus vaatii. Jos hairahtunut veli mukautuu täysin koetuksen ehtoihin komitean määräämän ajan, niin koeaika voidaan lopettaa ilman erottamisen toimeenpanoa.

Jos veli on kumminkin erotettu, niin häntä ei panna samalla myöskin koetukselle. Hänet on eristetty seurakunnasta, eikä seurakunnalla ole mitään tekemistä hänen kanssaan, se ei valvo häntä seurakunnan ulkopuolella maailmassa. Jos seurakunta yrittäisi tehdä siten, niin se olisi vastoin erotustoimenpidettä, mikä merkitsee täydellistä suhteiden katkaisemista erotetun ja seurakunnan välillä. Hän ei ole vastuussa seurakunnalle, eikä seurakunta ole missään tekemisissä hänen kanssaan, ei koeta valvoa häntä ulkopuolella eikä ohjailla hänen käyttäytymistään siellä.

Jos erotettu henkilö osoittaa vilpitöntä katumusta ja haluaa tulla otetuksi takaisin, niin komitea voi ottaa hänet seurakuntaan, kun on kulunut sen mielestä sopivan pitkä aika. Kun tämä tehdään, niin komitea saattaa haluta asettaa joitakin rajoituksia ja panna tuon henkilön koeajalle. Komitea voi tehdä tämän nyt, koska mainittu henkilö on liitetty jälleen seurakuntaan ja kuuluu siihen uudelleen, joten seurakunta on ryhtynyt nyt kanssakäymiseen hänen kansaan.

Vastaus kysymykseen on siis, että henkilö saatetaan panna koetukselle erottamatta tai sen jälkeen, kun hänet on otettu takaisin erottamisen perästä, mutta on aivan epäjohdonmukaista, että komitea yrittäisi toteuttaa koetusta henkilön suhteen, jonka se on heittänyt pois ja jonka kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Komitean jäsenet puhuvat hänelle vain jos hän tulee heidän luokseen keskustelemaan takaisinottokysymyksestä. Valaistaksemme asiaa otamme henkilön, joka voi rikkoa lakia yhteiskunnassa. Hänet tuomitaan ja lähetetään vankilaan. Hänet on poistettu yhteiskunnasta, hän ei ole koetuksella ollessaan erotettu yhteiskunnasta ja pidettynä vankilassa. Mutta kun hänet vapautetaan ja palautetaan yhteiskuntaan, niin hänet saatetaan panna koeajalle ja elämään määrättyjen rajoitusten alaisena sekä ilmoittautumaan säännöllisesti jollekin viranomaiselle. Tai voi olla, että kun hänet havaitaan syylliseksi, niin tuomion toimeenpano saatetaan lykätä, sen sijaan että hänet lähetettäisiin vankilaan, ja hänet asetetaan ehdonalaisena koetusajalle poistamatta häntä yhteiskunnasta. Samoin saattaa olla kristillisessä seurakunnassakin. Vielä eräs kohta. Edelläoleva ei merkitse sitä, että jokainen rikkoja pitäisi panna koeajalle erottamatta tai että hänet pitäisi panna koetukselle takaisinottamisen jälkeen. Tämä kaikki jää paikallisen seurakunnan komitean harkintaan.

[Alaviitteet]