Lukijain kysymyksiä

● Hesekielin 24:16, 17 (KJ) sanoo: ”Sinun ei tule surra eikä itkeä, eikä sinun kyyneltesi tule vuotaa. Vältä valittamista, älä toimeenpane kuolleen murehtimista.” Israelilaiset murehtivat kuitenkin toisissa tilaisuuksissa kuolleita Jumalan hyväksyessä sen. Miksi Jehova kielsi siis sen edellämainitussa kohdassa? – T. M., Ranskan Ekvatoriaali-Afrikka.

Koska tapaus oli erikoinen. Ottakaamme huomioon lähijakeet nähdäksemme asiayhteyden: ”Jehovan sana tuli minulle sanoen: ’Ihmisen poika, katso, minä otan sinulta silmiesi pyyteen yhdellä iskulla, mutta sinun ei tule surra eikä itkeä, eikä sinun kyyneltesi tule vuotaa. Huokaile, mutta älä ääneen, älä toimeenpane kuolleen murehtimista; sido päähineesi päähäsi ja pane kengät jalkaasi äläkä peitä huuliasi äläkä syö ihmisten leipää’ Niin minä puhuin kansalle aamulla, ja illalla vaimoni kuoli, ja minä tein aamulla, niinkuin oli käsketty. Ja kansa sanoi minulle: ’Etkö tahdo sanoa meille, mitä nämä seikat merkitsevät meille, kun sinä noin teet?’ Silloin minä sanoin heille: ’Jehovan sana tuli minulle sanoen: Puhu Israelin huoneelle: Näin sanoo Herra Jehova: Katso, minä saastutan pyhäkköni, teidän voimanne ylpeyden, teidän silmienne pyyteen ja sen, mitä teidän sielunne säälii; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka te olette jättäneet jälkeenne, kaatuvat miekkaan. Ja teidän tulee tehdä, niinkuin minä olen tehnyt; teidän ei tule peittää huulianne eikä syödä ihmisten leipää. Ja teidän päähineenne on oltava teidän päässänne ja teidän kenkienne jalassanne; teidän ei tule surra eikä itkeä, vaan teidän on riuduttava synneissänne ja valitettava toisillenne. Hesekiel on näin oleva teille merkkinä; kaiken sen mukaan, mitä hän on tehnyt, pitää teidän tekemän; kun tämä tulee, silloin te tiedätte, että minä olen Herra Jehova.’” – Hes. 24:15–24, As.

Hesekielin vaimo on saattanut olla uskoton hänelle tai Jehovalle, ja hänet otettiin äkisti pois Jumalan tuomion kautta. Hesekielin ei pitänyt murehtia eikä itkeä häntä. Aivan päinvastoin kuin israelilaiset yleensä papit paljastivat päänsä murehtiessaan, mutta Hesekieliä, joka kuului pappisperheeseen, käskettiin kantamaan päähinettä. Kenkien poisottaminen ja huulien peittäminen ilmaisi suremista. Surijat ”söivät ihmisten leipää”, ruokaa, jota heille lähettivät toiset, jotka ajattelivat, että surijat olivat liiaksi surunsa valtaamia voidakseen huolehtia ruumiillisista tarpeistaan. (3. Moos. 10:6; 21:1–3, 10; 2. Sam. 15:30; Miika 3:7) Hesekielin ei tullut käyttää mitään näistä surun merkeistä eli ilmaisutavoista. Tämä kaikki oli merkki israelilaisille, jotka olivat silloin hänen kanssaan Babylonian vankeudessa. Jerusalem ja erityisesti sen pyhäkkö oli heidän silmiensä pyyde, mutta Jehova aikoi saastuttaa sen sallimalla pakanallisten babylonialaisten hävittää kaupungin ja pyhäkön. Monet heidän Jerusalemissa olevat läheiset sukulaisensa surmattiin, ja loput vietiin vankeuteen. Kuitenkaan ei Hesekielin kanssa Babyloniassa olevien israelilaisten pitänyt surra. Jerusalem oli tullut uskottomaksi, ja temppeli oli saastunut, eikä minkäänlaista katumusta ollut osoitettu, vaikka varoitusta oli annettu kärsivällisesti vuosikausia. Tätä Jehovan oikeudenmukaista tuomiota ei pitänyt sentähden murehtia. Jumalattomien oikeudenmukainen rangaistus piti ottaa vastaan surematta väärintekijöitä.

Jeremia varoitti Jerusalemissa tulevasta tuhosta, samoin kuin Hesekiel teki Babyloniassa. Jeremia kertoo samanlaiset ohjeet suremisesta: ”Sillä näin sanoo Jehova: Älä astu surutaloon äläkä mene valittamaan äläkä itke heitä, sillä minä olen ottanut pois rauhan tältä kansalta, sanoo Jehova, laupeuden ja hellän armon. Sekä suuret että pienet kuolevat tässä maassa, heitä ei haudata, eivätkä ihmiset valita heitä eivätkä viiltele itseään eivätkä aja itseään kaljuiksi heidän tähtensä; eivätkä ihmiset murra leipää heidän tähtensä murheessa lohduttaakseen heitä kuolleen tähden, eivätkä ihmiset anna heille lohdun maljaa juotavaksi heidän isänsä tai äitinsä tähden.” Miksi ei? ”Koska teidän isänne ovat hylänneet minut, sanoo Jehova, ja ovat menneet muiden jumalien perään ja ovat palvelleet niitä ja palvoneet niitä ja ovat unohtaneet minut eivätkä ole pitäneet minun lakejani; ja te olette tehneet enemmän pahaa kuin teidän isänne, sillä katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne uppiniskaisuuden mukaan, niin että te ette kuule minua. Sentähden minä heitän teidät pois tästä maasta maahan, jota ette ole tunteneet, ette te, eivätkä teidän isänne, ja siellä te palvelette toisia jumalia päivät ja yöt, sillä minä en osoita teille suosiota.” – Jer. 16:5–7, 11–13, As.

Jehovan tuomiot ovat vanhurskaat, ja niiden toimeenpano toteutetaan vanhurskaudessa. Jehovan palvelijat, joilla on hänen henkensä ja jotka rakastavat vanhurskautta ja vihaavat vääryyttä, eivät sure väärintekijäin tuhoa Jehovan määräämän tuomion toimeenpanijan käsissä. Jumalattomien tuho koituu Jehovan nimen kunniaansaattamiseksi, mitä nimeä he ovat halveksineet ja häväisseet ja pilkanneet, ja Jehovalle antautuneet todistajat riemuitsevat sellaisesta kunniaansaattamisesta eivätkä sure sitä. Jeremia varoitti neljäkymmentä vuotta Jerusalemia, mutta se ei katunut. Hesekielin varoitukset eivät aikaansaaneet katumusta. Jehovan todistajat kaiuttavat nyt varoitusta ”pahan orjan” ja ulkokultaisen uskonnon sekä kaikkien jumalattomien tuhosta, mutta todellista katumista ei tapahdu, ja Harmagedon hävittää pahantekijät. Harmagedonissa varjeltuvat eivät sure niiden tuhoa, jotka Jehova tuomitsee sen ansainneiksi: ”Ja Herran [Jehovan] surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” – Jer. 25:33.

● Kirjan ”New Heavens and a New Earth” sivulla 138 oleva alaviite viittaa eräisiin lukuihin täydellisinä lukuina. Yksi niistä on luku ”3”. Missä merkityksessä se on täydellinen luku? – R. I., Yhdysvallat.

Luku ”3” on täysin painotettu luku. Eri kohdissa Raamattua lausuttiin asiat kolme kertaa painotuksen vuoksi. Esimerkiksi, ennenkuin Babylonia kukisti juutalaiset ja vei heidät vankeuteen, niin heitä varoitettiin: ”Älkää luottako valheellisiin sanoihin: Jehovan temppeli, Jehovan temppeli, Jehovan temppeli.” Luopiojuutalaiset olivat saastuttaneet temppelin, mutta tulivat siihen kuitenkin saadakseen anteeksi iljetyksensä. Jehova osoitti, ettei hän varjele tuota saastutettua temppeliä enempää kuin hän varjeli tabernaakkeliakaan Siilossa, kun se saastutettiin, ja että sen sanominen ”Jehovan temppeliksi” oli valhe. Nämä valheelliset sanat lausuttiin kolme kertaa painotuksen tähden. Jehova painotti myöskin toistamalla kolme kertaa uskottoman valtakunnan kukistumisen: ”Minä kukistan, kukistan, kukistan sen.” – Jer. 7:4–14; Hes. 21:27, As.

Jeesus oli Getsemanen puutarhassa murheessa ja ankarassa ahdistuksessa, ja hän rukoili kolme kertaa, että se malja, mikä hänen piti juoda, otettaisiin pois, jos on mahdollista, mutta Jehovan tahdon piti kuitenkin tapahtua. Tämä painotti täydellisesti rukousta, samoin kuin hän lausui kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen kolme kertaa ohjeensa Pietarille ruokkia lampaita, mikä teki käskyn täysin painokkaaksi. Eräässä toisessa tilaisuudessa tehtiin eräs asia Pietarille painokkaaksi toistamalla se kolme kertaa, nimittäin, kun hän oli talon katolla ja hurmostilassa näki saastaisina pidetyt eläimet, mutta Jumalan syömiskäsky voitti hänen syömistä vastaan tästä syystä esittämänsä väitteet, ja tätä käskyä painotettiin täydellisesti esittämällä se kolme kertaa. Paavalin äärimmäisen ihastuksen painotus ja voimakkuus ilmaistaan siten, että hänet siepattiin ”kolmanteen taivaaseen”. Eräs kuvaus painotuksen täydellisyydestä lausumalla jotakin kolme kertaa, on siinä, missä neljä elävää luomusta sanoo: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tulee.” – 2. Kor. 12:2; Ilm. 4:8, Um; Matt. 26:39–44; Joh. 21:15–17; Apt. 10:9–16.

Lisätietoja täydellisistä luvuista voidaan saada kesäkuun 15. p:n Vartiotornin sivuilta 187 ja 188 vuonna 1952.