Mitä tämä joulun henki on?

MITÄ se on, mitä ihmiset sanovat ”joulun ihanaksi hengeksi”? Onko se tungokseen asti täysi tavaratalo, missä tunteet kuohuvat, mikä on täynnä jännitystä, tulvillaan nokkelia keksintöjä ja mikä loistaa paisutetuilla ”alennetuilla” hinnoillaan? Onko se kaduilla tulvehtivien meluavien kansanjoukkojen sähköistynyttä hälinää, mielettömien ihmisten ääriään myöten täyttämiä linja-autoja, ryntäystä täpö täysiin raitiovaunuihin vai loputtomiin liikenneruuhkiin sotkeutuneitten autojen törähdyksiä? Onko se nääntyneen näköisiä naisia, joiden sylit ovat täynnä kirjaviin papereihin käärittyjä paketteja ja jotka taluttavat mukanaan lapsia? Vai onko se kohtaloonsa alistuva aviomies, joka mukautuu tilanteeseen, mutta toivoo, ettei se olisi tällainen?

Mikä tämä joulun henki on? Onko se Pietarin ja Paavalin kirkkojen kellonsoitto, mikä täyttää harmaan aamuilman perinteellisillä loputtomilla kellonsoinnuilla? Onko se kuorokonsertteja ja urkumusiikkia ja meluavien kellojen kilkatusta? Vai onko se niiden tuhansien gramofonilevyjen ääntä, mitkä soittavat tunteellisesti ’Seimen lapsesta’?

Mitä tämä joulun henki on? Onko se pelastusarmeijan soittajien marssimista kadunkulmasta toiseen muistuttamaan ohikulkijoille, että on autuaampaa antaa? Onko se jotain pikkutavaraa kylmällä jalkakäytävällä myyvä jalaton mies, joka toivottaa hyvää joulua mahdollisille ostajille katsellessaan hienoista autoistaan poistuvia? Onko se kauppojen ovilla oleva köynnös, jota toivottavasti ei varasteta?

Onko tämä joulun henki? Suurliikkeen uupunut hissinkuljettaja, joka toivoo runsasta joulurahaa, mitä hän ei koskaan saa? Suuri timanttisormus tai helminauha, jota Aira hyväilee kylmän ahneesti himoiten? Räikeä solmio, mitä isä ei koskaan käytä?

Mitä tämä joulun henki on? Onko se viikon loma, lepohetki työstä, vapaus koulusta, hengähdys maaseudun ilmaa, hetki perheen parissa, sana ystävien kanssa, vetäytyminen yksinäisyyteen? Onko se pöytä, joka on peitetty makeisilla ja pähkinöillä, piparkakuilla ja joulutortuilla, siankinkulla tai lipeäkalalla? Onko se vieraskutsut, missä on äänekästä soittoa, suuren jouluglögimäärän valmistamista kutsumattomia vieraita varten, vai onko se ”hyvään humalaan” tai irstailevaksi tulemista vai ”hilpeän hyvänä toverina” olemista?

Mitä tämä joulun henki on? Onko se sitä, että lapsi tuijottaa kuin paikalleen naulittuna sähköjunaa, joka kiertää hurjasti ympäri, tai että sisko hyväilee pientä nukkeaan, joka sanoo ”mamma”? Onko se sen oikean lahjan kuumeista etsimistä, mitä ei voida löytää, yhäti lisääntyvää odotusta nuorten silmissä, kun he haluavat leikkikaluja, mutta eivät osaa lukea hintalappuja? Onko se joulukorttien suuri pino, mikä lojuu pöydällä matkallaan paperikoriin? Onko se joulukuusi, joka on peitetty keinolumella ja koristeltu värillisillä palloilla, mitkä kertovat pakanallisista tähtijumalista? Onko se ne kynttilät, mitkä karkoittavat pois pahat henget, oljet, mitkä muistuttavat pakanallisista taruista, vai joulupölkky, mikä toistaa pakanallista valhetta?

Mikä tämä joulun henki on oikein? Onko se Jumalan ja Kristuksen henki? Onko se se henki, mikä julistaa ”rauhaa maassa, hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan”? Onko se se henki, mikä kirkastaa kaikkeuden suurta Jumalaa? Vai häpäiseekö ja saastuttaako se Jumalan puhtaan palvonnan? ”Rakkaat”, sanoi apostoli Johannes, ”älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua [”henkeä”, alaviite], vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaisut [henget] nähdäksenne, ovatko ne alkuisin Jumalasta.” ”Varmistautukaa kaikesta”, kehoitti Paavali, ”pitäkää kiinni siitä, mikä on oikein. Säilyttäkää itsenne vapaina kaikenlaisesta pahasta.” Mikä tämä joulun henki on, mikä sen alkuperä, ja mitä tekemistä sillä on Jumalan ja Kristuksen kanssa? Antakaamme historian ja Jumalan Sanan vastata itsellemme seuraavassa kirjoituksessa. – 1. Joh. 4:1; 1. Tess. 5:21, 22, Um.