Miten tunnemme antikristuksen?
Kuka tai mikä on antikristus – persoona, järjestö vai pelkkä pahan käsite? Milloin antikristus ilmaantui ensiksi, mitkä ovat antikristuksen ominaisuudet, ja mikä ilmaisee antikristuksen lopun?
SANAA antikristus on sovellettu moniin persooniin, järjestöihin ja oppeihin. Jotkut sanoivat antikristukseksi kevytmielistä ja murhanhimoista Rooman keisaria Neroa, joka vainosi julmasti kristittyjä ja jonka uskotaan aiheuttaneen apostoli Paavalinkin kuoleman. Toiset sovelsivat tämän sanan Domitianukseen, joka karkoitti apostoli Johanneksen Patmoksen saarelle. Muutamat sanoivat Muhammedia antikristukseksi, kun taas useat uskonpuhdistajat, kuten valdolaiset, hussilaiset ja lollardit, sovelsivat tämän nimityksen paavikuntaan.
Raamatun kritiikki epäilee nykyään Jumalan Sanan antikristukselle antamaa todenperäisyyttä. Harperin Bible Dictionary (1952) sanoo ”Antikristuksesta” tämän tähden: ”Hyvän ja pahan voimien välisen ristiriidan käsite ilmeni hyvin varhaisessa babylonialaisessa tarussa, tuli vallitsevaksi persialaisten ajattelussa ja raivasi tiensä juutalaisten uskomuksiin sekä toista tulemusta koskevaan kristilliseen oppiin.” Mutta ne, jotka uskovat Raamattuun Jumalan Sanana, eivät näe antikristuksen juontuvan babylonialaisesta tarusta, vaan Eedenin puutarhasta, missä Jumala sanoi panevansa vihollisuuden järjestönsä, ”vaimonsa”, siemenen ja käärmeen, Saatana Perkeleen, siemenen välille. – 1. Moos. 3:15.
Sana ”antikristus” esiintyy vain viisi kertaa Raamatussa ja ainoastaan apostoli Johanneksen kirjoituksissa. Johannes kirjoitti antikristuksen tuntemisesta omana aikanaan: ”Monta pettäjää on lähtenyt maailmaan, henkilöitä, jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen tulevan lihassa. Tämä on pettäjä ja antikristus.” Ja hän ilmaisee edelleen antikristuksen: ”Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus.” – 2. Joh. 7, Um; 1. Joh. 2:22, 18.
Jeesus ennusti antikristuksen tulon: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Samoin ennusti apostoli Paavalikin: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se [Jehovan] päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” Paavali osoitti samoin kuin Johanneskin, että ”laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa” hänen päivänään ja että se tapahtui ”saatanan vaikutuksesta”. – Matt. 24:24; 2. Tess. 2:3, 7, 9.
ANTIKRISTUS KAHDESSA MERKITYKSESSÄ
Mutta ennen kuin me voimme kumminkaan oikein tuntea antikristuksen, niin meidän on välttämättä ensin tunnettava oikealla tavalla Kristus. Kuka Kristus oli? Kristus, samoin kuin sen hepreankielinen vastinekin, Messias, merkitsee ”voideltua”. Se palauttaa mieleen Israelin kansan ylipapit ja kuninkaat, jotka voideltiin erikoisesti valmistetulla öljyllä palvelemaan Jehova Jumalan edustajina virka-asemissaan: Profeetta Daniel oli ennustanut Voidellun tulon, ja apostoli Pietari ilmaisi hänet Jeesukseksi sanoen hänestä: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” – Matt. 16:16; Dan. 9:25.
”Antikristuksella” näyttää olevan kaksi merkitystä. Kuten sen nimi ilmaisee, niin se on anti Kristus eli Kristusta vastaan. Ja siihen liittyy myöskin väärän eli vale-Kristuksen, Kristuksen sijassa eli asemassa olevan, ajatus. Vaikka, kuten olemme nähneet, jotkut ovat yrittäneet soveltaa tätä nimitystä määrättyyn yksilöön tai järjestöön, niin edelläolevat raamatunkohdat yhdessä luonnollisten tosiasioitten kanssa ilmaisevat, että kaikkia persoonia, järjestöjä tai ryhmiä, jotka väärin väittävät edustavansa Kristusta, jotka anastavat itselleen Messiaan osan tai jotka vastustavat Kristusta ja hänen seuraajiaan, voidaan sopivasti sanoa antikristuksiksi, niinkuin Jeesus mainitsi: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30) Tässä yhteydessä on kiintoisa McClintock & Strongin Cyclopaedian havainto, että ”oikea johtopäätös näyttää olevan, että Antikristusta ei tule rajoittaa mihinkään yksityiseen persoonaan eikä mahtiin, vaan se on pääasiassa suuri väärä käsite tai järjestelmä, jolla on erilaisia ilmaumia, toimintamuotoja ja asteita”.
Huomattakoon ohimennen, että antikristusta koskeva totuus ei ole silkkaa maitoa, vaan vahvaa hengellistä ravintoa, voimakasta ruokaa, minkä voivat sulattaa täysin vain ne, jotka ovat edistyneet kypsyyteen, ainoastaan ne, ”joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta”. – Hepr. 5:13, 14.
USKONNOLLINEN ANTIKRISTUS
Kristus Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika ainoalaatuisella tavalla, kaikista muista ihmisistä eroten. Hän sanoi: ”Ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika.” ”Minä olen Jumalan Poika.” Ja Jumala itse todisti toistamiseen saman, kuten Jordanilla, kun Jeesus kastettiin, ja silloin, kun Jeesus ja kolme hänen apostoleistaan oli kirkastusvuorella. – Joh. 8:58; 3:13; 10:36; Matt. 3:17; 17:5.
Tästä seuraa, että kaikki, jotka kieltävät tämän Kristuksen Jeesuksen väitteen, olkootpa he sitten Idän uskontojen innokkaita kannattajia, jumalankieltäjiä, deistejä tai agnostikkoja, ovat antikristuksia. Kristittyjä varoitetaan kaikista sellaisista, että he eivät ”voi juoda Herran [Jehovan] maljasta ja riivaajien maljasta” ja että Kristuksen ja Beliarin välillä ei ole sopusointua. (1. Kor. 10:21; 2. Kor. 6:15) Näihin kuuluvat myöskin kaikki kristityiksi tunnustautuvat papit, jotka sanovat, niinkuin eräs Bostonin (Massachusetts) kongregationalistinen pappi: ”Minä rohkenen sanoa, että Jeesus ei väitä itsestään mitään, mikä ei ole yleisesti totta kaikissa meissä synnynnäisesti olevasta ihanteellisesta eli jumalallisesta luonnosta”, ja että Jeesus ei ollut enemmän Jumalan poika kuin pakanafilosofit Epiktetos ja Marcus Aurelius.
Edelleen, koska kaikki ne, jotka kieltävät Jeesuksen tulleen lihassa, ovat antikristuksia, niin siitä seuraa, että kaikki, jotka väittävät Jeesuksen olleen ruumiillistunut, pelkästään pukeutunut lihaan, ovat antikristuksia, sillä he kieltävät Jeesuksen tulleen tosiaan lihassa. Meille sanotaan selvästi, että ”Sana tuli lihaksi” ja ’syntyi vaimosta’. Jos hän olisi ainoastaan ruumiillistunut, niin hän ei olisi tarvinnut ihmisäitiä. Ja jos hän olisi ollut sekä ihminen että jumala maan päällä, niin hänellä ei olisi ollut nälkä paastottuaan, eikä hänen olisi tarvinnut levätä matkan tai rasittavan päivän jälkeen; eikä hän olisi myöskään kuollut ihmisen lunastajana, sillä se, mikä on jumalallista, on kuolematonta. – Joh. 1:14; Gal. 4:4.
Toiset osoittautuvat antikristuksiksi kieltämällä Jeesuksen tehtävän Lunastajana ja Ylimmäisenä Pappina. Johannes Kaataja sanoi Jeesusta ”Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin!” Jeesus itse sanoi tulleensa ”antamaan henkensä [sielunsa] lunnaiksi monen edestä”. Johannes kertoo, että ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Pietari mainitsee, että kristityt lunastettiin ”Kristuksen kalliilla verellä”. Ja Paavalin kirjeet ovat täynnä viittauksia Kristuksen uhriansioon, kuten: ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme.” Niin, heprealaiset profeetatkin ennustivat, että Jeesus oli kantava monien synnit. – Joh. 1:29; Matt. 20:28; 1. Joh. 1:7; 1. Piet. 1:19; Room. 5:8, 9; Jes. 53:12.
Siitä huolimatta, että Jumalan Sana ylistää siinä määrin Kristuksen sovitustyötä, monet kristikunnan oppineet pappismiehet kieltävät Kristuksen verellä olevan mitään pelastusarvoa. Niinpä eräs denveriläinen (Colorado) baptistipappi sanoi vuosisadan vaihteessa, että oppi sovituksesta on ”vastenmielinen siveelliselle tunnolle”, että ”totta puhuen ei Kristuksen kuolema ollut välttämätön ihmisen pelastumiselle” ja että ”Raamattu ei sano missään, että Kristuksen vanhurskaus lasketaan uskovien hyväksi”. Kaikki, jotka kannattavat moisia selityksiä, ovat varmasti antikristuksia, vaikka he väittävätkin olevansa kristittyjä evankeliuminpalvelijoita.
Edelleen voidaan kaikkia kristityiksi tunnustautuvia, jotka ovat tulleet luopioiksi, jotka korottavat itsensä, jotka ilmaisevat kapinallista henkeä tai jotka osoittavat vihaa kristittyjä veljiään kohtaan, sopivasti sanoa antikristuksiksi. Paavali sanoi heistä: ”Teidän keskuuteenne tulee julmia susia . . . ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Hän viittasi myöskin sellaisiin kuin ”laittomuuden ihmiseen”, ”kadotuksen lapseen”, joka on ”tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa jumala”. Jeesus ennusti, että jotkut hänen seuraajikseen tunnustautuvat lyövät meidän aikanamme palvelijatovereitaan ja syövät ja juovat juopuneitten kanssa, ja sanoi heitä ”pahaksi palvelijaksi”. Tosiasiat osoittavat, että kaikki tällaiset antikristukset ovat ilmaantuneet, sillä kristillisyyden nimessä opetetaan paljon vääriä oppeja, on olemassa paljon itsensäkorotusta ja luomuksenpalvontaa, ja jotkut, jotka tunnustautuvat Kristuksen vilpittömien seuraajien veljiksi, osoittavat paljon pahaa tahtoa heitä kohtaan. – Apt. 20:29, 30; 2. Tess. 2:3, 4; Matt. 24:48–51.
POLIITTISET ANTIKRISTUKSET
Samoin kuin on uskonnollisia antikristuksia, niin on myöskin poliittisia antikristuksia. Näihin kuuluu jumalankielteinen kommunismi. Se on myös yksi niistä ”vääristä Kristuksista”, joiden Jeesus ennusti tulevan ja pettävän monta. Millä tavalla?
Kommunismi on antikristus siten, että se koettaa syrjäyttää Kristuksen ja hänen valtakuntansa maan oikeudenmukaisena Hallitsijana ja ihmiskunnan ainoana toivona. Meille sanotaan, että ”kommunismin messiaaninen luonne antaa sille itsestään vaikuttavan voiman vaatia uskollisuutta”. Sen johtajia, kuten Leniniä ja Stalinia, ei ole ainoastaan epäjumaloitu, vaan heistä on tehty jumalia ja heitä on nimitetty pelastajiksi ja Jumalan valitsemiksi kansan johtajiksi.
Jeesus sanoi vielä vertauksessaan lampaista ja vuohista, että mitä tehdään hänen seuraajilleen, se tehdään hänelle, minkä seikan hän kiinnitti myöskin Saulus Tarsolaisen huomioon, kun tämä oli matkalla Damaskoon vainoamaan kristittyjä. Koska kaikki kommunistimaat vainoavat katkerasti Kristuksen tosi seuraajia, niin ne vainoavat Kristusta ja ovat siitä syystä antikristuksia. – Matt. 25:40; Apt. 9:5.
Antikristuksen henki ei ole suinkaan rajoitettu kommunistisiin maihin, sillä niin kuin Jeesus ennusti, kaikki kansat vihaavat nykyään hänen seuraajiaan. Se, mikä koskee kommunismin antikristillisyyttä, pitää myös paikkansa Yhdistyneistä Kansakunnista. Kristikunnan papit antavat sillekin, samoin kuin he antoivat sen edeltäjälle, Kansainliitolle, messiaanisen osan näyteltäväksi maailman pelastajana, sen ainoana toivona ja valona, jotavastoin Raamattu osoittaa selvästi, että kansojen on pantava toivonsa Kristukseen ja että hän on ihmiskunnan Pelastaja ja maailman Valo. Yhdistyneet Kansakunnat on sentähden myöskin antikristus.
Jeesus mainitsi tämän nykyisen ihmisen suunnitelman suuressa ennustuksessaan sanoen ”hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa”. Se on kauhistus Jumalan silmissä, koska kaikki, mikä on ”korkeaa ihmisten keskuudessa, on kauhistus Jumalan silmissä”. Koska se julkeaa seisoa siinä paikassa, mikä Jumalan valtakunnan tulee vallata, niin se seisoo pyhässä paikassa, missä sen ei pitäisi olla. Se on totisesti myöskin antikristus. – Matt. 24:15, 16.
Apostoli Johannes sai profeetallisen näyn tämän antikristuksen lopullisesta muodosta: ”Minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen.” – Ilm. 17:3, 8.
Me näemme tässä näyssä babylonialaisen uskonnon kuvattuna jumalattomana naisena, kun taas tosi kristillinen seurakunta on esitetty Raamatussa siveänä neitseenä. Luvut seitsemän ja kymmenen, jotka ilmaisevat täydellisyyttä, osoittavat tämän pedon edustavan kaikkia maailman kansoja, mitkä ovat liittyneet yhteen suorittaakseen sellaista, minkä ainoastaan Jumalan valtakunta voi toteuttaa. Tämä ”peto” oli Kansainliittona olemassa vuodesta 1920 vuoteen 1939; sitä ei ollut toisen maailmansodan aikana, vuodesta 1939 vuoteen 1945; sen ajan jälkeen se nousi syvyydestä Yhdistyneitten Kansakuntien järjestönä. Harmagedonissa, ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa”, on sen määrä mennä tuhoon.
Ja kun Yhdysvaltojen uskonnolliset johtajat tervehtivät maataan messiaanisen tehtävän suorittajana, niin sekin on antikristuksen ilmaus. Apostoli Johannes kirjoitti antikristuksen kaikkien nykyaikaisten ilmausten lopusta: ”Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.” – Ilm. 19:20.
Me näemme näin ollen lyhyesti sanoen, että Jeesus on Kristus, Jehova Jumalan Poika, Jumalan Ylimmäinen Pappi ja maan oikeudenmukainen Hallitsija ja että kaikki, jotka asettuvat vastustamaan häntä tai jotka julkeavat ottaa hänen paikkansa maailman hallitsijana ja pysyvän rauhan tuojana, ovat antikristuksia. Koska kaikkien antikristuksen muodostajien kohtalo on tuho Harmagedonissa, niin siitä seuraa, että kaikkien, jotka tahtovat pelastua siitä kohtalosta, täytyy erottautua antikristuksesta. Tämä voidaan tehdä noudattamalla profeetallista käskyä: ”Etsikää Herraa [Jehovaa], kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran [Jehovan] vihan päivänä.” – Sef. 2:3.