Lukijain kysymyksiä

● Miehelläni on kirja ”The Chaos of Cults”, kirj. Jan Karel Van Baalen. Tuo kirja sanoo sivuilla 218, 219 pastori Russellista: ’Hänen rohkeutensa oli niin tavaton, että hän ilmoitti tyynesti ”Raamatun tutkielmiensa” alkusivuilla, että olisi parempi jättää Raamattu lukematta, mutta lukea hänen selityksiään, kuin hylätä jälkimmäiset, mutta lukea Raamattua.’ Kysyn: Sanoiko tai kirjoittiko pastori Russell tosiaan moisen lausunnon kirjassa tai kirjoissa ”Raamatun tutkielmia”? – E. N., Yhdysvallat.

Ottaen huomioon sen maineen, mikä Raamatun tutkijoilla oli pastori Russellin aikana ja mikä Jehovan todistajilla on meidän aikanamme sen suhteen, että he tuntevat Raamattunsa, mikä maine on oikeutetusti ansaittu, siinä, mitä Van Baalen sanoo kirjassaan, täytyy olla jotain vikaa. Ja siinä onkin.

Pantakoon ensi sijassa merkille, että Emmauksen tiellä kulkevat kaksi opetuslasta lukivat Raamattua, mutta eivät silti ymmärtäneet, miksi Jumala oli sallinut Jeesuksen tulla surmatuksi. Kirjanoppineet ja fariseukset lukivat Jumalan Sanaa jatkuvasti, mutta eivät sittenkään ymmärtäneet, että Jeesus oli Messias. Etiopialainen virkamies, jonka Filippus kohtasi, luki Jesajan ennustusta, mutta ei ymmärtänyt, mitä hän luki. Pelkkä Raamatun lukeminen ei ilmeisestikään riitä, me tarvitsemme apua sen ymmärtämiseksi. Jumala on siitä syystä varannut apostolit, profeetat, lähetystyöntekijät, paimenet ja opettajat. – Luuk. 24:25–27, 32; Joh. 5:39; Apt. 8:30, 31; Ef. 4:11–15.

Mitä tulee Van Baalenin lausuntoon, niin ei sitä eikä mitään etäisestikään samanlaista esiintynyt koskaan missään noista kuudesta ”Raamatun tutkielmasta”, mitkä oli kirjoitettu pääasiassa yleisölle. Mutta noin kuusi vuotta sen jälkeen, kun pastori Russell oli kirjoittanut kuusi teostaan, hän kirjoitti ”Vartiotornissa” (engl.), mikä oli siihen aikaan järjestölehti, syyskuun 15. p:n numerossa 1910 jotain nimellä ”Onko ’Raamatun tutkielmien’ lukeminen Raamatun tutkimista?” Van Baalen on ilmeisesti vääristellyt tämän. Mitä siinä kirjoitettiin, se voidaan kumminkin ymmärtää helposti edellämainittujen raamatullisten kokemusten valossa. Lainaamme tästä kirjoituksesta seuraavaa:

”Me kaikki tunnemme ihmisiä, jotka ovat kuluttaneet päiviä ja viikkoja ja vuosia tutkien Raamattua ja jotka ovat oppineet vain vähän tai eivät mitään. . . . Se on hyvin samanlaista kuin metsästäminen tai kalastaminen. Jotkut ihmiset metsästävät joka vuosi, ja vaikka he metsästävät melko paljon, niin se ei ole suinkaan varma merkki siitä, miten paljon he saavat. Jotkut kalastavat paljon, mutta eivät saa paljon kaloja. Raamatun tutkiminen on hyvin samanlaista. Ei ole kysymys siitä, kuinka paljon aikaa kulutamme miettiessämme jotakin kohtaa, vaan siitä, miten paljon tietoa me saamme Raamatusta.

”’Raamatun tutkielmien’ kuusi osaa eivät ole tarkoitetut korvaamaan Raamattua. Raamatun tutkimisessa on monia tapoja, joita voidaan noudattaa, ja nämä Raamatun tutkistelun apuvälineet ovat sellaisessa muodossa, että ne sisältävät itsessään Raamatun tärkeät ainekset sekä noiden Raamatun lausuntojen selitykset, selostukset, aivan saman periaatteen mukaan, mitä käyttäen Herramme ja apostolit ottivat lainauksia Vanhasta Testamentista ja sitten selittivät ne Vanhan Testamentin kohdat.”

Kaukana siitä, että tuo kirjoitus halventaisi Raamattua uskon perusteena, se sanoo edelleen: ”Lukiessamme [’Raamatun tutkielmia’] ensimmäisen kerran ja ehkä toisen kerran ja ennen kuin omaksumme mitään omaksi henkilökohtaiseksi uskoksemme ja vakaumukseksemme meidän pitäisi sanoa: ’Minä en omaksu sitä siksi, että nämä tutkielmat sanovat siten; minä haluan nähdä, mitä Raamattu sanoo.’ Ja niin me tutkimme Raamattua ’Raamatun tutkielmien’ valossa, me toteamme joka kohdan tai kumoamme sen, niinkuin asianlaita saattaa olla. Me emme tyydy mihinkään vähempään kuin Raamatun perusteelliseen tutkimiseen tältä näkökannalta katsoen.”

Ja otsikon ”’Raamatun tutkielmat’ eivät Raamatun korvike” alta lainaamme edelleen: ”Tämä ei merkitse siis ’Raamatun tutkielmien’ panemista Raamatun sijaan, koska nämä ’Tutkielmat’ viittaavat jatkuvasti Raamattuun eivätkä korvaa sitä. Ja jos jollakulla on yhtään epäilyksiä jonkin viittauksen suhteen tai jos jonkun muisti pettäisi vähänkin, niin hänen tulee virkistää muistiaan ja tosiaan katsoa, että hänen jokainen ajatuksensa on sopusoinnussa Raamatun kanssa – ei pelkästään ’Raamatun tutkielmien’ mukainen, vaan Raamatun mukainen.”

Van Baalenin erityisesti vääristelemä kohta kuuluu seuraavasti:

”Me emme lisäksi huomaa ainoastaan, että ihmiset eivät voi nähdä Jumalan suunnitelmaa tutkien itseään Raamattua, vaan me näemme myöskin, että jos joku panee ’Raamatun tutkielmat’ syrjään senkin jälkeen, kun hän on käyttänyt niitä, kun hän on tutustunut niihin, kun hän on lukenut niitä kymmenen vuotta – jos hän panee ne sitten syrjään ja hylkää ne ja kääntyy yksistään Raamatun puoleen, vaikka hän on ymmärtänyt Raamattuaan kymmenen vuotta, niin meidän kokemuksemme osoittaa, että hän menee pimeyteen kahdessa vuodessa. Jos hän olisi toisaalta lukenut ’Raamatun tutkielmia’ viittauksineen eikä olisi lukenut sivuakaan Raamatusta suoraan, niin hän olisi valossa noiden kahden vuoden kuluttua, koska hänellä olisi Raamatun valo.”

On ilmeistä, että jos itsensä Raamatun lukeminen ei auta jotakuta ymmärtämään oikein, mitä hän lukee, niinkuin edellämainitut raamatulliset esimerkit sekä nykyinen kokemus selvästi osoittavat, niin silloin pelkkä Raamatun lukeminen sen sivuilta ja niiden apuneuvojen hylkääminen, mitkä auttavat ymmärtämään sitä, johtaisi siihen, että hän menettäisi sen ymmärtämisen, mitä hän luki. Tämä pitää erityisesti paikkansa ottaen huomioon profeetan lupauksen, että ”vanhurskaan polku on kuin aamunkoiton valo, mikä loistaa kirkkaammin ja kirkkaammin täyteen päivään asti”. (Sananl. 4:18, Ts) Ja tätä alati lisääntyvää valoa tuo kaikkien vilpittömien Raamatun tutkijoitten huomioon se ryhmä, joka palvelee Matteuksen 24:45–47 (Um) mainittuna ”uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana”.

Ottaen kaiken edelläsanotun huomioon Mr. Van Baalen on siis selvästi syyllistynyt tahalliseen väärän todistuksen antamiseen lähimmäisestään väittäessään, että pastori Russell oli niin rohkea, että hän ’ilmoitti tyynesti ”Raamatun tutkielmiensa” alkusivuilla, että olisi parempi jättää Raamattu lukematta, mutta lukea hänen selityksiään, kuin hylätä jälkimmäiset, mutta lukea Raamattua’.