Onko sinun omatuntosi varma opas?

”OLKOON omatuntosi oppaasi.” Ihmiset saavat usein tämän neuvon, kun he kysyvät ystävältä neuvoa jossakin moraalisessa pulmassa. Miten oikea tämä neuvo on? Onko omatunto varma opas? Voidaksemme päättää, miten hyvä opas omatunto on, meidän on tiedettävä, mikä omatunto on, mitä se tekee ja mitä se ei tee.

Omatunto on mielen kyky. Kaikkiviisas Luoja varusti meidät sillä. Koska omatunto on sisäinen oikean ja väärän tajuamiskyky, niin se syyttää tai puolustaa meitä. Se tuomitsee. Se päättää ihmisen omien ajatusten tai tekojen moraalisen laadun ja suosittelee sitä, minkä hän ajattelee olevan oikein. Omatunto tekee jotain muutakin kuin ilmaisee päätöksen: se antaa mielihyvää tai tuottaa tuskaa henkilön hyvän tai huonon käytöksen johdosta. Miten hämmästyttävä kyky tämä Jumalalta saatu lahja onkaan!

Mitä omatunto sitten ei tee? Se ei opeta meille, mikä on oikein; se ei anna meille mittapuuta, oikean ja väärän selvillesaamiseksi. Jos omaatuntoa ei siis valisteta ja valmenneta vanhurskauden varmalla mittapuulla, niin se omatunto ilmoittaa pelkästään meidän oman mielipiteemme tekojemme oikeudenmukaisuudesta tai vääryydestä. Valistumaton omatunto voi johtaa tuhoon, niin kuin Jumalan Sana esittää: ”On tie, joka näyttää oikealta miehestä, mutta sen loppu on kuolemaan johtava tie.” – Sananl. 14:12, Ts.

Kenenkään ei pitäisi sen tähden päätellä hätiköiden, että hän tekee varmasti oikein vain siksi, että hän noudattaa omantuntonsa kuiskeita. Jos hänen omatuntonsa ei ole valmentunut, niin se saattaa aivan hyvin pettää hänet. Raamattu sanoo: ”Sydän on ennen kaikkea muuta petollinen, ja se on ylen määrin turmeltunut. Kuka voi tuntea sen?” Tosiaan, omatunto voi pettää meidät niin perusteellisesti, että se puolustaa meitä, vaikka me teemme jotain väärää. Omatunto on silloin turmeltunut. ”Tahriintuneille ja uskottomille henkilöille ei mikään ole puhdasta, vaan sekä heidän mielensä että omatuntonsa on tahriintunut.” – Jer. 17:9, As; Tiit. 1:15, Um.

Ja kuinka turmeltunut monien omatunto onkaan nykyisin! Tämä ei ole tosiaankaan outoa. Niinhän pitikin juuri olla. Kristuksen Jeesuksen apostoli ennusti, että näinä ”viimeisinä päivinä” on oleva ihmisiä, ”jotka puhuvat valheita ja ovat omaltatunnoltaan merkityt kuin poltinraudalla”. (1. Tim. 4:2, Um) Poltinrauta jättää jäljelle arpeutuneet, tuntoa vailla olevat kudokset, eikä sillä tavalla kärventyneellä omallatunnolla ole lainkaan tuntoa, eikä se voi tajuta oikeata eikä väärää. Sellainen omatunto on lakannut olemasta arvokas sisäisenä valvojana.

Siten voi joku päättää mielessään, että jokin huono menettely on oikea. Kun joku antaa saastuneen tai arpeutuneen omantunnon olla oppaansa, niin hänelle käy sitä pahemmin, mitä enemmän hän seuraa sitä. Hän tulee yhä toivottomammaksi väärintekijänä. Käy valtavan paljon vaikeammaksi oikaista häntä ja osoittaa, mikä on oikein. Hän voi tehdä pahaa jatkuvasti omantunnonsyistä. Niin, henkilö voi helposti palvella Jumalan vihollista ja kaiken vanhurskauden vastustajaa, Saatana Perkelettä, ja tehdä sen omantunnonsyistä! Vaikka hänen omatuntonsa saattaa puoltaa häntä, niin hän ei ole puhdas. Kristuksen apostoli selitti voimakkaasti: ”Minä en ole tietoinen mistään itseäni vastaan olevasta. En minä ole kuitenkaan tämän johdosta oikeaksi todettu, vaan se, joka tutkii minut, on Jehova.” – 1. Kor. 4:4, Um.

Milloin me voimme sitten alistua turvallisesti omantuntomme johdettavaksi? Vain sen jälkeen kun me olemme alistaneet mielemme ja omantuntomme Jumalan vanhurskauden alaiseksi. Omantunnonmukaisuus tai vilpittömyys ei riitä. ”Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaisesti, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät perustaa omansa, niin he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.” – Room. 10:2, 3, Um.

Me tarvitsemme täsmällistä tietoa valmentamaan omaatuntoamme Jumalan vanhurskaudessa. Tällainen tieto on vain Jumalan kirjoitetussa Sanassa, Raamatussa. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteluksi, asiain asettamiseksi kohdalleen, kuritukseksi vanhurskaudessa.” ”Sillä Jumalan sana on elävä ja uhoo voimaa ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkeutuu jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen sekä pystyy erottamaan sydämen ajatukset ja aikeet.” – 2. Tim. 3:16; Hepr. 4:12, Um.

Jumalan Sanalla on siis voima kasvattaa meidän omaatuntoamme vanhurskaudessa, jos me olemme vain halukkaita omaksumaan täsmällistä tietoa Jumalan vanhurskauden mittapuusta. Oppimalla Jumalan lait ja käskyt ja sitten tottelemalla niitä me noudatamme seuraavaa Raamatun käskyä: ”Säilyttäkää hyvä omatunto.” Kuinka kallisarvoinen onkaan hyvä omatunto, joka ei syytä meitä väärinteosta Jumalaa eikä ihmistä kohtaan! Eräs apostoli, jolla oli Jumalan Sanan valmentama omatunto, selitti: ”Tosiaankin, minä harjoittaudun jatkuvasti omistamaan sellaisen omantunnon, että minä en ole tehnyt mitään rikosta Jumalaa enkä ihmisiä kohtaan.” – 1. Piet. 3:16; Apt. 24:16, Um.

Haluatko sinä säilyttää tällaisen hyvän omantunnon? Haluatko sinä omantunnon, joka voi olla luotettava opas? Jos haluat, niin sinun täytyy toteuttaa seuraavat kaksi seikkaa: 1) Valistaa eli valmentaa omatuntosi tietämään, mikä on oikein ja mikä väärin, käyttäen Jumalan Sanaa opetusvälineenä, ja 2) noudattaa valistuneen omantuntosi määräyksiä seurauksista välittämättä.

Ilman ensimmäistä näistä – selvää näkemystä siitä, minkä Jumala vahvistaa oikeaksi ja vääräksi – omatunto ei voi koskaan olla luotettava opas. Miksi ei? Koska se pakottaa meidät tekemään ainoastaan sen, mitä pidämme oikeana ja vääränä, ja jos meidän näkemyksemme oikeasta ja väärästä ovat erheelliset, niin me voimme joutua tekemään sellaista, mikä saattaa olla suoraan Jumalan lain rikkomista. Me saatamme jopa havaita taistelevamme Jumalaakin vastaan.

Katsohan Saulus Tarsolaista, ennen kuin hänestä tuli apostoli Paavali. Hän vainosi kristittyjä ja teki sen omantunnonsyistä. Hän luuli tosiaan, että hänen oli vainottava kristittyjä, ja hänen omatuntonsa hyväksyi hänen menettelynsä, niin kuin hän selitti myöhemmin: ”Minä kerta kaikkiaan ajattelin itsekseni, että minun pitäisi suorittaa monta vastustustekoa Jeesuksen nimeä vastaan.” – Apt. 26:9, Um.

Valistumattoman omantunnon hyväksynnällä voidaan suorittaa mitä ilkeimpiä tekoja. Tämä on totta varsinkin silloin, kun väärä uskonto on valmentanut väärin omantunnon. Ei ole sen tähden outoa, että Kristus Jeesus sanoi tosi seuraajistaan: ”Tulee hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle. Mutta he tekevät näitä, koska he eivät ole tulleet tuntemaan Isää eikä minua.” Näin saatetaan suorittaa omantunnon hyväksynnällä ei ainoastaan sellaista kuin varkaus, epäjumalanpalvelus, spiritismi, haureus, aviorikos ja muu epävanhurskaus, vaan vieläpä murhakin! ”Jumalan vanhurskas säädös” on, ”että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet”. – Joh. 16:2, 3, Um; Room. 1:32.

Valmenna siis omatuntosi Jumalan Sanalla. ”Säilytä hyvä omatunto” sitten loukkaamatta sitä koskaan. Niin, anna omantuntosi olla oppaanasi – mutta vasta sen jälkeen, kun se on Jumalan Sanan valistama, valmentama ja opettama vanhurskaudessa!