Mitä Kristus lunasti?
Miksi lunnaat ovat välttämättömät? Ketkä hyötyvät niistä?
RYÖSTÖ oli 1930-luvulla suosittu rikos kiristäjien keskuudessa. Se oli helppo rahan hankkimiskeino. Uhri otettiin kiinni ja häntä pidettiin määrättyjen lunnaitten saamiseksi, mitkä vaihtelivat hänen tai hänen ystäviensä rahallisen arvon mukaan. Kun pyydetty summa maksettiin, niin se oli lunnaat, koska se toi vapautuksen uhrille. Sana ”lunnaat” on määritelty Websterin New International Dictionaryn toisessa lyhentämättömässä painoksessa: ”vangin takaisin ostaminen eli vapauttaminen maksamalla korvaus. . . . maksu, mikä vapauttaa vankeudesta, rangaistuksesta tai rikoksesta”.
Lunnaitten ei tarvitse ehdottomasti olla rahaa. Ne voivat olla mitä tahansa, millä on arvoa. Ne saattavat olla ihmisiäkin. Vuonna 1780 mainitsi Ranskan ja Englannin välillä tehty sopimus, että ranskalainen vara-amiraali tai englantilainen amiraali voitiin lunastaa kuudellakymmenellä sotavangilla. Lunnaat vaihtelivat upseerin arvon mukaan.
Ihmiskunta kokonaisuudessaan on lunnaitten tarpeessa. Ihmiset ovat vankeustilassa sen johdosta, mitä tapahtui kauan sitten, kun maan ainoat ihmisasukkaat rajoittuivat kahteen henkeen – Aadamiin ja Eevaan. Tämä ensimmäinen ihmispari oli luotu täydelliseksi, ja sen edessä oli iankaikkinen elämä. He olivat vapaat, ja heillä oli toivo rauhaisasta elämästä, mikä olisi ollut omistettu maan alistamiseen heidän valtaansa ja sen täyttäminen heidän kaltaisillaan täydellisillä ihmisillä. ”Edelleen, Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja tulkaa moneksi ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne.’” – 1. Moos. 1:28, Um.
Oli täysin oikein, että Jumala vaati tottelevaisuutta noilta kahdelta älylliseltä luomukseltaan. Hän soi heille tilaisuuden osoittaa, minkä menettelytavan he valitsisivat, ja antoi heille hyvän varoituksen siitä, mitä tapahtuisi, jos he olisivat tottelemattomia. (1. Moos. 2:16, 17) Mutta he söivät tottelemattomasti varoituksesta huolimatta siitä puusta, minkä hedelmää heitä kiellettiin syömästä. Koska synti merkitsee tottelemattomuutta Jumalan lakia kohtaan eli hänen tahtonsa rikkomista, niin voidaan sanoa, että Aadam ja Eeva tekivät syntiä.
Koska he jättivät huomioonottamatta varoituksen ja rikkoivat Jumalan ilmaiseman tahdon, niin he joutuivat synnin ja siitä johtuneen kirouksen, kuoleman, uhreiksi. Heillä ei ollut mitään keinoa vapautua, ja se merkitsi sitä, että heidän lapsensa syntyivät samassa vankeustilassa, missä he itsekin olivat. Tilannetta voitaisiin verrata sellaisen miehen ja vaimon tilaan, jotka ovat orjuudessa. Heille syntyneet lapset eivät syntyisi vapaina, vaan perisivät vanhempiensa orjuusaseman. Näin on käynyt kaikille Aadamin ja Eevan jälkeläisille. ”Senpä tähden samoin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja kuolema synnin kautta, niin siten kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he olivat kaikki tehneet syntiä.” – Room. 5:12, Um.
Koko ihmiskunta on perinyt synnin ja kuolemankirouksen Aadamilta, koska ihmisten elinvoima tuli häneltä suvunjatkumisen kautta. Hänen syntinsä siirtyi heille, niin kuin jokin sairaus voi kulkeutua vanhemmilta lapsiin.
MITEN MENETETTY VOIDAAN SAADA TAKAISIN
Aadam ja Eeva menettivät tottelemattomuusteollaan täydellisen ihmiselämän. He eivät olleet enää täydellisiä Jumalan silmissä, ja kun aika kului, niin heidän seuraajilleen jättämänsä epätäydellisyys oli käyvä yhä ilmeisemmäksi heidän jälkeläistensä ruumiintoiminnoissa. He menettivät myöskin oikeutensa elää paratiisillisessa Eedenissä ja nauttia sen yltäkylläisiä hedelmiä. He menettivät tämän lisäksi toiveen elää määräämättömän ajan, kansoittaa maa täydellisillä ihmisillä ja alistaa se valtaansa muuttamalla se yhdeksi suureksi, rauhaisaksi puutarhaksi. Niin suuret kuin nämä menetykset olivatkin, oli vielä eräs suurempi, ja se oli heidän vanhurskaan asemansa menetys Jumalan edessä.
Menetetyn lunastaminen ja takaisin saaminen ylitti ihmiskunnan voiman. Ihmiset eivät voineet vapautua synnin ja kuoleman vankeudesta omin ponnistuksinensa. He tarvitsivat lunnaita, mitkä olisivat tuoneet vapautuksen, mutta niiden piti tulla ulkopuolisesta lähteestä. Yksikään Aadamin jälkeläinen ei voinut varata niitä. ”Yksikään heistä ei voi millään muotoa lunastaa veljeäkään eikä antaa Jumalalle lunnaita hänestä.” – Ps. 49:7, Um.
Ihmisen vapauttamislunnaitten täytyi välttämättä olla samanarvoiset Aadamin kanssa. Koska täydellinen ihminen menetti elämän ihmiskunnalta, niin tarvittiin täydellinen ihmiselämä sen lunastamiseksi. Kukaan Aadamin jälkeläisistä ei ollut hänen vertaisensa hänen täydellisyydessään, eikä kukaan voinut sen tähden tulla tarvittaviksi lunnaiksi. Eläinelämä oli niin ikään riittämätön arvoltaan. Israelilaisten uhraamat eläimet voivat korkeintaan kuvata sitä täydellistä ihmisuhria, mikä saattoi lunastaa ihmiskunnan.
Eläinten veren vuodattaminen noissa uhreissa viittasi johonkin tulevaan tosiasiaan, nimittäin että veri täytyy vuodattaa, jotta ihminen vapautuisi Aadamin synnin vaikutuksista. Tämä johtuu siitä, että luomuksen elämä on veressä. Heprealaiskirjeen 9:22:sessa on kirjoitettu: ”Niin, melkein kaikki puhdistetaan verellä Lain mukaan, ja jollei verta vuodateta, niin ei anteeksiantoa tapahdu.” Näin ollen piti vuodattaa täydellisen ihmisen elämä, mitä hänen verensä edusti, sen lunastamiseksi, mitä Aadam menetti.
MITEN LUNNAAT IHMISEN EDESTÄ VARATTIIN
Vain Jehova Jumala voi varata sopivat lunnaat Aadamin jälkeläisten edestä. Yksin hän voi saattaa sellaisen ihmisen elämään, jonka elinvoima ei ollut Aadamista lähtöisin. Tämä aikaansaatiin siirtämällä erään hänen henkipoikansa elinvoima Marian kohtuun. Silloin syntyi tavallisen syntymän avulla ihminen, jonka elämä ei tullut Aadamilta suvunjatkamisen kautta. Siksi Kristus oli täydellinen ja vapaa perisynnistä. Hän ei ollut synnin ja kuoleman vankeudessa.
Koska Kristus tuli maailmaan tällä tavalla, niin hän oli ihminen, jolla oli kaikki Aadamin ennen synnintekoa omistamat ihmiselämän oikeudet. Hän oli Aadamin vertainen ja siten sopiva ihmiskunnan lunnaiksi. Jos hän olisi ollut ruumiillistuma, lihaan pukeutunut henki, niin hän ei olisi ollut Aadamin vertainen. Hänellä ei olisi voinut olla sellaisena ihmiselämän oikeuksia, eikä hän olisi voinut lunastaa ihmiskuntaa. Hänellä voi olla nuo oikeudet ainoastaan siten, että hän luopui henkielämästä ja tuli ihmiseksi syntymän kautta. ”Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.” (Fil. 2:7, Um) Koska hän ei ollut ruumiillistuma, niin hän oli ’kaikessa veljiensä kaltainen’. – Hepr. 2:17.
Kristusta ei pakotettu luopumaan ihmiselämästään ja sen oikeuksista Aadamin jälkeläisten lunastamiseksi. Hän teki sen vapaaehtoisesti. Se oli rakkaudenteko hänen puoleltaan. ”Niin kuin ei ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi korvauksena monesta.” – Matt. 20:28, Um.
Kolmantena päivänä sen jälkeen, kun Kristus kuoli paalussa, hänet herätettiin henkiluomuksena, jolla oli taivaalliset elämänoikeudet. Pietari todisti tämän sanoessaan: ”Kristuskin kuoli kerran ainiaaksi synteihin nähden, vanhurskas persoona epävanhurskasten puolesta, voidakseen johtaa teidät Jumalan luokse, kun hänet surmattiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (1. Piet. 3:18, Um) Hän saattoi henkenä esittää uhraamansa ihmiselämän arvon Jumalan edessä lunastushintana Aadamin jälkeläisten vapauttamiseksi.
Mutta nämä lunnaat eivät tuo itsestään vapautusta kaikille ihmisille. Ne ihmiset, jotka seuraavat itsepintaisesti Aadamin tottelematonta menettelytapaa Jumalaa kohtaan, eivät hyödy lunnaista. Ne tarkoitettiin niitä varten, jotka eivät noudata tuota väärää menettelyä, vaan jotka ovat tottelevaisia ja uskovat. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.” – Joh. 3:36, Um; 1. Tim. 4:10.
Miksi Jumala olisi niiden Pelastaja, jotka eivät pane toivoaan häneen eivätkä ole uskollisia? Miksi hänen rakkaan Poikansa kallista elämää käytettäisiin niiden arvokkaitten asioitten toimittamiseksi heille, mitkä Aadam menetti, kun he eivät ole niiden arvoisia? Jehova ei antanut Poikaansa lunnaiksi jokaisen ihmisen edestä, vaan päinvastoin niiden edestä, jotka uskovat ja ovat tottelevaisia. Nämä hän halusi pelastaa.
Jumala on päättänyt perustaa maailman, mikä muodostuu yksistään tällaisista kaikenlaisiin ihmisiin kuuluvista henkilöistä. Hän rakasti tätä vanhurskasta uutta maailmaa niin paljon, että hän antoi Poikansa synnit sovittavaksi uhriksi. Lunnaat maksettiin kaikkien tottelevaisten ihmisten edestä, jotka uskovat ja joista tulee vanhurskaan uuden maailman asukkaita. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:16.
Ne, jotka uskovat, puhdistetaan Aadamin perisynnistä Kristuksen verellä, koska se yksin voi puhdistaa synnistä. (1. Joh. 1:7) Koska se tekee sen, niin he vapautuvat synnin ja kuoleman vankeudesta. Kaikki Aadamin menettämä tulee siten lunastetuksi heille. Kristuksen yksi ainoa uhri aikaansaa tämän, eikä sitä ole tarvis toistaa. ”Mutta nyt hän on ilmaantunut kerta kaikkiaan asiainjärjestelmän loppuunsaattamisessa poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” – Hepr. 9:26, Um.
MIKSI USKO LUNNAISIIN ON VÄLTTÄMÄTÖN
Jos vangille sanotaan, miten hänet voidaan lunastaa, mutta hän kieltäytyy uskomasta sitä keinoa, mikä voisi vapauttaa hänet, ja vastustaa sitä täten, niin hän jää edelleen vankeuteensa. Näin on ihmiskunnankin laita. Jumala ei pakota Kristuksen lunnaitten hyötyä kenellekään. Niiden olemassaolo on julistettu ihmiskunnalle, ja kunkin yksilön asia on ottaa ne vastaan tai hylätä ne. Ihminen saa vapautuksen synnistä ja sen kirouksesta, kuolemasta vain ottamalla lunnaat vastaan ja uskomalla ne. ”Mutta Raamattu luovutti kaikki yhdessä synnin valtaan, jotta Jeesukseen Kristukseen kohdistuvasta uskosta johtuva lupaus annettaisiin niille, jotka uskovat.” – Gal. 3:22, Um.
On monta kristityksi tunnustautuvaa, jotka kieltäytyvät uskomasta Kristuksen lunastusuhriin. He kieltäytyvät näkemästä mitään synnit sovittavaa arvoa hänen vuodattamassaan veressä. He ovat samanlaisia kuin ne, joita Pietari tarkoitti sanoessaan: ”Kuitenkin tuli myös vääriä profeettoja kansan keskuuteen, niin kuin teidänkin joukossanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat hiljaa turmiollisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, aiheuttaen itselleen pikaisen tuhon.” (2. Piet. 2:1, Um) Kristus osti kristityt täydellisellä ihmiselämällään, mutta nämä ihmiset lakkasivat tunnustamasta hänen omistusoikeuttaan. Kun ihmiset hylkäävät hänet, niin hänkin hylkää heidät. He eivät saa koskaan sitä, mitä Aadam menetti ja minkä Kristus lunasti.
Jollei ihmisellä ole tietoa lunnaista ja niiden välttämättömyyden syystä, niin hän ei voi uskoa niihin. Hänen täytyy ensin tietää jotain niistä, ja tämä vaatii Jumalan Sanan totuuksien oppimista. Raamattu tekee selväksi, että Jumalalla ei ollut velvollisuutta varata lunnaita ihmiskunnan edestä. Kun hän sen teki, niin se oli ansaitsemattoman hyvyyden ilmaus ihmistä kohtaan. Niiden, jotka haluavat vapautua Aadamin synnistä, täytyy arvostaa tätä. – Tiit. 3:4, 5.
Jotta joku voisi hyötyä lunnaista, niin hänen täytyy tunnustaa syntinen tilansa. Hän ei voi sulkea silmiään siltä ja kuvitella olevansa vapaa synnistä, niin kuin jotkut yrittävät tehdä. ”Jos me teemme tämän väitteen: ’Meillä ei ole syntiä’, niin me harhaannutamme itsemme, eikä meissä ole totuutta.” (1. Joh. 1:8, Um) Ihmisen täytyy saada täsmällinen tieto, ja kun hän saa sen, niin hänellä on sitten perustus, minkä pohjalla voi uskoa lunnaisiin ja siihen, että Jumala on ”häntä vilpittömästi etsivien palkitsija”. – Hepr. 11:6, Um.
KUN LUNNAITTEN HYÖTYÄ SOVELLUTETAAN YLEISESTI
Jumala on voidellut Kristuksen Jeesuksen sen vanhurskaan maailman Kuninkaaksi, mistä hän teki alussa päätöksen. Nykyinen jumalaton asiainjärjestelmä pyyhkäistään pois maan päältä hänen ja hänen johtamansa Valtakunnan avulla. Hän ryhtyy sitten täyttämään Isänsä päätöstä maahan nähden ulottamalla tuossa puhdistuksessa varjeltuville lunastusuhrinsa hyödyn. Tämä aloittaa ihmiskunnan elvyttämisen, mitä jatkuu, kunnes ihmiskunta saa takaisin kaiken, mitä Aadam menetti siltä.
Ne kuolleet, jotka katsotaan arvollisiksi saamaan ylösnousemuksen, herätetään elämään tuona tuhatvuotisena elvytyskautena. Se merkitsee ihmiskunnan yhteisen haudan tyhjentämistä ja sitä, että Aadamin synnistä johtuva kuolema kadottaa voimansa. Aadamilainen synti ei koidu enää kuolemaksi ihmiselle. Kristuksen lunastusuhrin hyöty tekee sen tyhjäksi. Silloin täyttyy ennustus, mikä sanoo: ”Viimeisenä vihollisena hävitetään kuolema.” – 1. Kor. 15:26, Um.
Lyhyen ja lopullisen koetuksen jälkeen Jumala vanhurskauttaa tottelevaisen ihmiskunnan, joka on jälleen vanhurskaassa asemassa hänen edessään. Iankaikkisen elämän lahja on silloin ihmisten oma. Kristuksen lunastusuhri ei ole ainoastaan tuonut heille vapautusta synnin ja kuoleman vankeudesta, vaan on myöskin lunastanut heille kaiken, minkä Aadam menetti.
Mutta jotta kukaan nykyään elävistä voisi olla niiden joukossa, jotka elävät nähden tämän, niin hänen täytyy totella Jumalan tahtoa. Hänen täytyy uskoa Jumalan lupauksiin ja Kristuksen lunastusuhrin arvoon. Hän saa elää silloin vain tottelemalla ja uskomalla nyt.