Tunnettuja käytöksestään

MACEION kaupungissa, Brasiliassa, oleva oppikoulutyttö, joka näki Jehovan todistajien käyvän kodeissa, oli utelias tietämään, mitä sanomaa he toivat asukkaille. Kun todistaja tuli hänen naapurinsa taloon, hän meni sinne pyytämään todistajaa tulemaan selittämään sanomaa hänen vanhemmilleen. Jumalan valtakunnan hyvä uutinen veti puoleensa tätä oppilasta. Hän alkoi pian käydä Valtakunnansalin kokouksissa, ja häntä kehotettiin kohta sen jälkeen tulemaan Jehovan todistajain piirikonventtiin. Hän kadotti ensimmäisenä konventtipäivänä rahakukkaronsa, missä oli kaikki hänen rahansa. Joku todistajista löysi sen ja vei löytötavarain osastoon. Tämän oppilaan huoli laukesi myöhemmin, kun hänen kukkaronsa palautettiin hänelle koskemattomana. Näiden kristittyjen Jehovan todistajien osoittaman rehellisyyden, rakkauden ja yksimielisyyden vaikutuksesta tämä oppilas otti lujan kannan Jumalan totuuden puolelle. Kolme kuukautta myöhemmin hän vertauskuvasi antaumuksensa Jumalalle vesikasteella.

Joku Jehovan todistaja meni toisessa Brasilian kaupungissa hakemaan poliisikamarista jotain asiapaperia. Ollessaan siellä tämä veli kuuli erään miehen syyttävän useita henkilöitä kananpoikiensa varkaiksi. Syytetyt puolustautuivat parhaimmalla tavalla ja kielsivät tehneensä kananvarkautta. Näin jouduttiin syytöksien ja vastasyytöksien sekamelskaan, minkä keskellä joku kysyi mieheltä, miksi hän ei ollut nostanut syytettä erästä naapuriaan vastaan, jolla myös sattui olemaan samanlaisia kananpoikia. Syyttäjä sanoi samalla kiihtyneellä tavalla, millä hän todisteli, että hän ei pyydä poliisia tutkimaan tätä hänen naapuriaan, ”koska hän on tosi kristitty, Jehovan todistaja, eikä siitä syystä tekisi koskaan niin arvotonta tekoa”.