”Seuratkaa minua”
NÄMÄ käskevät sanat osuivat kahden veljeksen korviin, kun he ahersivat jokapäiväisessä ammatissaan. Ja he tottelivat, jättivät toimensa kalastajina heti paikalla seuratakseen puhujaa.
Kuka voi käskeä sellaisella varmuudella? Kuka saattoi innoittaa kuulijansa hylkäämään kaikki, mihin he olivat omistautuneet, ja tarttumaan sen sijaan johonkin uuteen? Puhuja oli heille jo hyvin tuttu, sillä Johannes Kastaja oli kertonut heille, että hän oli ”Jumalan Karitsa”. Uutiset hänen ihmetöistään olivat kiirineet kautta koko Galilean. Niin, se oli Jeesus Nasaretilaisen ääni, ja nämä miehet tiesivät jo sisimmässään, että hän oli luvattu Messias. – Joh. 1:36.
Suurin osa ihmisistä ei tottelisi nykyään tämänkaltaista käskyä, heillä ei ole aikomustakaan seurata ketään. He antavat mieluummin omien päähänpistojensa ja halujensa johtaa itseään, olkootpa ne sitten vahingollisia heille itselleen ja muille tai eivät. He haluavat tuntea, että he ovat tyystin riippumattomia, etteivät he tarvitse kenenkään opastusta. He väittävät haluavansa saada mahdollisimman paljon irti elämästä, ja heidän ainoa tuntemansa keino on huolehtia omista itsekkäistä mielijohteistaan. Kuitenkaan he eivät saavuta pysyvää onnea eikä mielenrauhaa. He huomaavat tavoitelleensa tuulta.
Nykyään on luonnollisesti paljon sellaisia, jotka väittävät noudattavansa edellä olevaa käskyä. He kutsuvat itseään Kristuksen ”seuraajiksi”, mutta kun vertaamme heidän toimintatapaansa Pietarin ja Andreaksen menettelyyn, jotka noudattivat samaa käskyä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, niin huomaamme suuren eron. – Matt. 4:19.
Pietari ja Andreas eivät seuranneet Jeesusta ainoastaan niin kauan kuin hän oli lihassa, vaan hänen kuolemansa jälkeenkin he seurasivat jatkuvasti häntä. Miten? Elämällä samanlaista elämää kuin hän; jatkamalla sitä suurta saarnaamistyötä, minkä hän aloitti ollessaan vielä heidän kanssaan; omaksumalla saman katsantokannan maailman ihmisiin ja laitoksiin nähden kuin hän; ’seuraamalla tarkkaan hänen askeleitaan’. – 1. Piet. 2:21, Um.
Nuo opetuslapset tiesivät, ettei Jeesuksen käsky merkinnyt sitä, että heidän olisi pitänyt olla vain sen huomioitsijoita, mitä hän sanoi ja teki. Heistä piti tulla hänen seuraajiaan, sillä hän selitti tekevänsä heistä ”ihmisten kalastajia”. Raamatun kertomus siitä, kuinka he oppivat hänestä, jäljittelivät häntä ja muuttivat elämänsä hänen esittämänsä mallin mukaiseksi, todistaa heidän ymmärtäneen asian siten.
Ne, jotka tuolla ensimmäisellä vuosisadalla seurasivat Jeesusta, olivat halukkaita valmennettaviksi ja osallistumaan hänen kanssaan saarnaamisrynnistykseen. Naineet miehetkin, kuten Pietari, ja perheelliset miehet, kuten evankelista Filippus, noudattivat kokosydämisesti käskyä ja Jeesuksen esimerkkiä. (1. Kor. 9:5; Apt. 21:8, 9) Ne, joilla oli perhevelvollisuuksia, eivät laiminlyöneet perhettään mennessään saarnaamaan. Ei, he täyttivät velvollisuutensa perhettään kohtaan, mutta varasivat myös aikaa Jeesuksen esimerkin tutkimiseen ja sitten mahdollisuuksiensa mukaan hänen saarnaamisrynnistykseensä osallistumiseen. He todella ”seurasivat” Mestariaan.
Noita varhaiskristittyjä ei säikähdyttänyt Jeesuksen varoitus, että hänen seuraajiensa täytyi valmistautua kieltäytymään monista mieluisista asioista, käyttää varojaan Valtakunnan työn edistämiseen, olla valmiit kestämään vaikeuksia. (Matt. 16:24–26; 19:16–21; Luuk. 9:58) He olivat halukkaita olemaan hänen seuraajiaan. Silloinkin, kun heille muistutettiin, ettei isän eikä äidin saa antaa tulla heidän Kristukselle osoitettavan uskollisuutensa tielle, he pysyivät uskollisina. Eikö tämä ollut joka tapauksessa Jumalan oma Poika, ja eikö Jumala ollut määrännyt hänet kaikkien iankaikkiseen elämään pääsevien Kuninkaaksi? Varmasti ei voitu mitään menettää toteltaessa hänen käskyään ja noudatettaessa ihmeellistä tilaisuutta seurata häntä!
Varma tosiasia on, että tällä 20. vuosisadalla ei ihmisistä, jotka ajattelevat, etteivät he voi kieltää itseltään pieniä mukavuuksia, harrasteita, henkilökohtaisia etuja elämässä, vapautta tehdä niin kuin haluavat, voi koskaan todella tulla sellaisessa mielentilassa Kristuksen seuraajia. Jos joku antaa minkä muun tavoitteen tahansa elämässä kilpailla Jeesuksen hänen eteensä asettaman tavoitteen kanssa tai saattaa sen varjoon, niin hän tekee itsestään kelvottoman Jumalan Pojan seuraajaksi, tuon korkealle Korotetun, joka sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä.” – Joh. 14:6.
Hänen seuraamisensa merkitsee hänen opetuksensa kuulemista ja ymmärtämistä, pyrkimystä levittämään sitä opetusta muille aina säilyttäen jokapäiväisessä elämässämme saman hyvän käytöksen, mistä hän oli esimerkkinä. Ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat juuri tästä huomattuja. He tekivät työtä käsillään ja huolehtivat jokapäiväisistä tarpeistaan, mutta kieltäytyivät antamasta muiden toimien tulla tärkeämmäksi elämässään kuin osallistumisen Valtakunnan sanoman saarnaamiseen ja kristityistä tovereistaan huolehtimiseen.
Nykyään on miehillä, naisilla ja nuorilla vielä suuremmat tilaisuudet noudattaa Jeesuksen käskyä ja tulla todella hänen seuraajikseen. Me voimme vastata noihin sykähdyttäviin sanoihin ”seuratkaa minua” aikanamme yhtä alttiisti ja innokkaasti kuin apostolitkin sekä samanlaisin siunatuin seurauksin. Ymmärtäen tämän Max Larson, yksi New Yorkissa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johtajista, käytti tätä Jeesuksen käskyä ”seuratkaa minua” teemanaan puhuessaan Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin kurssin suorittaneille lähetystyöntekijöille 27.2.1966. Hän sanoi mm.: ”Te haluatte olla uskollisia lähetystyöntekijöitä alueellanne ja saada iankaikkisen elämän palkinnon. Se on tavoitteenanne. Te voitte saavuttaa sen seuraamalla Opastajaanne Kristusta Jeesusta ja pysymällä uskollisina Jumalan sanalle ja hänen järjestölleen.”
Nämä sanat soveltuvat samalla tavalla kaikkiin Kristuksen seuraajiin nykyään, sillä missä kristitty lieneekin, siellä hänen tehtävänään on varustautua saarnaamaan ja opettamaan toisia. Kristitty havaitsee hyödylliseksi jokaisen päivän aloittamisen harkitsemalla rukoillen tämän käskyn ”seuratkaa minua” sisältämän merkityksen syvyyttä. Hän löytää alituisesti lisäkeinoja sovelluttaakseen elämässään Hänen ihmeellistä esimerkkiään, joka tämän käskyn antoi. Mikään etu ei voi olla suurempi kuin Jumalan oman rakkaan Pojan askelten läheinen seuraaminen.