Lukijain kysymyksiä
● Mitä Jehovan todistajat ajattelevat ihmisistä, jotka käyttävät huumausaineita, LSD:tä jne.? – V. K., USA.
Tähän ei voida esittää mitään yleistä vastausta, koska ihmiset käyttävät eri osissa maailmaa monenlaisia aineita virkistääkseen tai rentouttaakseen itseään. Raamattu ei mainitse kaikkia täten nykyään käytettyjä aineita, ja siitä syystä meidän on tarkasteltava, minkä vaikutuksen jonkin tietyn aineen nauttiminen tekee, ja sitten harkittava, miten kristityn on suhtauduttava tähän vaikutukseen Raamatun periaatteitten ja käskyjen valossa.
Me voimme päästä ymmärtämään Raamatun katsantokannan tutkimalla, mitä Raamattu sanoo alkoholipitoisista juomista. Raamattu ei tuomitse alkoholipitoisten juomien käyttöä joko piristeenä tai rentouttavana. Me luemme viinistä, ”joka ilahuttaa ihmisen sydämen”. (Ps. 104:15; Sananl. 31:6; Saarn. 9:7) Mutta jos alkoholipitoisia juomia käytetään, niin tarvitaan varovaisuutta, koska siihen liittyy eräitä vaaroja. Jumalan sana tuomitsee ’juoppouden, mässäykset, juomingit’ ja osoittaa niille koituvat murheet, jotka juopuvat ja menettävät itsehillinnän. (1. Piet. 4:3; Sananl. 23:29–35; 20:1; Ef. 5:18) Se sanoo tosiaan, että juomarit, ts. ne, jotka tekevät juopumuksesta tavan, tulee erottaa kristillisestä seurakunnasta; he eivät ”saa periä Jumalan valtakuntaa”. – 1. Kor. 5:11; 6:9, 10.
Aiheuttaakseen tietyn vaikutuksen ruumiiseensa ihmiset joillakin seuduilla valmistavat alkoholittomia juomia yrteistä, lehdistä tai pavuista. Toiset pureskelevat tiettyjä siemeniä, lehtiä tai oksia. Minkä vaikutuksen se tekee tuohon henkilöön? Menettääkö hän ruumiinsa ja mielensä hallinnan ollessaan jonkin tällaisen aineen vaikutuksen alainen? Tai säilyttääkö hän mielenmalttinsa ja itsehillinnän, vaikka onkin piristynyt tai rentoutunut? Jos hän säilyttää sen, niin hänen täytyy ratkaista henkilökohtaisin perustein, käyttääkö hän tilapäisesti tällaisia tuotteita kohtuullisesti.
Monien yleisempienkin ja hyväksytympien virkistysaineiden käytöstä voidaan tulla kokonaan riippuvaisiksi. Vaikkei tällaisten lievien virkistysaineiden nauttiminen olekaan itsessään väärin, niin jotkut ovat siinä määrin tottuneet niiden käyttöön, että he tulevat hermostuneiksi ja ärtyisiksi, jos ne riistetään heiltä. Jokaisen on itse päätettävä, mitä hän tekee näiden tottumusten suhteen, mutta on hyvä pitää mielessä, että kristittyjen tulee ilmaista ”hengen hedelmää”, johon kuuluu rakkaus, ystävällisyys ja itsehillintä joka aika. (Gal. 5:22, 23) Jos joku huomaa, että jokin tottumus tai tapa tekee hänelle tämän toisinaan vaikeaksi, niin uudelleenarviointi saattaisi olla paikallaan.
Eräs toinen huomioon otettava seikka on se, että toisinaan virkistysaineen käyttötapa tekee sen epämiellyttäväksi. Eräitten virkistysaineiden pureskeleminen on kovin siivotonta ja tekee pureskelijasta vastenmielisen sekä tahrii hänen ympäristöään. Kukin voi kysyä itseltään: ’Miltä tämä tapa näyttää paikkakuntani ihmisistä?’ ’Herättääkö se kunnioitusta minua kohtaan Jumalan palvelijana?’ Kun henkilö kasvaa kohti hengellistä kypsyyttä, niin tällaisilla kysymyksillä on yhä suurempi merkitys hänelle, koska me kristittyinä haluamme, ”ettei virkaamme moitittaisi”. (2. Kor. 6:3, 4) Raamattu asettaa kristittyjen eteen noudatettavaksi esimerkiksi ne vaatimukset, mitkä kristillisen seurakunnan valvojien ja apulaispalvelijoiden tulee täyttää. Heidän tulee olla ’nuhteettomia’ ja ”vapaat syytöksestä”. – 1. Tim. 3:2; 3:10, Um.
Ihmiset turvautuvat nykyään yhä useammin huumausaineisiin, sellaisiin kemikaaleihin kuin LSD:hen ja muihin, saadakseen harha-aistimuksia tai jännittäviä elämyksiä, päästäkseen pakoon jokapäiväisen elämän todellisuutta tai voidakseen tyydyttää aistillisen mielihyvän hillitöntä halua. Vaikka näiden aineitten vaikutusta johonkuhun ei voidakaan ennalta tietää tarkalleen, niin niiden käyttö johtaa usein itsehillinnän menetykseen. Niiden vaikutuksen alaisena voi tulla väkivaltaiseksi, mielettömäksi ja mielenvikaiseksikin. Koska tällainen henkilö ei useinkaan kykene käyttämään hyvää arvostelukykyä eikä pysty erottamaan oikeaa väärästä, niin hän voi helposti sortua säädyttömään, moraalittomaan tai laittomaan käytökseen, mitä hän normaalisti välttäisi.
Mitä eroa on sellaisella henkilöllä, joka juopuu alkoholista ja käyttäytyy rajusti ja hillittömästi tai josta tulee häpeällisen tolkuton, ja sellaisella, josta tulee samanlainen jonkin nykyaikaisen huumausaineen tai kemikaalin vaikutuksesta? Raamatun kannalta katsoen heillä ei ole mitään eroa! (Room. 13:13) Jos joku tahallaan menettelee niin, että hän menettää itsehillinnän ja se aiheuttaa mielenhäiriöitä, joten hän ei ymmärrä mitä tekee ja miksi, niin hän on aivan yhtä moitittava kuin juomarikin. Hän on sallinut itsensä joutua tilaan, missä hän menettelee kuin juoppo, joten häntä tulee käsitellä kuin juoppoa ja itsehillinnän menettänyttä.
Jos joku, joka aiemmin on elänyt näin hillittömästi, vilpittömästi haluaisi saattaa elämänsä sopusointuun Raamatun kanssa ja tulla kristityksi, niin Jehovan todistajat olisivat halukkaita auttamaan häntä osoittaen ne suurenmoiset siunaukset, jotka nyt ja tulevaisuudessa ovat niiden saatavissa, jotka elävät Jumalan vaatimusten mukaisesti. Jeesus saarnasi kaikenlaisille syntisille ja auttoi heitä. (Luuk. 7:34–47) Mutta hän ei yhtynyt epäraamatulliseen käyttäytymiseen.
Entä jos joku kristillisessä seurakunnassa menettäisi epäviisaasti itsehillinnän alkoholin tai jonkin muun virkistysaineen johdosta? Se olisi harvinaista. Mutta jos niin kävisi, niin mahdollisesti häntä voitaisiin rakkaudellisesti auttaa pääsemään jälleen oikealle tielle, tielle, jolla on Jumalan hyväksymys. (Gal. 6:1) Mutta jos tämä henkilö tekisi siitä tottumuksen ja aiheuttaisi häpeää itselleen, perheelleen ja seurakunnalle, niin hänet erotettaisiin kristillisestä seurakunnasta Jumalan kansan moraalisen puhtauden säilyttämiseksi. – 1. Kor. 5:11–13.
Entä jos jotakuta lääkehoitoa saavaa neuvottaisiin ottamaan jotain narkoottista ainetta unen saamiseksi tai kivun turruttamiseksi? Tilanteessa olevan on tehtävä ratkaisu. Hän ei ottaisi sitä aistilliseksi tyydytyksekseen eikä minkään jännittävän kokemuksen saamiseksi. Hän saattaa tosin mennä tajuttomaksi, muttei sillä tavalla kuin juoppo, joka ”sammuu” itsehillinnän puuttumisen tähden. Tämä tapahtuu asianmukaisesti valvottuna ja vaikean fyysisen ongelman takia, joka näyttää oikeuttavan sellaisen äärimmäisen toimenpiteen.
Olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä vaara, mikä liittyy huumausaineisiin. Olisi varmasti epäviisasta ottaa tarpeettomasti jonkin aikaa jotain, mistä voisi aiheutua huumausaineiden orjuus. Vaikka sellaista hoitoa lääkärinhoidossa suositeltaisiinkin, niin onko henkilö valmis kestämään vaikeat seuraukset, jos hänestä tulee huumausaineiden orja? Kun ruumiillinen pulma on ratkaistu, niin mitä hän tekee? Monet huumausaineiden käyttäjät ovat hylänneet perheensä ja menettäneet kaiken moraalitajun ja ovat varastaneet ja murhanneetkin saadakseen rahaa laittomien huumausaineiden ostoon. Paitsi turmelusta, mihin huumausaineiden nauttiminen voi johtaa, on myös otettava huomioon asian epälaillisuus, koska kristittyjen on oltava alamaisia hallitseville esivalloille. (1. Piet. 2:13, 14; Room. 13:1) Miten huumausaineitten orja antaisi keisarille mikä keisarin on? Näiden kysymysten pitäisi tähdentää, kuinka tärkeätä on valvoa mieltään ja ruumistaan, niin että voi antaa Jumalalle ’järjellisen jumalanpalveluksensa’. – Room. 12:1.
● Olisiko väärin kutsua joitakuita kristittyjä tovereita kotiinsa uudenvuodenaattona? – G. M., Kanada.
Ei ole väärin kutsua toisia kristittyjä kotiinsa rakentavaan seurusteluun ja rentoutumiseen. Mutta jos tilaisuus sattuu yhteen maailmallisen juhlanvieton kanssa, niin on eräitä seikkoja, joita kristityn on hyvä harkita ennen kuin päättää järjestää tällaisen kokoontumisen tai olla siinä.
Vaikka tavat vaihtelevat maasta toiseen, niin monin paikoin on tapana olla hereillä puoleen yöhön joulukuun 31. päivänä ”uudenvuodenvalvojaisissa”. Tähän iltaan liittyy usein hillitön juominen, eri sukupuolten välinen irstailu, lahjojen antaminen ja uudenvuodenlupausten tekeminen. Nykyiset tavat liittyvät monissa maissa suoraan pakanallisiin juhlamenoihin. Vuoden 1966 World Book Encyclopedia (14. osa, s. 237) sanoo: ”Muinaisessa Roomassa omistettiin vuoden ensimmäinen päivä Januksen, porttien ja ovien ja alkujen ja loppujen jumalan, kunniaksi. . . . Uudenvuodenpäivästä tuli pyhä päivä kristillisessä kirkossa vuonna 487, jolloin se julistettiin ympärileikkausjuhlaksi. Alussa ei kutsuja sallittu tänä päivänä, koska pakanat olivat noudattaneet sellaista tapaa. Se muuttui vähitellen, ja juhlia voitiin jälleen viettää.” (Ks. lisätietoja Awake!-lehdestä 8.1.1957, s. 21–23.)
Jotkut, jotka ovat nyt kristittyjä, ovat saattaneet viettää tuollaista riehakasta elämää, ennen kuin he saattoivat elämänsä sopusointuun Raamatun kanssa. Mutta nyt he noudattavat henkeytettyä neuvoa: ”Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa.” (Room. 13:13) He pyrkivät ahkerasti olemaan Jeesuksen kuvauksen mukaisia: ”He eivät ole maailmasta.” (Joh. 17:16) Kristityt karttavat siis epäilemättä uudenvuoden viettoa, joka liittyy pakanallisiin menoihin.
Mutta merkitseekö se sitä, että kristittyjen on vältettävä toistensa seuraa sinä päivänä, koska ne, jotka tekevät ’pimeyden tekoja’, käyttävät sen väärin? (Room. 13:12) Ei sen tarvitse merkitä sitä. Jotkut voivat järjestää kristittyjen ryhmän kokoontumisen sinä päivänä, koska he ovat silloin vapaita maallisesta työstä ja saattavat tulla yhteen. Jerusalemissa vuoden 33 helluntain jälkeen olleet kristityt ”mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella”. (Apt. 2:46) Seurustelu toisten kristittyjen kanssa ja heidän hengelliset keskustelunsa olivat epäilemättä erittäin hyödyllisiä niille uskoville. Kristittyjen kokoontumisella nykyään on samanlainen vaikutus, jos Raamatun periaatteet hallitsevat sitä, mitä sanotaan ja tehdään.
Jos joku järjestää kokoontumisen 31.12. tai suunnittelee sellaiseen menemistä, niin hänen on hyvä tutkia vaikuttimiaan sekä kysymyksessä olevaa tilaisuutta. Onko tilaisuus suunniteltu, koska on uudenvuodenaatto, tai herättääkö se erityistä innostusta siksi, että se lankeaa siksi päiväksi? Ilmaiseeko se, mitä siellä tehdään, tai aika, jolloin vierailu päättyy, sen jäljittelyä, mitä maailma tekee tuona päivänä? Jos niin on, niin sanokoon asianomainen mitä tahansa, hän viettää uudenvuodenaattoa ja osallistuu maailman menoihin. Se, mitä hän tekee, ei ole kristillistä.
Tämän tilaisuuden varalle ei tarvitse siis asettaa mitään ”sääntöä”. Jos kristityt kokoontuvat yhteen oikeista vaikuttimista ja jos heidän käytöksensä joka tavalla sopii kristityille, niin heidän ei suinkaan tarvitse karttaa toistensa seuraa minään päivänä vain siksi, että se on maailman väärin käyttämä päivä. Jokainen kristitty voi tarkistaa omat vaikuttimensa, raamatulliset periaatteet, jotka soveltuvat tilanteeseen, ja Raamatun valmentaman omantunnon pistokset. (1. Joh. 2:15–17; Room. 14:13; 1. Tim. 1:19) Sitten hän voi tehdä henkilökohtaisen ratkaisun koettaen antaa esimerkin kristillisestä kypsyydestä, joka saa Jumalan hyväksymyksen. Paavali kehotti meitä: ”Tutkikaa, mikä on otollista Herralle.” – Ef. 5:10.