Tule innokkaaksi Jehovan puolesta

”Tule minun kanssani katsomaan minun kiivailuani [Jehovan] puolesta.” – 2. Kun. 10:16.

1. a) Millaisena Jumalana Jehovasta puhutaan usein Raamatussa? b) Mikä virke seuraa useasti hänen profeettojensa julistuksia ja miksi?

JEHOVASTA, joka loi kaikkeuden, puhutaan läpi koko Raamatun innokkaana eli kiivaana Jumalana, Jumalana, jonka kiivaus on tehnyt hämmästyttäviä ihmeitä. Kun hänen profeettansa Jesaja antoi tärkeitä julistuksia Suuren Jehovan päätöksistä, niin hän sen tähden antoi näille julistuksille lisäpontta tällä virkkeellä: ”Herran Sebaotin [sotajoukkojen Jehovan, Um] kiivaus on sen tekevä.” (2. Kun. 19:31; Jes. 9:6; 37:32) Tämä vakuutus varmisti kansalle, että näiden lupausten täyttymys oli ulkopuolella kaiken epäilyn, koska ne tulivat Kaikkivaltiaalta, kiivaalta Jumalalta.

2, 3. a) Miksi sanonta ”sotajoukkojen Jehovan kiivaus on sen tekevä” kiinnostaa Jumalan kansaa? b) Miksi Jehovan kiivaus on ilon aihe ihmiskunnalle?

² Sanonta ”sotajoukkojen Jehovan kiivaus on sen tekevä” on todella arvokas ja huomion arvoinen, koska se painottaa ja tähdentää Jumalan toimeliasta kiinnostusta ja tarkoituksellista tehokkuutta ihmiskunnan pelastuksen suhteen. Tällä sanonnalla meidän annetaan tietää, ettei pelastus synnistä ja kuolemasta eikä Jumalan kansan uudistunut elämä johdu mistään automaattisesta historiallisesta kehityksestä eikä mistään luonnollisista eikä taloudellisista syistä. Se tulee olemaan kiivaan Jumalan tehokas työ, sillä meille sanotaan: ”Sotajoukkojen Jehovan kiivaus on sen tekevä.”

³ Jehovan kiivaus on sen tähden ilon aihe ihmiskunnalle, koska se antaa lupauksen sellaisista voimista vapautumisesta, jotka sortavat ihmistä ruumiillisesti ja henkisesti ja jotka jäävät usein Jumalan nöyriltä palvelijoilta tavoittamattomiksi niin kuin Edom. Jehovan profeetta sanoi sortavasta Edomista: ”Sentähden sanoo Herra, Herra näin: Totisesti, kiivauteni tulessa minä puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten . . . ottaneet omakseen minun maani.” (Hes. 36:5, 6) Kaikki Edomin kaltaiset sortajat, joihin kuuluvat Saatana, hänen demoninsa ja koko järjestönsä, saavat tuntea Jehovan kiivauden tulen Harmagedonissa. ”Ei nouse ahdistus kahta kertaa.” – Naah. 1:9; Ps. 72:14.

ESIMERKKEJÄ INNOSTA ELI KIIVAUDESTA

4. Minkä opetuksen Jehovan kiivaus antaa, ja miten tämä opetus on valaistu esimerkein Jehovan palvelijoitten elämässä?

⁴ Tämä Jehovan kiivaus on opetus Jumalan kansalle. Se opettaa, että jos jokin työ on tekemisen arvoinen, niin se ansaitsee meidän kokosydämisen kannatuksemme, innostuksemme, kiivautemme, mitä Jumala itsekin osoittaa toimissaan. Tästä Jumalan ominaisuudesta oli valaisevia esimerkkejä Jumalan soturien, pappien ja profeettojen elämässä. Jehovan ainosyntyinen Poika Jeesus Kristus oli esimerkki tästä ominaisuudesta, samoin Kristuksen apostolit ja opetuslapset. Esimerkiksi leeviläiset kannattivat innokkaasti Moosesta Siinain vuoren luona, kun oli tehty kultainen vasikka. He surmasivat noin 3 000 miestä, jotka harjoittivat epäjumalanpalvelusta siinä tilaisuudessa. Piinehas, Jehovan papin Aaronin pojan Eleasarin poika, tappoi kiivaudessaan Jumalan vanhurskauden puolesta erään israelilaisen miehen ja midianilaisen naisen keihäällä, koska he häikäilemättömästi harjoittivat sukupuolista moraalittomuutta. (2. Moos. 32:15–29; 4. Moos. 25:6–13) Psalmista Daavid kirjoitti, että ’kiivaus Jumalan huoneen puolesta on hänet kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka Jumalaa herjaavat, ovat sattuneet häneen’. (Ps. 69:10) Israelin kuningas Jeehu pyysi toisia tulemaan katsomaan hänen kiivailuaan Jehovan puolesta. Hänen kuvataan Raamatussa ajavan hurjasti ja täyttävän osansa Jehovan teloittajana. (2. Kun. 10:16) Uskolliset innokkaat miehet ovat saaneet palkakseen ylistyksen Jehovalta ja heitä odottavan ”paremman ylösnousemuksen” toivon. – Hepr. 11:35.

5, 6. a) Mitä sanoja käytetään Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa ilmaisemaan sanaa ”kiivaus” eli ”into”? b) Mitä esimerkkejä meillä on Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa innokkaista ihmisistä?

⁵ Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa esiintyy 33 kertaa sellaisia kreikkalaisia sanoja kuin zelos, zeloun, zelotes, ja niitä on käytetty yksinomaan ihmisistä. Samoin kuin Jehova oli Heprealaisissa kirjoituksissa ollut kiivas pyhyytensä puolesta ja hänen profeettansa osoittivat kiivautta, nyt hänen pyhänsä ilmaisevat samaa kiivautta eli intoa, Jeesus Kristus ennen kaikkia muita. Kahdesti elämänuransa aikana Jumalan evankeliuminpalvelijana hänen kiivautensa Jehovan puolesta pani hänet puhdistamaan Jehovan temppelin. Jehovan huone ei saanut muistuttaa markkinahuonetta, hän sanoi. Apostoli Johannes kuvailee toista tilaisuutta seuraavin sanoin: ”Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: ’Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.’ Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’.” – Joh. 2:13–17.

⁶ Jeesuksen Kristuksen apostolit seurasivat hänen innokasta esimerkkiään. Apt. 17:6:ssa vastustajat syyttivät kristittyjä siitä, että he ’villitsivät maailman’ opetuksellaan. Noin 22 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen kirjoitti apostoli Paavali korinttolaisille: ”Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille; sillä minä tunnen teidän alttiutenne, ja siitä minä kehun teitä makedonialaisille, että näet Akaia on ollut valmiina menneestä vuodesta alkaen, ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan.” (2. Kor. 9:1, 2) Kristillinen into osoittautui tosiaan tarttuvaksi. Se oli luonteenomaista kristillisyydelle. Se kannusti toisia jumaliseen evankeliuminpalvelukseen.

INTO MÄÄRITELTYNÄ

7. Miten into on vaihdellen määritelty?

⁷ Mitä into eli kiivaus on? Se on vaihdellen määritelty kiihkeäksi haluksi jonkin asian puolesta tai, harvemmin, henkilön puolesta; tai voimakkaaksi pyrkimykseksi jonkin tavoitteen edistämiseksi. Sitä sanotaan myös antaumukseksi, hartaudeksi, innostukseksi ja palavuudeksi. Intoa merkitsevä heprealainen sana on kináh, sanasta kaná, mikä merkitsee ’punastua’ kiihkosta. Kreikkalainen sana zelos sisältää tulisen kuluttavan piirteen, joka on samankaltainen kuin innon hehku. Tästä johtuu sanonta ”tulinen into”. Joissakin osissa maailmaa sanotaan toisinaan toimeliaitten evankeliuminpalvelijoitten ”palavan Herran puolesta”. Raamatussa kuvaillaan Jehovan toimelias eli innostunut palvelija palavaksi, kun taas toimettoman palvelijan sanotaan olevan penseä.

8. Miten ja miksi kristittyjä kehotetaan olemaan innokkaita?

⁸ Kristittyjä kehotetaan olemaan innokkaita työntekijöitä Jehovan puolesta, sillä elävä uskonto on käsittämätöntä ilman innokkaita työntekijöitä. Ilman intoa ei voi olla tulista riemuvoittoa, ei täydellistyneitä kristillisiä persoonallisuuksia, ei pysyvää palkintoa eikä kristillisen uskon tekoja. Siksi apostoli Paavali kirjoittaakin: ”Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset.” (Room. 12:11, 12) ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.” (Kol. 3:23, 24) ”Olkaa . . . aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” (1. Kor. 15:58) Paavali ei ainoastaan sanonut näin vaan myös eli sen mukaisesti. Raamatunkirjoittaja Luukas sanoo, että ”Paavali [oli] kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus”. (Apt. 18:5) Kristityt on kutsuttu innokkaaseen toimintaan Herran yhteydessä, ja tämä tulinen palvelus voittaa iankaikkisen elämän palkinnon.

INNON ERI LAJEJA

9, 10. Mikä todistaa, että voi olla kunniallista ja häpeällistä intoa?

⁹ Oletko sinä innokas Herran puolesta? Ihmiset ovat erehtyneet, sillä kaikki into ei ole hyväksi. Kun into eli kiivaus kohoaa intohimoiseen määrään, se muuttuu usein vihaksi; kun se kuluttaa itsensä itsekkyydessä, se muuttuu kateudeksi. Into ilman täsmällistä Jumalan päätösten tuntemusta voi muuttua kiihkomielisyydeksi. Into eli kiivaus saattaa siis olla kunniallista tai häpeällistä. Voi olla ohjattua intoa ja väärin ohjattua intoa.

¹⁰ Apostoli Paavali kirjoittaa esimerkiksi Room. 10:2, 3:ssa: ”Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon [täsmällisen tiedon, Um] mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” Apostoli ilmaisee täten, että on ihmisiä, jotka saattavat olla täysin vilpittömiä ja kiivaita uskonnollisissa vakaumuksissaan, mutta vailla tosiasiallista perustusta, Jumalan totuuden täsmällistä tuntemusta. Tällaiset ihmiset hyvin usein ovat huolestuneempia oman vanhurskautensa kuin Jumalan vanhurskauden lujittamisesta. Niinpä muuan naishenkilö sanoi eräälle Jehovan todistajalle: ”En uskoisi teitä, vaikka tietäisin, että teillä on totuus!” On taas joitakuita, jotka muuttuvat. Apostoli Paavali oli yksi. Hän myöntää 1. Tim. 1:12, 13:ssa, että hän vietti aikaisemman elämänsä fariseuksena tietämättömyydessä ja oli pilkkaaja ja vainooja ja julkea mies. ”Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa.” Nykyään on epäilemättä useita Saulus Tarsolaisen kaltaisia, jotka toimivat tietämättömyydessä ja uskon puutteessa. Oletko sinä yksi heistä? Anna Jumalan sanan ohjata intoasi!

11, 12. a) Osoita tapauksia, joissa tietämätön into on muuttunut vainoamisinnoksi. b) Mikä todistaa, ettei sellainen into voinut olla Jumalasta eikä Kristuksesta?

¹¹ Usein tietämätön into eli kiivaus voi muuttua vainoavaksi kiivaudeksi, niin kuin tapahtui Saulus Tarsolaisellekin. Saulus, josta tuli Paavali, tunnustaa: ”Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.” (Gal. 1:13, 14; Fil. 3:6) Nytkin uskonnollisten vakaumustensa puolesta kiivailevat nimikristityt varta vasten vainoavat Jehovan kristittyjä todistajia. Vuoden 1966 raportti Indonesiasta kertoo roskaväen väkivallasta ja kristityistä evankeliuminpalvelijoista, joita protestanttiset papit pieksivät heidän evankeliuminpalveluksessaan. Kertomus sanoo: ”Neljä kaupungin pappia ja suunnilleen 60 eri kirkkojen vanhinta kaupungissa piiritti erään kiinnostuneen henkilön talon, missä pidettiin ensimmäisen kerran Vartiotornin tutkistelua. Kun erikoistienraivaajat ja talon omistaja menivät ulos ottamaan selvää häiriön syystä, niin roskaväki repi aidan maahan ja hyökkäsi niiden kolmen veljen kimppuun. Kaikki saivat vammoja. Yksi erikoistienraivaajista lyötiin tiedottomaksi, ja johtava pappismies potki häntä sitten raa’asti. . . . Pappi, joka kiihotti tämän mellakan, kävi myöhemmin toisella saarella, mihin kaksi Jehovan todistajien perhettä oli muuttanut äskettäin ja rakentanut kodit. Pidettyään kiihottavan saarnan veljiä vastaan hän johti seurakunnan ulos kirkosta näiden kahden veljen koteihin ja tuhosi heidän kotinsa jättäen 12 henkeä asunnottomiksi.” Tämä, mitä nämä papit ilmaisivat, ei tietystikään ollut intoa Jehovan puolesta vaan harhaan johdettua intoa, mikä pani heidät toimimaan vastoin Jumalan tahtoa. He käyttäytyivät niin kuin Saulus Tarsolainen, joka myöhemmin joutui katumaan raukkamaisia tekojaan. Nämä papit saattavat hyvinkin tehdä samoin.

¹² Tämä ei ole ainoa tapaus, missä harhaan johdettu uskonnollinen into ilmenee viattomien vainoamisena. Historia on täynnä kertomuksia uskonnollisesta inkvisitiosta, uskonnollisesta väkivallasta, uskonnollisista mellakoista ja murhista. Jeesus Kristus ja tietojen mukaan useimmat hänen apostoleistaan surmattiin uskonnollisten kiivailijoitten käsissä, samoin Jumalan profeetat ennen heitä. (Matt. 23:34, 35) Tällainen harhaan johdettu into ei voi olla kristillisyyttä toiminnassa ajateltiinpa asiaa miten hyvänsä, sillä kristittyjä ei ole käsketty vainoamaan vaan rakastamaan vihollisiaankin. – Matt. 5:43–48.

13. Mitä esimerkkejä meillä on osoittamassa, että taikauskoinen into voi johtaa alhaisiin tekoihin?

¹³ Taikauskoinen into voi saattaa uskonnoitsijat suunniltaan ja uskomaan, että he tekevät todella Jumalalle palveluksen alhaisilla töillään. Baalin palvojat kiihottivat Elian aikana itsensä mielettömään vimmaan ja ”huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta”, toivoen Baalin vastaavan heidän anomuksiinsa. Mutta Baal ei ollut tosi Jumala vaan voimaton ihmisten tekemä kuva. Elia todisti Jehovan olevan tosi Jumala ja kehotti ihmisiä tulemaan innokkaiksi Jehovan puolesta. (1. Kun. 18:21–40) Jeesus Kristus kertoi ennustuksen meidän omasta ajastamme ja osoitti, että ihmiset olisivat yhtä tietämättömiä tosi Jumalasta nykyään kuin he olivat Elian aikanakin. Jeesus sanoi: ”Silloin teidät [tosi kristityt] annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” ”Tulee aika”, hän sanoi, ”jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.” (Matt. 24:9; 23:34; Joh. 16:2, 3) Jeesuksen sanat todistavat sitovasti, että taikauskoinen into saa nämä ihmiset suorittamaan väkivallantekoja Jumalan palvelijoille.

MUUNLAISTA INTOA

14. Miten into voi olla ulkokultaista, johtua kieroutuneista vaikuttimista?

¹⁴ Innolla voi olla kieroutunut vaikutin. Se saattaa olla ulkokultainen komeilussaan. Jeesuksen vertauksen fariseukset alkoivat rukoilla: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.” Hän oli niin kiinnostunut itsestään, että hänen itsekäs vaikuttimensa paistoi läpi. Sellainen ei ollut publikaani eli veronkokooja, joka löi rintaansa ja sanoi: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” (Luuk. 18:10–14) Jeesus sanoi, että olisi paljon sellaisia, jotka sanoisivat: ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?” Ja hän julistaa heille: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Matt. 7:22, 23) Tämä onkin ulkokultaisen innon murhenäytelmä: se ei tuo pysyvää palkintoa. Miksi et tulisi sen sijaan innokkaaksi Jehovan puolesta?

15. Mitä on riitaisa into eli kiivaus?

¹⁵ On olemassa myös riitaisaa eli epäsopuista intoa eli kiivautta, joka kiistelee sanoista, keinoista ja tottumuksista. Paavali yrittää 1. Korinttolaiskirjeessä (11:11–16) selvittää naisen päänpeitteen kantamista seurakunnassa, minkä jälkeen hän sanoo: ”Jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla.” Paavali osoittaa varhemmin tässä kirjeessä, että oli kiistaa siitä, ketä he seurasivat: ”Kun toinen sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’, ja toinen: ’Minä olen Apolloksen’, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?” (1. Kor. 3:4) Näiden tarvitsee tulla innokkaiksi Jehovan puolesta eikä tuhlata elinvoimaansa mitättömiin asioihin.

16. a) Millä tavalla into voi olla puolueellinen? Mainitse esimerkki. b) Mitä enkeli suositteli Laodikean penseille?

¹⁶ Into voi olla myös puolueellista. Efraimilaiset kuvailtiin ainoastaan toiselta puolelta paistetuksi leiväksi, ts. puoliksi paistetuksi. (Hoos. 7:8) He olivat puolisydämisiä antaumuksessaan ja palveluksessaan Jumalalle. Kuinka paljon tunnemme tällaisia ihmisiä? Ihmisiä, jotka istuvat kahdella tuolilla – ihmisiä, jotka kuuntelevat mielellään puhuttavan Jumalan valtakunnasta, mutta pitävät myös tästä maailmasta. Suullaan he ylistävät Jumalan kansaa siksi, että se tekee erinomaista työtä, mutta itse eivät halua liittyä siihen. Saattavatpa jotkut käydä Jumalan kansan kokouksissakin, mutta eivät ota sitä koskaan säännölliseksi tavakseen. He pitävät itseään kristittyinä, jopa aivan hengellismielisinäkin. Laodikealaisten tavalla he eivät ole palavia eivätkä kylmiä. He ovat penseitä. He ovat pettäneet itsensä ajattelemaan, että he ovat hengellisesti rikkaita ja että Jumala on mieltynyt heidän penseisiin yrityksiinsä. Mutta tämä on petosta, niin kuin Laodikean seurakunnan enkelin käskettiin osoittaa: ”Koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse [ole innokas, Um] siis ja tee parannus.” (Ilm. 3:14–19) Ei ole liian myöhäistä herätä tästä välinpitämättömyyden penseästä tilasta. Enkeli suosittelee ’olemaan innokas’ Jehovan puolesta.

17. a) Miten into voi olla tilapäistä? Mainitse esimerkki. b) Miten into voi nykyään osoittautua tilapäiseksi?

¹⁷ On myös tilapäisintoa, mikä sammuu. Kun Israelin kuningas Jooas tuli profeetta Elisan luo ja itki Israelin ilmeistä kohtaloa, niin Elisa käski hänen avata ikkunan itään päin ja ampua nuolen. Jooas teki niin. Elisa huudahti sitten: ”Herran voitonnuoli, voitonnuoli Aramia vastaan! Sinä olet voittava aramilaiset Afekissa perinpohjin.” (2. Kun. 13:14–17) Elisan selityksen olisi pitänyt sykähdyttää kuningasta, mutta kävikö niin? Kun Elisa käski häntä ottamaan nuolet, jotka hänellä oli, ja lyömään niillä maata, niin mitä Jooas teki? Voiton äänen soidessa hänen korvissaan hänen olisi pitänyt survoa maata niillä, mutta hän löi sen sijaan heikosti maata kolme kertaa ja lakkasi. Elisa ”vihastui häneen ja sanoi: ’Sinun olisi pitänyt lyödä viisi tai kuusi kertaa: silloin olisit voittanut aramilaiset perinpohjin. Mutta nyt olet voittava aramilaiset ainoastaan kolme kertaa.’” (2. Kun. 13:18, 19) Jooas osoitti intonsa olevan tilapäistä. Se sammui. Hän ei antanut Jehovan lupauksen sytyttää itseään, niin kuin sen olisi pitänyt, jos hän olisi täysin uskonut. Niin nytkin monet, jotka kuulevat Jumalan lupaukset, nopeasti torjuvat ne epäillen ja epäluuloisina. Piilevä kokkotuli sammuu nopeasti, ja he ihmettelevät, mikseivät ole innokkaita Jehovan puolesta. Jumalan sana sanoo epäilijälle: ”Joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” (Jaak. 1:6–8) Jehovaa palveltaessa ei ole sijaa epäilylle. Jehova vaatii yksinomaista antaumusta. Uppoutumisen hänen palvelukseensa täytyy olla kokosydämistä, varauksetonta ja ikuista. ”Me saamme . . . niittää, jos emme väsy.” – Gal. 6:9.

AITO INTO JEHOVAN PUOLESTA

18. a) Mikä on aitoa intoa? b) Miten aito into ilmenee ihmiskunnassa?

¹⁸ On olemassa aitoa intoa, mikä on vilpitöntä lämmintä huolehtimista Jumalan kirkkaudesta ja ihmiskunnan hengellisestä hyvinvoinnista. Se on intoa, joka on alkuisin Jumalan käskystä: ”Ole innokas!” (Ilm. 3:19, Um) Siitä on esimerkkinä Kristus Jeesus, ”joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa”. (Apt. 10:38) Apostoli Paavali sanoi Tiitukselle: Kristus ”antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä töitä ahkeroitsee [on innokas hyvien töitten puolesta, Um]”. (Tiit. 2:14) Tämä into ilmeni läpi vuosisatojen kristittyjen suhtautumisessa Jumalan palveluksen tärkeyteen. Antautuneet kristityt ovat panneet Jumalan palvonnan ensimmäiseksi elämässään. (Matt. 6:33) He ovat tulleet innokkaiksi Jehovan puolesta. Ja tämä into voidaan nähdä heidän kristillisestä käytöksestään ja palvonnastaan, siitä halusta ja ponnistelusta, jota he kehittävät muuttaakseen mielensä ja persoonallisuutensa Kristuksen mieleksi ja persoonallisuudeksi. Into Jehovan puolesta kyllästää heidän jokapäiväisen elämänsä. Heissä täyttyvät nämä apostoli Paavalin sanat: ”Älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” – Ef. 4:17–24.

19. Mitkä kysymykset meidän on pakko tehdä, ja mistä vastaukset löytyvät kysymyksiimme?

¹⁹ Mutta mistä voit nykyään löytää tällaista intoa uskonnollisen hapatuksen maailmassa? Kuka tänä tieteen aikakautena haluaa olla innokas Jehovan puolesta? Ketkä ihmiset ovat halukkaita syrjäyttämään kevytmielisen elämän vanhat helpot tiet luhistuvan moraalin, rikollisuuden ja kapinallisuuden maailmassa uuden persoonallisuuden tieltä? Mitä todisteita on olemassa siitä, että maan päällä on aitoa uskonnollista intoa Jehovan puolesta? Seuraava kirjoitus vastaa näihin ja toisiin ajankohtaisiin kysymyksiin.

[Kuva s. 462]

Kiivaus Jehovan puolesta pani Jeesuksen puhdistamaan temppelin

[Kuva s. 466]

Jooas osoitti intoa Jehovan puolesta muttei pitänyt sitä yllä. Nykyisten kristittyjen täytyy karttaa sellaista tilapäistä intoa