He tulivat tuntemaan totuuden Jehovan todistajista
ÄITI oli käymässä poikansa luona. Istuutuessaan äiti havaitsi Vartiotorni-lehden hänen kirjahyllyssään, hypähti seisomaan, juoksi huoneen poikki, sieppasi lehden ja huusi: ”Mistä sait tämän roskan? Nämä ihmiset eivät usko jouluun! Älä koskaan ole tekemisissä kenenkään kanssa, joka ei usko jouluun!” Miksi tämä äiti reagoi tällä tavalla? Hän yritti vilpittömästi suojella poikaansa ja tämän vaimoa siltä, mitä hän piti vääränä oppina, sekä ihmisiltä, joiden hän luuli johtavan heidät harhaan. Mutta tunsiko tämä äiti kaikki tosiasiat? Tiesikö hän todella, miksi Jehovan todistajat eivät vietä tiettyjä pyhäpäiviä?
Katsokaamme mitä tapahtui. Muutaman minuutin kiihtymyksen jälkeen hänen poikansa, joka tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, onnistui tyynnyttää äitinsä. Kun he sitten istuivat yhdessä, niin poika keskusteli kärsivällisesti hänen kanssaan useista Raamatun totuuksista koko iltapäivän. Sitten hänen äitinsä kutsui hänet vaimoineen kotiinsa illalliselle, ja he menivät. Illallisen jälkeen he puhuivat Jumalan totuudesta myöhään iltaan. Seuraavan viikon lopulla he keskustelivat lisää, ja kun todistajat seuraavan kerran pitivät pojalle tutkistelua, niin hänen äitinsä ja sisarensa olivat hänen mukanaan ja halukkaat oppimaan lisää.
Kumpikin heistä pyysi nyt sen lehden tilausta jota heidän oli tapana kutsua ”roskaksi”. He hankkivat myös Raamatun ja tunnustivat, etteivät olleet koskaan nähneet eivätkä koskettaneetkaan Raamattua ennen sitä iltaa. Miksi nämä ihmiset muuttuivat? He tulivat tuntemaan totuuden Jehovan todistajista. Nyt he tiesivät, ettei Kristus koskaan käskenyt seuraajiaan viettämään syntymäänsä ja että joulu perustui pakanuuteen. Ja mihin äiti oli aikaisemmin perustanut ennakkoluuloisen näkemyksensä? Hän tunnusti myöhemmin, että hänessä oli kehittynyt viha Jehovan todistajia kohtaan, koska hän ei tiennyt, miksi he kieltäytyivät viettämästä tiettyjä pyhäpäiviä. Tämä sokaisi hänet, kunnes hän tuli tuntemaan tosiasiat. Nyt hän sanoi pojanpojalleen, ettei hänen kotonaan tulla viettämään joulua.
OMAKOHTAINEN TUTKIMUS
Ihmiset kuulevat toisinaan Jehovan todistajista sellaista, mikä ei ole totta. Tällaiset herjaavat huomautukset voivat sokaista heidät tai saada heidät pelkäämään todistajia. Kaikki eivät kuitenkaan herkkäuskoisesti usko kuulemaansa. Sellaiset haluavat ottaa itse selvän, onko se totta, mitä heille sanotaan. Tällä tavalla he ovat tulleet tuntemaan totuuden Jehovan todistajista. Esimerkiksi eräs amerikkalainen aviopari oli tutkinut Raamattua todistajien kanssa useita kuukausia. Vaimo kirjoitti isälleen mitä he oppivat. Mitä hänen isänsä vastasi? ”Rakas tyttäreni, älä ole missään tekemisissä Jehovan todistajien kanssa, sillä hehän ovat kommunisteja!”
”Kommunisteja?” ärjyi aviomies. ”He eivät voi olla. Minä en kerta kaikkiaan usko sitä! Kommunistit eivät usko Raamattuun.”
”Kultaseni”, hänen vaimonsa vastasi, ”emmehän me halua sekaantua siihen, vai mitä?”
”Kuulehan!” mies sanoi. ”Minä ratkaisen tämän kerta kaikkiaan. Soitan FBI:lle [Yhdysvaltain rikosasiain virastolle].”
Hän valitsi numeron, ja toisesta päästä vastasi ääni sanoen: ”FBI. Luutnantti R———— puhelimessa!”
Aviomies sanoi: ”Tutkin Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja minulle on sanottu heidän olevan kommunisteja. Ovatko he?”
Ääni vastasi kuuluvasti ja selvästi: ”Eivät ole! Heidät on leimattu kaikiksi muiksi kuin mitä he ovat. He ovat hyviä, rehellisiä ihmisiä, ja me annamme heille puhtaat paperit!”
”Kiitoksia, luutnantti R————”, aviomies vastasi, ”arvostan suuresti tätä tietoa, koska aion tulla yhdeksi heistä.” Vähän aikaa tämän paljastavan soiton jälkeen kastettiin mainittu nuori mies ja hänen vaimonsa. He tulivat itse tuntemaan totuuden Jehovan todistajista. He eivät tyytyneet antamaan toisten ajatella heidän puolestaan.
TODISTAJIEN KÄYTÖS PALJASTAA TOTUUDEN HEISTÄ
Jotkut ajattelevat, että Jehovan todistajat ovat aivan samanlaisia kuin mihin muuhun uskontoon tahansa kuuluvat kristikunnassa. He luulevat heidän pyrkivän saamaan rahaa jäseniltään. Mutta todistajien käytös on usein karkottanut tämän harha-ajatuksen. Eräskin henkilö tuli tuntemaan heitä koskevan totuuden tässä asiassa näin:
”Isäni, joka oli eläkkeellä oleva insinööri, asui 1950-luvun alussa Chicagossa. Hän käytti paljon rahaa erään rakennuksen kunnostamiseen valtakunnansaliksi. Tämä harmitti minua kovasti melkein katkeruuteen asti. Ajattelin, että jälleen jokin uskonto oli saanut vanhan miehen koukkuunsa ja kulutti sydämettömästi häneltä kaikki hänen säästönsä. Aina kun kävin isän luona, puhuin hänelle kaikesta ajasta ja rahasta, joita hän käytti tuon valtakunnansalin hyväksi. Hän vain hymyili ja alkoi kertoa minulle, mitä oli tapahtuva ’tälle asiainjärjestelmälle’. Minä en tietenkään ymmärtänyt, mistä hän puhui, eikä se minua kiinnostanutkaan.
”Sain sitten vuonna 1958 eräänä päivänä puhelinsoiton, että isä oli hyvin sairas. Koska hän asui yksin, niin vaimoni ja minä suunnittelimme muuttoa isän luo pitääksemme hänestä huolta. Muistan käyntini hänen kodissaan sinä päivänä. Siellä oli häntä hoitamassa kaksi naista, jotka olivat Jehovan todistajia. He olivat ystävällisimpiä, lempeimpiä naisia mitä olin koskaan tavannut. Vaimoni alkoi myöhemmin pestä keittiön lattiaa. Hän oli kahdeksatta kuukauttaan raskaana. Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan johtava evankeliuminpalvelija oli siellä siihen aikaan. Minun äärimmäiseksi hämmästyksekseni hän otti harjan vaimoltani, kääri hihansa, laskeutui polvilleen ja alkoi harjata keittiön lattiaa.
”Kaksi viikkoa myöhemmin isä kuoli. Johtava evankeliuminpalvelija piti hautajaispuheen, ja minä olin totisesti hämmästynyt siitä, mitä kuulin. Halusin kuulla enemmän ja saada selville, mikä teki näistä ihmisistä sellaisia kuin he ovat. Vaimoni ja minä aloimme tutkia Raamattua heidän kanssaan, ja 11 kuukautta myöhemmin hän sanoi minulle haluavansa mennä kasteelle. En sanonut hänelle, että minäkin olin päättänyt pyhittää elämäni sille suurenmoiselle Jumalalle, jonka henki tekee ihmisistä niin ystävällisiä. Kolme kuukautta myöhemmin minut kastettiin. Miten onnellinen isä olisikaan, jos hän voisi tietää, että minusta tuli muutamia vuosia myöhemmin sen seurakunnan johtavan evankeliuminpalvelijan apulainen, johon hän oli kuulunut!” Kristillinen käytös auttoi tosiaan näitä ihmisiä oppimaan totuuden Jehovan todistajista.
PAPIT OVAT TIETÄMÄTTÄÄN AUTTANEET
On ollut tapauksia, joissa pappien yritykset Jehovan todistajien lakkauttamiseksi ovat auttaneet vastustajia tuntemaan totuuden heistä. Niin, he ovat tietämättään näyttäneet vastustajille, että todistajat opettavat totuutta Jumalan sanasta Raamatusta. Harkitsehan seuraavaa tapausta, joka sattui Wisconsinissa Yhdysvalloissa:
”Vaimoni oli hurskas katolilainen ja oli käynyt katolista yliopistoa. Kun eräs todistaja tuli lupauksensa mukaan, vaimoni juoksi pois talosta. Todistajan lähdettyä hän palasi täällä-ei-saa-olla-muuta-uskontoa-mielisenä. Minun oli ajettava naapurin kotiin oppiakseni tuntemaan Raamattua, ja kerroin sitten oppimani vaimolleni. Hän kertoi sen tavallisesti papille, joka vuorostaan nauroi ja pilkkasi Jehovan todistajia. ’Maailman loppu’, hän nauroi – ’he ovat saarnanneet sitä iät ajat! Jonain päivänä voivat olla oikeassa!’
”Tämä viimeinen huomautus pani vaimoni ajattelemaan ja kiristämään häneltä todistusta siitä, että todistajat ovat väärässä. Pappi lupasi sen ja antoi vaimolleni joitakin filosofisia kirjoja. Koska meidän tutkistelumme piti muuttaa kotiini, niin pyysin vaimoani kutsumaan papin. Vaimoni suostui. Pappi ei tullut koskaan, mutta vaimoni kuunteli keskusteluamme odottaessaan pappia ja havaitsi keskustelun hyvin kiinnostavaksi. Silti hän päättäväisesti halusi papin puolustavan hänen uskoaan, ja lopulta hänen oli järjestettävä kokous papin kotiin.
”Pappi yritti keskustelumme aikana turhaan todistaa kolminaisuutta, mutta Raamatun jakeet todistivat toisin. Kun kysyin papilta Joh. 17:20–22:ta, niin hän vastasi punastuen: ’En ole valmistautunut vastaamaan siihen.’
”’Olette koko elämänne [40 vuotta] ollut pappi’, sanoin, ’ettekä ole valmistautunut. Me olemme tutkineet Jehovan todistajien kanssa ainoastaan kolme kuukautta ja olemme valmistautuneet.’
”Sitten tuli tosi yllätys. Vaimoni kääntyi papin puoleen ja sanoi: ’Olen saanut kyllikseni kirkostanne.’ Hän päätti näin tietäen sukulaistensa ankarasti vastustavan häntä.” Niin, hän tuli toteamaan, ketkä opettivat totuutta Raamatusta.
Eräs toinen tapaus, jossa pappi tietämättään auttoi jotakuta tulemaan tuntemaan totuuden Jehovan todistajista, sattui Espanjassa. Muuan mies alkoi tutkia Raamattua todistajien kanssa, mutta hänen vaimonsa vastusti sitä järkkymättömästi, koska hän piti heitä ”protestantteina”. Hän koetti kaikkea mahdollista saadakseen miehensä lopettamaan tutkimisen heidän kanssaan. Hän yritti katolisten sukulaistensa avulla saada hänet lopettamaan ja uhkasi kutsua poliisin, kun todistaja tulisi tutkimaan. Se ei saanut miestä lakkaamaan, sillä hän järjesti tutkistelun todistajan kanssa toiseen paikkaan. Hän edistyi nopeasti.
Vaimo uhkasi nyt jättää hänet ja viedä lapset mennessään, ja hän tekikin niin. Mutta hän palasi kahden viikon kuluttua. Tämän jälkeen miehen sukulaiset tulivat käymään hänen luonaan. Hekin tutkivat Raamattua todistajien kanssa ja kävivät heidän kokouksissaan siinä kaupungissa, missä he asuivat. Sunnuntaina he kaikki halusivat mennä paikkakunnan kokoukseen ja taivuttivat vaimon tulemaan sinne, jotta hän olisi saanut tietää totuuden todistajista. Hän suostui menemään heidän kanssaan.
Heidän tietämättään paikkakunnan pappi oli saanut sinä päivänä kuulla, missä todistajat pitivät kokouksiaan, ja hän ilmoitti poliisille, jotta heidän toimintansa lopetettaisiin. Poliisi tuli ja pidätti jokaisen, vastustaneen vaimonkin. Tämä yritti saada poliisin vakuuttuneeksi, ettei hän ollut Jehovan todistaja vaan todellisuudessa suuresti heitä vastaan. Poliisi luuli hänen keksineen tämän jutun välttääkseen pidätyksen.
Hänet pantiin vankilaan todistajien kanssa, ja, kuten sitten osoittautui, tämä oli juuri se, mikä sai hänet toteamaan, että Jehovan todistajat ovat tosi kristittyjä ja että pappi oli menetellyt hyvin epäkristillisellä tavalla. Heti kun hän vapautui vankilasta todistajien mukana, hän pyysi heitä tutkimaan kanssaan Raamattua ja järjesti niin, että voi olla kaikissa heidän kokouksissaan. Hän edistyi nopeasti ja käytti pian monta tuntia kuussa opettaen toisille Raamatun totuuksia.
Tosiaan, kun rehellissydämiset ihmiset tulevat tuntemaan totuuden Jehovan todistajista, niin se tekee vaikutuksen heidän elämäänsä. He haluavat osallistua työhön, mitä todistajat nykyään suorittavat. Monet, jotka aiemmin vastustivat Jumalan palvelijoita, ovat nyt heidän riveissään riemuitsemassa toivosta saada palvoa ainoaa tosi Jumalaa ikuisesti paratiisimaassa, missä vallitsee ainoa tosi uskonto.