Iäkkäitä autetaan Jehovan tuntemiseen ja palvelemiseen
SEURAAVASSA on muutamia Jehovan todistajien kokemuksia, jotka osoittavat kärsivällisyydestä, ystävällisyydestä ja neuvokkuudesta koituvat tulokset. Ensimmäinen on eräältä todistajalta Yhdysvaltain Massachusettsista:
”Sain Vartiotorni-lehden tilauksen liettualaiselta rouvalta. Kun palasin hänen luokseen, niin mielessäni risteili monia epäilyksiä, hän kun oli lähes 70-vuotias ja voi lukea hyvin vähän heikon näkönsä vuoksi. Kielivaikeuksiakin oli jonkin verran, ja hänellä oli monia vääriä uskonnollisia käsityksiä.
”Epäilyksistäni huolimatta menin, ja me keskustelimme tosi Jumalasta. Sovin uudesta käynnistä. Seuraavalla viikolla hän otti minut vastaan leveästi hymyillen ja sanoi: ’Olen kovin iloinen, kun tulitte jälleen. Olen ollut niin onnellinen ensimmäisen käyntinne jälkeen! Miksi minun oli odotettava 69 vuotta tullakseni tietämään, että Jumalalla on nimi? Miksei kirkko sanonut minulle tätä aikaisemmin?’ Me jatkoimme tutkistelua, ja pian hän tuli ymmärtämään Raamatun opetuksen kuolleitten tilasta ja että palavaa helvettiä ja kiirastulta koskevat opit ovat vääriä. Hänellä oli joka kerta tapana kysyä, miksei kirkko ollut opettanut hänelle Raamatun totuutta.
”Seuraavaksi hän oli läsnä esitelmässä, joka käsitteli rukousta, ja minulla oli epäilyksiä sen suhteen, ymmärsikö hän kielivaikeuksien takia, mitä siinä sanottiin. Kotimatkalla huomasin hänen ymmärtäneen selvästi mitä sanottiin. Hän oli järkyttynyt siitä, ettei Jehova hyväksynyt rukousnauhan käyttöä. Olihan hän käyttänyt sitä koko elämänsä ajan vanhempiensa ja kirkkonsa opetuksen mukaan. ’Mitä minun pitää uskoa?’ hän kysyi. Vakuutin hänelle, että miellyttääkseen Jumalaa hänen täytyy kuulla hänen Sanaansa yli kaiken. Käytimme seuraavan tutkistelumme keskusteluun rukouksesta, mutta silti hän oli järkyttynyt.
”Kun tulin seuraavaan tutkisteluumme, hän otti jälleen rukousasian puheeksi ja sanoi: ’Menin eräänä iltana makuuhuoneeseeni ja lankesin polvilleni ja sanoin: ”Jehova Jumala, olen vain köyhä, tyhmä, vanha nainen enkä tiedä miten puhua sinulle, mutta ehkä jos sinä kuuntelet . . .” ja lopuksi kiitin häntä siitä, että hän kuuli minua.’ Kyyneleet silmissään hän kysyi sitten minulta: ’Luuletteko hänen kuulleen?’ Ilmeisesti hän kuuli, sillä lähennyttyään Häntä ja Hänen kansaansa hän oli kierroskonventissamme.”
Toinen todistaja kertoi seuraavan kokemuksen eräässä kierroskonventissa New Yorkissa: ”Näin eräänä päivänä naishenkilön työntävän ostoskärryä, joka oli täynnä ruokatarvikkeita. Koska työntäminen näytti olevan hänelle vaikeaa, niin lähestyin häntä ja tarjouduin auttamaan häntä tavaroiden viemisessä hänen kotiinsa. Hän hyväksyi iloiten tarjoukseni, sillä hän asui seitsemän korttelin päässä.
”Kulkiessamme eteenpäin käytin tilaisuutta keskustellakseni hänen kanssaan Raamatusta. Hän vastasi ystävällisyyteeni hyväksyen ehdotukseni tulla hänen luokseen myöhemmin jatkamaan keskusteluamme.
”Kun menin, niin me aloimme tutkia yhdessä Raamattua, ja hän edistyi nopeasti. Nyt hän käy useimmissa kokouksissa valtakunnansalissa ja osallistuu Vartiotornin tutkisteluun. Tämä nainen on 87-vuotias, ja hänen auttamisensa tuntemaan Jehovaa tuottaa suurta onnea.”
Perussa on eräs lähetystyöntekijä auttanut vuoteenomana olevaa 89-vuotiasta naishenkilöä tuntemaan Raamattua. Aikaa myöten tämä nainen alkoi arvostaa Jumalan totuutta ja hänen järjestöään. Hän tiesi saarnaamisen olevan eräs vaatimus, joka hänen piti täyttää miellyttääkseen Jehovaa. Mutta hän ei tiennyt miten tekisi sen, sillä hänen luonaan kävi hyvin vähän vieraita, hänellä ei ollut puhelinta eikä hän voinut kirjoittaa vakavalla kädellä. Mahdollisuudet näyttivät todella pieniltä. Lähetystyöntekijä kehotti häntä rukoilemaan Jehovaa ja pyytämään jatkuvasti häntä avaamaan tien, jotta hän voisi tehdä jotain ollakseen todellinen todistaja.
Kohta tie avautuikin. Ilman mitään näkyvää syytä hänen perheväkensä, joka valitsi kotiapulaisen hoitamaan häntä, vaihtoi kotiapulaisia. Uusi kotiapulainen huomasi Raamatun ja kirjallisuuden hänen vuoteensa vieressä ja alkoi tehdä kysymyksiä. Miten riemuissaan hän olikaan, kun lähetystyöntekijä tuli tutkimaan hänen kanssaan! Omassa huoneessaan hän tapasi nöyräsydämisen ihmisen. Miten hän voisi auttaa häntä? Lähetystyöntekijä auttoi häntä pitämään huolta tästä kiinnostuneesta kirjoittaen koneella suurin kirjaimin paperille kysymykset hänen luettavakseen kotiapulaiselleen. Heidän tutkistelunsa aikana lähetystyöntekijän tarvitsi vain harvoin tehdä mitään lisähuomautuksia. Ajan mittaan tämä uusi Jehovan ylistäjä pystyi huolehtimaan tästä kiinnostuneesta. Vaikka hän on vuoteenomana, niin hänkin osallistuu nyt iloiten todistuksen antamiseen.