Niiden kaste jotka ovat opetuslapsia
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.” – Matt. 28:19, 20, Um.
1, 2. Miten luotua on palvottu enemmän kuin Luojaa veden ollessa kysymyksessä?
PUHDAS, virkistävä vesi – yksi niistä monista elämän siunauksista, jotka suuri Luoja on antanut ihmiselle. Asioihin perehtynyt, kunnioittava ihminen antaa ylistyksen ja kiitoksen jokien Luojalle Jehovalle, elämän ja jokaisen hyvän lahjan Antajalle. Mutta monet muinaiset kansat, jotka eivät tunteneet Luojaa, kohdistivat palvontansa vesiin. Esimerkki tästä löytyy muinaisten egyptiläisten uskonnosta, he kun palvoivat Niilivirtaa, kuten heidän hymninsä Niilille osoittaa: ”Terveyttä sinulle, joka tulet tähän maahan antamaan elämää Egyptiin . . . kun sinä ystävällisesti kuuntelet ihmisten rukouksia . . . kaikkien hyvien asioitten luoja, siementen herra . . . vilja-aitat uhkuvat, varastohuoneet ovat täynnä, ja köyhien omaisuudet ovat moninkertaistuneet.”
2 Vaikka nämä ihmiset ovat kauan sitten lakanneet palvomasta Niiliä jumalana, niin jokia palvotaan yhä meidänkin aikanamme. Intiassa ja sen naapurimaissa on runsaasti ”pyhiä jokia” ja ”jokijumalia”, joilla on tärkeä sija ihmisten elämässä. Kuuluisa ”pyhien jokien” joukossa on mahtava Ganges, jonka jotkut uskovat virtaavan Šivan, hindujen kolminaisuuteen kuuluvan jumalan, tukasta. Huomaa, että jokainen hyvä hindu uskoo hartaasti, että kylpeminen Gangesin vedessä antaa hengellistä voimaa ja hyvettä. Kuolevan kielelle tai silmäluomille tipautetun yhden ainoan pisarankin ”pyhää” vettä ajatellaan puhdistavan hänet synnistä.
3. Selitä, mitä samankaltaisuutta on kristikunnan ja ei-kristillisten uskontojen menoissa käytetyllä vedellä.
3 Joen palvonta ei ehkä kiinnosta sinua. Sinä et kenties pidä veden palvontaa järkevänä uskonnollisena vaatimuksena. Ehkäpä sinä pidät vettä siunauksena ihmiselle mutta et siunauksen lähteenä. Tiedätkö kuitenkin, että yleensä kaikissa uskonnoissa veden käyttöön suhtaudutaan suuressa määrin samalla tavalla kuin ne ihmisjoukot suhtautuvat veteen, jotka kylpevät Gangesin vesissä saadakseen hengellistä voimaa ja hyvettä? Samankaltaisuus esiintyy siinä, että itse kylpemistoimituksen väitetään olevan ansiollista, ja toisissa uskonnoissa väitetään pirskottamis-, valelemis- tai upottamistoimituksesta samaa, jälkimmäisen ollessa kaste eli veteenupotus.
4. Miksi uskonnolliseen menoon liittyvää veden käyttöä nimitetään?
4 Tämä näkemys, että synnit ovat jollain tavalla vesiliukoisia ja että veden käytöstä erilaisissa uskonnollisissa menoissa koituu sen tähden jotain hengellistä ansiota eli hyötyä, ilmenee kristikunnan kirkkojen niille antamasta nimityksestä ”sakramentti”. Kreikkalais- ja roomalaiskatolisen uskonnon mukaan on kaste ensimmäinen seitsemästä sakramentista, ja useimpien protestanttisten kirkkokuntien mukaan ensimmäinen kahdesta. Mutta ”sakramenttia” ei ole Raamatussa. Kristikunnan uskontojen tai ei-kristityn maailman omaksumalla kannalla, että armo, pyhyys tai hengellinen hyöty koituu sille, joka upotetaan veteen tai jonka päälle pirskotetaan tai valellaan vettä uskonnollisessa menossa, ei ole lainkaan raamatullista perustetta.
5. Hyväksyykö Raamattu minkäänlaista veden käyttöä kristillisessä uskonnollisessa menossa?
5 Hyväksyykö Raamattu lainkaan veden käyttöä kristillisessä uskonnollisessa menossa? Kyllä, ja sinä voit nähdä tämän kirjoituksen alkuun lainatusta raamatunkohdasta näin olevan, koska siinä on Kristuksen Jeesuksen, kristillisyyden perustajan ja johtajan, käsky ja hän sanoi: ’Menkää ja kastakaa.’ Hän myös ilmaisi ja kuvaili ihmiset, jotka tuli kastaa hänen käskynsä mukaisesti sellaisina, jotka olivat sopivia tulemaan ”opetuslapsiksi”.
6. Miksi on tärkeätä omata täydellinen ja oikea tieto raamatullisesta vesikasteesta?
6 Raamattu opettaa olennaisesti vesikasteen olevan tottelevaisuuden ensi askel, jonka Raamattu vaatii jokaista, joka antautuu Jehova Jumalalle, ottamaan. Koska näin on, meidän pitäisi haluta tietää syy siihen ja meidän pitäisi haluta tietää sen tosi merkitys. Ensiksi eräitä lisäkohtia siitä, mitä Raamatussa esitetty kristillinen kaste ei ole. Väärä opetus, että kaste on sakramentti, on yksi niistä suurista uskonnollisista vääryyksistä, joita ihmisille on tehty. Miksi? Koska sellainen opetus saattaa ihmiset uskomaan, että kasteella on jotain ansiota ja että se antaa armoa ja hyötyä kastettavalle, koska väitetään, että veteen upotetuksi tai vedellä kastelluksi tuleminen koituu hämmästyttäviksi seurauksiksi sille, joka siten upotetaan tai jonka päälle vain pirskotetaan tai valellaan vettä.
SAKRAMENTTIVÄITE
7. Millaisen sakramenttiväitteen katolinen uskonlahko esittää?
7 Seuraava tieto on otettu Katolisesta tietosanakirjasta (The Catholic Encyclopedia, II osa), ja me lainaamme siitä nyt osoitukseksi siitä, mitä katolinen lahko väittää kastemenosta. ”Määräys armenialaisille’ paavi Eugenius IV:n bullassa ’Exultate Deo’ . . . ’Pyhällä Kasteella on ensi sija sakramenttien joukossa, koska se on hengellisen elämän ovi; sillä sen kautta meistä tehdään Kristuksen jäseniä ja meidät liitetään Kirkkoon. . . . Tämän sakramentin vaikutus on kaiken synnin, perisynnin ja tämän hetken synnin, anteeksianto; samoin kuin kaiken rangaistuksenkin, joka johtuu synnistä.’”
8. Esitä Raamatun totuus kristikunnan väitteitten vastakohdaksi a) syntien anteeksiannosta; b) vapautumisesta synnistä ja kuolemasta; c) tahallisen synnin rankaisemisesta; d) hengellisen seurakunnan jäsenyydestä.
8 Tämä oppi merkitsee, että se, joka upotetaan veteen tai jota valellaan vedellä, saa elämän taivaassa, koska – katolisen väitteen mukaan – ”perisynti riisti ihmissuvulta ansaitsemattoman oikeuden taivaaseen”. Niin ollen käsitys, että vesikaste koituu perisynnin anteeksiantamiseksi ja on sen tähden sakramentti, himmentää monet Jumalan sanan totuudet. Syntien anteeksianto ei tule ihmiselle siksi, että hän kastuu vedestä, ja tämä koskee perisyntiä niin kuin myöhempiäkin syntejä. Anteeksianto tulee ainoastaan sen kautta, että Jehova on varannut Kristuksen Jeesuksen uhrin. Jeesuksen täydellisen ihmiselämän uhri vapauttaa ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta, kuten Joh. 1:29; 2. Kor. 5:21; Hepr. 9:24–26 ja 1. Joh. 2:1, 2 sanoo. Yhtä vähän voi veteen kastaminen pelastaa turmeltuneen maailman ihmistä rangaistuksesta, joka johtuu tahallisesta synnistä, kuten Joh. 15:19; Gal. 1:3, 4 ja Ilm. 18:3–8 osoittaa. Veteen kastaminen ei tee ihmisestä kirkon, Kristuksen ruumiin, hengellisen seurakunnan, jäsentä. – 2. Tess. 2:13; Joh. 17:6; Room. 8:30.
9–11. Miten muotomenoin suoritetun pesun väittäminen sakramentiksi on tämän lisäksi vahvistettu ei-kristilliseksi?
9 Katolinen tietosanakirja selittää edelleen vesikastetta sanoen: ”Se, miten luonnollinen ja ilmeikäs sisäisen puhdistuksen ilmaisemiseksi suoritetun ulkonaisen pesun vertauskuvallisuuden käsitettiin olevan, käy selväksi pakanallistenkin uskontojärjestelmien menettelytavasta. Puhdistusveden käyttöä tavataan babylonialaisilla, assyrialaisilla, egyptiläisillä, kreikkalaisilla, roomalaisilla, hinduilla ja muilla.” Tässä lainattu katolinen lähdeteos on oikeassa sanoessaan, että pakanauskonnoissakin pidetään vedessä pesemistä ja kastamista sakramenttina, josta koituu paljon ansiota. Ei-katoliset lähdeteokset ovat yhtä mieltä tämän katolisen lähdeteoksen kanssa siitä, että niin on, ja niin meillä on kaksi auktoriteettia, jotka yhdessä todistavat sen ei-kristillisen väitteen eli teorian, että vesikaste on sakramentti, demonista alkuperää olevaksi.
10 Hislopin The Two Babylons (Kaksi Babylonia) sanoo tässä yhteydessä: ”Tämä oppi kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä on myös olennaisesti babylonilainen. Jotkut voivat ehkä loukkaantua siitä ajatuksesta, että uudestisyntyminen on lainkaan ollut tunnettu pakanamaailmassa; mutta jos he vain menevät Intiaan, niin he löytävät tänäkin päivänä [ihmisiä], jotka eivät ole koskaan avanneet korviaan kristilliselle opetukselle, mutta tuntevat tämän sanan ja ajatuksen yhtä hyvin kuin me itse. . . . Me huomaamme monien vanhan ajan kirjailijoiden todistavan suoranaisesti sekä itse [babylonilaisen] kasteen että sen tarkoituksen. . . . Niille, jotka siten kastettiin, luvattiin, kuten Tertullianus vakuuttaa meille, seurauksena ’UUDESTISYNTYMINEN ja kaikkien heidän väärien valojensa anteeksianto’. Meidän omien pakanallisten esivanhempiemme, Odinin palvojien, tiedetään suorittaneen kastemenoja, jotka yhdessä harjoittamisen julkisesti tunnustetun tarkoituksen kanssa osoittavat heidän täytyneen ainakin alun perin uskoa, että heidän vastasyntyneitten lastensa synnynnäinen syyllisyys ja turmelus voitiin pestä pois pirskottamalla heidän päälleen vettä tai upottamalla heidät kohta syntymän jälkeen järviin tai jokiin. Niin, Atlantin toisella puolella, Meksikossa, havaittiin saman opin uudestisyntymisestä kasteessa olevan täydessä voimassaan alkuasukkaitten keskuudessa, kun Cortez sotureineen nousi heidän rannikoilleen. . . . Lukija on jo nähnyt, miten uskollisesti Rooma on jäljitellyt pakanallista manaamista kasteen yhteydessä. Kaikki muutkin roomalaiseen kasteeseen liittyvät omituisuudet, kuten suolan, syljen ja pyhän öljyn käyttö tai voitelu öljyllä ja ristinmerkin tekeminen otsaan, ovat yhtä pakanallisia.”
11 Nykyään kuuluu kristikunnan erilaisiin kirkollisiin kastemenoihin seuraavia piirteitä: kummit, kastettavan kasvoihin hengittäminen pahojen henkien manaamiseksi, ristinmerkin teko, kätten päälle paneminen, ”siunatun” suolan paneminen kastettavan suuhun, korvien ja sierainten koskettaminen papin syljellä, öljyllä voiteleminen, kolminkertainen peseminen, valkoinen huntu, sytytetyt kynttilät ja muut palvontavälineet, joita Raamattu ei määrää. Katolinen tietosanakirja ja muut uskonnolliset lähdeteokset tunnistavat nämä demonisen menettelyn eli paholaisen palvonnan välineiksi ja sen vuoksi epäkristillisiksi.
SIIRRYMME NYT KRISTILLISEN KASTEEN KIRJAAN
12, 13. a) Onko meillä opasta tässä asiassa? Mikä se on? b) Milloin Matt. 28:19, 20:ssä oleva Jeesuksen käsky soveltuu? c) Miksi sillä on erikoinen voima nyt?
12 Saadaksemme selville, mitä kristillinen kaste todellisuudessa merkitsee, me emme käänny perimätietojen emmekä pakanuuden vaan Raamatun, Jumalan pyhän sanan, kristittyjen uskonnollisen oppaan, puoleen. (Matt. 15:1–9; Mark. 7:1–8) Matt. 28:19, 20:ssä on kristityille merkittävä maininta kasteesta.
13 Jeesus lausui sanat (Matt. 28:19, 20), joissa on kasteohjeet, vähän ennen kuin hän kohosi taivaaseen 40. päivänä kuolleista nousemisensa jälkeen vuonna 33. Nämä sanat sisältävät yleisen käskyn, joka on ollut voimassa siitä ajasta lähtien, jolloin hän ne esitti, kautta vuosisatojen asiainjärjestelmän loppuun asti. Ihmiskunta on ollut asiainjärjestelmän loppukaudessa vuodesta 1914 lähtien. Näin ollen niin kauan kuin tänä nykyisenä aikana on ihmisiä, jotka ovat kelvollisia opetuslapsiksi, kun heidät on tehty sellaisiksi Jumalan sanan kristillisen evankeliuminpalveluksen avulla, on sopivaa ja Kristuksen Jeesuksen käskyn tottelemista kastaa heidät. Tällä Matt. 28:19, 20:ssä olevalla käskyllä on todellisuudessa nyt tänä ”lopun aikana” suurempi voima ja teho kuin koskaan aikaisemmin, koska Jehovan uskolliset todistajat ovat laajentaneet opetus- ja saarnaamistyön ”kaikkien kansojen ihmisiin”, ja se on herättänyt vastakaikua kaikista näistä maapallon eri kansoista kautta maailman tulleissa opetuslapsissa! Viime vuonna kastettiin kautta maailman 120 905 henkeä! – Mark. 13:10.
14. a) Esitä todistus Jeesuksen käskyn tottelemisesta varhaiskristillisessä järjestössä. b) Mitä kansoja se nyt koskee?
14 Kohta sen jälkeen kun Jeesus antoi opetuslasten tekemistä ja kastamista koskevan käskyn, kymmenen päivää taivaaseen kohoamisensa jälkeen, helluntaijuhlan päivänä, käännytettiin noin 3 000 juutalaista ja ympärileikattua juutalaiskäännynnäistä uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Samalla aloittivat Kristuksen apostolit Jerusalemissa työn hänen käskyään totellen, he nimittäin kastoivat nuo tuhannet ympärileikatut uskovat veteen ’Jeesuksen Kristuksen nimessä syntiensä anteeksisaamiseksi’. (Apt. 2:1–41) Myöhemmin, kuten Apt. 10:1–48 osoittaa, alettiin kastaa samalla tavalla Jeesuksen Kristuksen nimessä ihmisiä, jotka eivät olleet juutalaisia ja jotka eivät olleet koskaan olleet Israelin lakiliittojärjestelyssä. Tätä Jeesuksen määräämää kastetoimitusta suoritettiin siis heti kristillisen seurakunnan alussa ja sitä on jatkettu läpi vuosien, ja se on nyt tänä ”asiainjärjestelmän lopun” aikana todella laajentunut käsittämään kaikkien kansojen opetuslapset. Tämä on Raamatun määräämää veden käyttöä kristillisen uskonnollisen kastamis- eli upottamismenon yhteydessä. Jeesuksen ohjeita noudatetaan jatkuvasti.
JOKAINEN EI OLE KASTEKELPOINEN
15. Kuka on kelvollinen kristilliselle kasteelle?
15 Jeesuksen sanoista näkyy selvästi, ketkä ovat kastekelpoisia eli kelvollisia kastettaviksi: ”Tehkää opetuslapsia . . . kastaen heidät.” (Matt. 28:19, Um) Opetuslapset ovat oppivia, ihmisiä, joilla on tietoa ja jotka muodostavat mielipiteensä asiasta, joka heille on opetettu ja joka tässä tapauksessa koskee Kristusta Jeesusta, hänen taivaallista Isäänsä Jehova Jumalaa, Jumalan sanaa, Hänen päätöksiään ja tällaisten ihmisten suhdetta Jehovaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Ehkä kysyt: ”Jos näin on, niin miten vauvoja, pienokaisia, voidaan kastaa? Ovatko he kelvollisia Jeesuksen määräämälle kristilliselle kasteelle?”
16, 17. a) Miksi lapsikaste on Matt. 28:19:n vastainen? b) Miksei se ole apostolista alkuperää?
16 Voivatko pienokaiset katua, hankkia tietoa, uskoa, antautua Jehova Jumalalle? Eiväthän he voi näin tehdä. Toisin sanoen, he eivät voi tulla opetuslapsiksi. Ja koska kaste ei ole sakramentti, niin se ei itsessään koidu miksikään ansioksi kastetulle, mistä seuraa, ettei lapsikasteella ole mitään arvoa, yhtä vähän kuin sillä on Jumalan sanan tukeakaan. Lue Apt. 10:44–48, jossa kerrotaan Korneliuksen kääntymyksestä, ja pane merkille, että pyhä henki laskeutui niihin, jotka kuulivat Jumalan sanan; nämä tulivat kastekelpoisiksi, ja heidät upotettiin veteen. Ei voida sanoa, että pikkuvauvat voivat kuulla ymmärtäen Jumalan sanaa, niin että se vaikuttaisi heihin, tekisi heidät kelvollisiksi kristilliselle kasteelle.
17 Varhaisen apostolien jälkeisen kristillisen seurakunnan ehkä huomattavin historioitsija on Neander, ja hän sanoo lapsikasteesta seuraavaa: ”Usko ja kaste olivat aina yhdistetyt toisiinsa, joten on hyvin todennäköistä, että kastaminen suoritettiin vain tapauksissa, joissa molemmat voitiin täyttää, ja että lapsikasteen käyttäminen oli tuntematon tänä aikakautena.” ”Mutta vasta niin myöhään (varmasti ei ainakaan aikaisemmin) kuin Irenaeuksen aikaan esiintyy merkkejä lapsikasteesta, ja että se ensi kerran käsitettiin apostoliseksi perinteeksi kolmannen vuosisadan kuluessa, on pikemminkin todistus apostolisen alkuperän tunnustamista vastaan kuin sen puolesta.” – Planting and Training of Christian Church.
18. Millaiset aikuiset ovat kastekelpoisia?
18 Vaatimus, että oikealle kristilliselle kasteelle aikovan on oltava opetuslapsi, ei ole ainoastaan pikkuvauvojen vaan myös muiden, sellaisten aikuistenkin, kelpoisuutta vastaan, jotka eivät tunne Jumalan sanaa ja joissa se ei synnytä vastakaikua. Jeesuksen käsky ei ainoastaan tähdennä sitä, että hyväksyttävät kasteelle aikovat tulee tehdä opetuslapsiksi, vaan myös sitä, mitä heidän on täytynyt oppia, koska hän sanoi: ”Opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:20, Um) Se, että heitä on opetettu pitämään Jeesuksen käskyt, merkitsee enemmän kuin että heille olisi vain ilmoitettu, mitkä ne käskyt ovat. Jollekulle voidaan sanoa tai ilmoittaa sen herättämättä mitään vastakaikua, mutta kun jollekulle on opetettu nuo asiat, niin hänen ilmaisemansa vastakaiku todistaa sen.
19. Osoita kelvolliseksi tekevä, Jumalan sanan herättämä vastakaiku ja sen suurenmoiset seuraukset.
19 Niinpä luemmekin Apt. 2:41:stä, että ”jotka nyt ottivat [halusta, Um] hänen sanansa vastaan, ne kastettiin”. Toiset varhaiskristillisen seurakunnan jäsenet kastettiin, ”kun he . . . uskoivat Filippusta”. Tällaiset uskovat ”ottivat kasteen, sekä miehet että naiset”. (Apt. 8:12) Jumalan sanan opetuslapsessa herättämä vastakaiku näkyy siitä, että hän valitsee sen elämäntavan, jota kaikkien niiden ihmiskuntaan kuuluvien täytyy noudattaa, jotka haluavat saavuttaa elämän, ja joka elämäntapa on todella korkein ja jaloin inhimillisistä pyrkimyksistä ja kaipuista. (Joh. 17:2, 3; Ps. 119:1, 2) Tämä saattaa ihmisluomuksen oikeaan suhteeseen Luojansa kanssa. Se on ainoaa oikeaa Jumalan palvontaa. Ilman sitä ihmiset eivät todellisuudessa palvo Jumalaa, ja lisäksi se on se elämäntapa, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Se on henkilökohtaisen Jehovalle antautuneisuuden elämäntapa.
ANTAUTUMINEN ENSIN
20. Mitä kristilliseen antautumiseen sisältyy?
20 Kuten tiedät, antautuminen merkitsee julistamista, vakuuttamista, juhlallista esittämistä, omistautumista. Se tarkoittaa jonkin erottamista eli omistamista tiettyyn käyttöön. Se on se toimenpide, jossa jokin henkilö tai esine saa alkusysäyksen jollekin tielle tai johonkin suuntaan tai käyttöön. Kun sovellamme tätä Kristuksen Jeesuksen opetuslapseen, niin näemme helposti, että sellaiselle henkilölle merkitsee antautuminen kristityn yksinomaista omistautumista Jehova Jumalalle ja siten hänen palvelukseensa eli palvontaansa. Se on henkilökohtainen asia. Se on henkilön teko, jolla hän päättää varauksetta ja ehdoitta tehdä Jehova Jumalan tahdon Kristuksen Jeesuksen kautta. (Sananl. 14:27) Antautuminen todistaa täydellistä luottamusta ja uskoa Jehovaan ja osoittaa henkilön tietävän, että Jehova on Jumala, että Jumala on oikeassa, että hänen asiansa on voittoisa, ettei antautuneen sydämessä ja mielessä ole mitään epäilystä ja että hän on onnellinen ja iloinen asennoituessaan näin Jehovan puolelle. ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käyttäytymistapaanne ja turmeltuu petollisten halujensa mukaan . . . ja pukea päällenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” (Ef. 4:22–24) Kristityt ovat Kristuksen Jeesuksen seuraajia ja sellaisina Jehova Jumalan palvelijoita, ja sen tähden he palvelevat häntä ollen omistautuneita hänelle, antautuneita hänelle. – Apt. 11:26.
21. Ketkä ovat nyt läheisessä suhteessa Jehova Jumalaan?
21 Jeesuksen käsky korostaa sitä, että antautuminen saattaa opetuslapset läheiseen suhteeseen Jehova Jumalan kanssa. Maan päällä on nykyään satoja tuhansia Jehovan uskollisia kristittyjä todistajia, jotka ovat ottaneet tämän antautumisaskeleen, ovat vertauskuvanneet sen veteen upotuksella eli kasteella ja palvelevat uskollisesti Jehovaa sekä vievät hänen sanaansa hänen ylistyksekseen ja lähimmäisensä siunaukseksi.
22. Miksi tottelevainen opetuslapsi täytyy kastaa?
22 He vertauskuvaavat antautumisensa vesikasteella, jolloin upotus tulee mukaan asiaan niin kuin Jeesus sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät . . . opettaen heitä.” (Matt. 28:19, 20, Um) Opetuslapsi täytyy kastaa, jos hän haluaa totella Raamatun vaatimuksia. Kaste on silminnähtävä, julkinen, ulkonainen toimitus, joka ilmaisee, että asianomainen on päättänyt tehdä Jumalan tahdon. Tämä on antautuneelle asetettu vaatimus, joka on täytettävä todistajien läsnä ollessa. Täytyy välttämättä olla nähtävä todistus henkilön antautumisesta, koska tämä antautuminen merkitsee muutosta eli käännekohtaa hänen elämässään ja hänen kristityillä tovereillaan on oikeus tietää se, niin että he ovat selvillä siitä, mitä voivat odottaa tuolta henkilöltä siitä lähtien.
23. a) Miksi Jehovan todistajat suorittavat olosuhteisiin sopivan vertauskuvaamisen ja mikä se on? b) Mitä Jeesuksen kaste todisti? c) Miten oli hänen juutalaisten opetuslastensa laita aina vuoteen 36 asti? d) Entä sen jälkeen?
23 Meidän ei tarvitse etsiä vertauskuvaa, joka olisi sopiva esittämään antautumista, koska Raamattu osoittaa upotuskasteen sellaiseksi eikä sopivampaa ja tarkoituksenmukaisempaa voisi olla. Kristityt ovat Kristuksen Jeesuksen seuraajia. ”Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä.” (1. Piet. 2:21) Tämän johtajan, Kristuksen, kastoi veteen Johannes Kastaja vertauskuvaksi hänen tarjoutumisestaan antautuneen Juudan kansan jäsenenä. ”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. . . . Jeesus . . . sanoi hänelle: ’Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus’. . . . Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, . . . Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:13–17; Ps. 40:8, 9; Hepr. 10:7) Hänen taivaallisen Isänsä Jehovan hyväksymys hänen tarjoutumiselleen ja sen vertauskuvalle ilmenee kertomuksesta. Jeesuksen antamaa esimerkkiä noudattaen kastettiin varhaiskristillisen seurakunnan jäsenet. (Apt. 10:48; 8:12, 36, 38, 39) Juudan kansaan kuuluvien kaste oli aina vuoteen 36 asti myös vertauskuva tarjoutumisesta antautuneen kansan jäseninä. Sen jälkeen kristittyjen kaste, olivatpa he juutalaisia tai ei-juutalaisia syntyperältään, tapahtui heidän antautumisensa vertauskuvaamiseksi, koska Jehovan toiminta juutalaisten kanssa lakiliiton välityksellä oli lakannut Jeesuksen kuoltua vuonna 33 ja Israelin nauttiman erikoissuosion ajan päätyttyä juuri ennen kristillisen evankeliumin viemistä ei-juutalaisille. Näin ollen on nyt tänä myöhänä ajankohtana sekä luonnollisten juutalaisten että luonnollisten ei-juutalaisten, kaikkiin rotuihin kuuluvien ja kaikenlaista syntyperää olevien ihmisten, asema yksilönä sama Jehova Jumalan edessä tilaisuuksineen antautua henkilökohtaisesti Jumalalle ja sen tehtyään täyttää velvollisuus tämän vertauskuvaamiseksi vesikasteella.
[Kuva s. 298]
Hindut uskovat, että heidän pyhässä joessaan Gangesissa kylpeminen on sakramentti, josta saa ansiota, joka pesee pois heidän syntinsä
[Kuva s. 300]
Koska pikkulapset eivät voi olla opetuslapsia, ei heidän kasteellaan ole mitään arvoa
[Kuva s. 301]
Kaste on julkinen toimitus, joka ilmaisee, että opetuslapsi on antautunut tekemään Jumalan tahdon; 120 905 opetuslasta kastettiin viime vuonna