Lukijain kysymykset

● Mitä ne raamatunkohdat merkitsevät, jotka sanovat, että Jehova Jumala tai hänen Poikansa on ’nähnyt’, ’tutkinut’ tai ’koetellut’ ”munaskuut” eli munuaiset?

Munuaisista puhutaan tällaisissa kohdissa ilmeisesti syvimpiä mielenliikutuksia tai sisimpiä tunteita edustavina tai niihin liittyvinä. (Ps. 7:10; 26:2; Jer. 11:20; 20:12) Vaikka ihmiset eivät kykene päättelemään toisen ihmisen syvimpiä mielenliikutuksia ja sisimpiä tunteita, niin niitä ei voida kätkeä suurelta Koettelijalta ja Puhdistajalta, Jehova Jumalalta, eikä hänen Pojaltaan. Siksi luemmekin: ”Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” (Jer. 17:10) Ilmestyksen 2:23 lainaa Pojan sanoja: ”Minä olen se, joka tutkin munuaiset ja sydämet, ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” Jehova Jumala ja Jeesus Kristus tutkivat siis syvimmätkin mielenliikutukset, jotka voivat olla kätkössä ihmisiltä, samoin kuin kirjaimelliset munuaiset ovat haudatut syvälle ihmisruumiiseen.

Kun siis elämme sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, niin se johtaa suuriin hengellisiin palkintoihin, koska Hän ja Hänen Poikansa huomaavat, että meidän syvimmätkin tunteemme ilmaisevat meidän haluavan palvella Häntä. Voimmepa me saada ruumiillistakin hyötyä. On huomattavaa, että tunneperäiset järkytykset vaikuttavat munuaisiin. Esimerkiksi pitkäaikainen tunneperäinen rasitus voi aiheuttaa ruumiillisia kipuja ja virtsanerityksen loppumisen tai vajaatoiminnan. Näin ollen se, että ihminen harjoittaa itsehillintää, kuten Raamattu suosittelee, voi säästää hänet ruumiilliselta kärsimykseltä. – Gal. 5:22–24.

Raamattu ei ilmaise, missä määrin kirjaimelliset munuaiset (mukaan luettuina mahdollisesti lisämunuaiset, jotka sijaitsevat munuaisten yläpinnalla) vaikuttavat tunteisiin tai edistävät joidenkin tunteitten kehittymistä. Meidän tulee pitää mielessämme, että ihmisruumis on sopusointuinen kokonaisuus ja että sen kaikki jäsenet ovat riippuvaisia toisistaan. (Vrt. 1. Kor. 12:14–26.) Mielenliikutuksia, tunteita, haluja ja muita sellaisia ei sen tähden voida tyystin rajoittaa mihinkään nimenomaiseen elimeen, kuten aivoihin, sydämeen tai munuaisiin. Saattaa hyvinkin olla, että Raamattu puhuu ainakin joissakin tapauksissa vaikutuksen alaisesta elimestä ikään kuin juuri se olisi pannut alulle ne tunteet tai asenteet, jotka siihen vaikuttavat.