Kartatko kunnianhimoa?

ONKO sinulla taito ottaa johto? Jos on, niin voit olla suureksi hyödyksi toisille. Ihmiset arvostavat sellaista, joka osaa järjestää asiat niin, että toiminta on joustavaa ja tehokasta.

Mutta vaikka johtamiskyky voi olla siunaus, jokin usein muuttaa sen vitsaukseksi. Syyllinen on kunnianhimo, joka merkitsee ”kiihkeää tai kohtuutonta etusijan, kunnian, paremman aseman, vallan tai saavutusten halua”.

Halu saada huomattava asema on hyvin voimakas. Jotkut sellaisetkin, joiden tulisi olla esimerkillisiä käytöksessään, lankeavat siihen. Esimerkiksi Jeesus sanoi eräistä aikansa uskonnollisista johtajista: ”Varokaa kirjanoppineita, jotka haluavat käyskennellä pitkissä viitoissa ja pitävät tervehdyksistä toreilla ja etumaisista istuimista synagogissa ja huomattavimmista paikoista illallisilla.” (Luuk. 20:46) Jeesuksen opetuslapsetkin joutuivat toisinaan kunnianhimon uhriksi. Yhdestä tällaisesta tilanteesta kerrotaan seuraavasti: ”Ja he tulivat Kapernaumiin. Kun hän sitten oli sisällä talossa, hän teki heille kysymyksen: ’Mistä te kiistelitte tiellä?’ He pysyivät vaiti, sillä he olivat tiellä väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin.” – Mark. 9:33, 34; Luuk. 22:24.

KUNNIANHIMON HUONOA HEDELMÄÄ

Entisaikain israelilaisen sotapäällikön Jooabin tapaus valaisee hyvin, millaisiin äärimmäisyyksiin kunnianhimo voi johtaa. Jooab murhasi salaa sekä Abnerin että Amasan. Syynä oli kilpailu kuningas Daavidin sotapäällikön asemasta. (2. Sam. 3:26, 27; 20:8–10, 23) Kun kuningas tuli vanhaksi ja sairaaksi, Jooab teki Daavidin pojan Adonian kanssa salaliiton valtaistuimen anastamiseksi. (1. Kun. 1:18, 19) Kun se epäonnistui ja Salomosta tehtiin kuningas, Jooab hylkäsi Adonian. Mutta sellaisesta kunnianhimoisesta juonittelusta ei ollut mitään hyötyä, sillä Jooabia kohtasi häpeällinen teloituskuolema Salomon hallituskauden alkupuolella. – 1. Kun. 2:5, 6, 29–34.

Todennäköisesti olet nähnyt monien kunnianhimoisten ihmisten saavan hallinnollisia virkoja, joihin sisältyy paljon valtaa. Toimivatko he todella lähimmäisensä hyödyksi? Luultavasti olet yhtä mieltä henkeytetyn raamatunkirjoittajan havaintojen kanssa: ”On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys: tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat [ts. ne, joiden olisi luullut soveltuvan valvontatehtävään] saavat istua alhaalla. Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.” – Saarn. 10:5–7.

Kunnianhimoisten yksilöitten huonon asiainhoidon mätä hedelmä esitetään sattuvasti Saarnaajan 4:1:ssä: ”Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.” Eikö tällainen tilanne ole vielä ilmeisempi nykyään?

OIKEAN NÄKEMYKSEN SAAMINEN

Miten sinä suhtaudut huomattavan aseman, ylemmyyden tai vallan tavoittelemiseen? Raamattu voi auttaa sinua kehittämään terveen suhtautumistavan. Millä tavalla?

Ensiksikin Raamattu osoittaa, että kunnianhimoinen eteenpäin pyrkiminen on yksinkertaisesti ajan tuhlausta. Edellä lainattu henkeytetty kirjoittaja huomautti: ”Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarn. 4:4, 5) Eikö ole viisasta karttaa sellaista turhaa toimintaa? Kenties olet pannut merkille, että kovasti eteenpäin pyrkivät ihmiset ovat erikoisen alttiita jännityksen aiheuttamille terveysvaaroille, esimerkiksi saamaan sydänveritulppia. Todella järkevä on Raamatun neuvo: ”Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.” – Saarn. 4:6.

Hillitsemätön tunnustuksen tai huomattavan aseman haluaminen on myös hengellisesti vaarallista, sillä Jumala julistaa: ”Kopeutta ja ylpeyttä . . . minä vihaan.” (Sananl. 8:13) Kunnianhimo ei vahingoita ainoastaan sen orjuuttamaa, vaan myös hänen yhteydessään olevia. Sen tähden raamatunkirjoittaja Jaakob neuvoi ensimmäisen vuosisadan kristittyjä: ”Jos teillä on katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua [itsekästä kunnianhimoa, New English Bible] sydämessänne, niin älkää kerskailko älkääkä valehdelko totuutta vastaan. Tämä ei ole sitä viisautta, joka tulee ylhäältä, vaan on maallista, eläimellistä, demonista. Sillä missä on mustasukkaisuutta ja riidanhalua [kunnianhimoa, NEB], siellä on epäjärjestystä ja kaikkea inhottavaa.” – Jaak. 3:14–16.

Kunnianhimon aikaansaaman ”epäjärjestyksen” osoittaa se, että kymmenen Jeesuksen apostolia alkoi ”närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen”, kun nämä kaksi tavoittelivat huomattavimpia paikkoja Jeesuksen rinnalla Jumalan taivaallisessa valtakunnassa. (Mark. 10:41) Myöhemmin kunnianhimoiset miehet aiheuttivat jakaumia kristillisessä seurakunnassa. Lopulta se johti yleiseen tosi kristillisestä uskosta luopumiseen. (Apt. 20:29, 30; 2. Piet. 2:1–3) Haluatko vaalia mielessäsi asennetta, joka on aiheuttanut niin paljon vahinkoa?

KUNNIANHIMON JUURET

Miksi niin monet sortuvat kunnianhimoon? Ylemmyyden ja tunnustuksen saamisen ’kohtuuttomana haluna’ kunnianhimo on yksi ahneuden muoto. Jeesus sanoi: ”Sisästä, ihmisten sydämestä, tulevat ulos vahingolliset järkeilyt: . . . ahnehtimiset, . . . kateellinen silmä, . . . ylimielisyys.” (Mark. 7:21, 22) Apostoli Paavali antaa lisävaloa ongelman alkulähteeseen sanoessaan: ”Minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. . . . näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.” – Room. 7:14, 23.

Kunnianhimoa aiheuttaa pohjimmaltaan peritty synti, joka saa ihmiset suhtautumaan asioihin itsekkäästi ja saa heidät tulemaan ylimielisiksi. – Room. 3:23; 5:12.

HERÄTÄTKÖ KUNNIANHIMOA TOISISSA?

Mahdollisesti kunnianhimo ei hallitse sinun elämääsi. Mutta sinä saatat herättää sitä toisissa. Miten niin voisi tapahtua?

Harkitsehan Raamatun kertomusta Aadamista ja Eevasta. Eeva tiesi Jumalan kiellon, jonka mukaan ei tullut syödä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää. Hän ei ilmeisestikään tuntenut tämän Jumalan antaman kiellon olleen rajoittavana esteenä. Kun käärme kysyi Eevalta asiaa, niin tämä ei valittanut osaansa, vaan mainitsi vastaukseksi Jumalan antaman kiellon: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” – 1. Moos. 3:2, 3.

Silloin Saatana Panettelija käärmeen kautta viekkaasti kylvi kunnianhimon siemeniä Eevan mieleen, kun hän sanoi: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” – 1. Moos. 3:4, 5.

Ah! Ollapa ”niinkuin Jumala”, sellainen joka kykenee ratkaisemaan itse, mikä oli hyvää ja pahaa, sen sijaan että hyväksyisi Jumalan ratkaisun sellaisissa asioissa, se vasta miellytti Eevaa. Mihin Eevan kunnianhimo päästä täysin riippumattomaksi Jumalasta johti? ”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” (1. Moos. 3:6) Tässä tapauksessa itsekäs kunnianhimo sai sekä Aadamin että Eevan samoin kuin kaikki heidän syntymättömät jälkeläisensä tulemaan kuoleman alaisiksi. – 1. Moos. 3:19; Room. 5:12.

Entä sinä? Luultavasti et suoranaisesti kannustaisi ketään rikkomaan Jumalan lakia. Silti saattaisit herättää kunnianhimoa toisissa. Ymmärrettävästi ihmiset pitävät suuressa arvossa perheenjäseniä, sukulaisia ja läheisiä ystäviä. Mutta niiden, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, täytyy varoa tekemästä liian suurta numeroa rakastamiensa ihmisten kyvyistä. Se voisi johtaa siihen, että näille kehittyisi pöyhkeä käsitys itsestään, mikä puolestaan kasvattaa kunnianhimoa.

Mitä esimerkiksi tapahtuisi, jos joku kannustaisi aviopuolisoaan, jotakuta perheenjäsentä tai ystävää ajattelemaan, että hän olisi erittäin pätevä valvojan virkaan kristillisessä seurakunnassa? Miten murheellista olisikaan, jos hän tulisi ylpeäksi ja alkaisi vaatia, että toiset hyväksyisivät hänen oman arvionsa itsestään ja edellytyksistään! Syystä Raamattu varoittaa: ”Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.” (Sananl. 29:5) Sellainen liehakoiminen pikemminkin estäisi kuin auttaisi kristityn ponnisteluja valvojan viran tavoittelussa. (1. Tim. 3:1) Raamattu vaatii kristillisen seurakunnan valvojia olemaan ’tervemielisiä’, mikä merkitsee, ”ettei [heidän] tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella”. – 1. Tim. 3:2; Room. 12:3.

MITÄ SINÄ VOIT TEHDÄ?

Onko kunnianhimon orjuus väistämätön, koska ihmiset ovat perinnöllisesti syntisiä? Ilmeisestikään ei, sillä Raamattu kehottaa Jumalaa pelkääviä ihmisiä vastustamaan syntisiä taipumuksia. (Room. 6:12) Kunnianhimon karttaminen ei ole sinulle mahdotonta, vaikka se vaatiikin itsehillintää. Huomaat erittäin hyödylliseksi kehittää sellaista asennetta kuin Filippiläisille 2:3, 4:ssä esitetään: ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne, vaan toistenkin parasta.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.

Kunnianhimo on siis täysin epäraamatullista. Sen juuret ovat syvällä ihmisen syntisyydessä ja tämän maailman pöyhkeässä hengessä. Kunnianhimoisen itsensä korottamisen sijasta Raamattu kannustaa palvelemaan nöyrästi toisia. Tässä hengessä kristittyjä miehiä kehotetaan ’tavoittelemaan valvojan virkaa’. – 1. Tim. 3:1; 1. Piet. 5:1–3.

Yksi niistä monista hyödyistä, joita saadaan tämän raamatullisen neuvon noudattamisesta, on mainittu Saarnaajan 5:11:ssä: ”Työntekijän [palvelevan, UM] uni on makea, söipä hän vähän tai paljon.” Sellainen epäitsekäs ihminen saa myös osakseen tovereittensa kaunan sijasta heidän rakkautensa ja arvostuksensa. Ja mikä tärkeintä, ”palveleva” saa Jehova Jumalan suosion. Eivätkö nämä ole voimakkaita syitä karttaa kunnianhimoa?