Kirja jonka vaikutus on vailla vertaa

ON OLEMASSA kirja, jolla on itämainen tausta ja jonka itämaalaiset ovat kirjoittaneet ja jolla epäilemättä on ollut ihmiskuntaan suurempi vaikutus kuin millään muulla kirjalla. Se on käännetty kokonaan tai osaksi yli 1 600 kielelle. Ja erittäin merkittävää on, että tämän kirjan vuoksi monet yksilöt ja jopa kokonaiset kansat ovat oppineet lukemaan! Aikaisemmin kirjoittamattomilla kielillä on nyt kirjoituksia juuri siksi, että tätä kirjaa käännettiin niille kielille. Tämä ainutlaatuinen kirja on Raamattu.

Raamatun saama suosio miljoonien eri rotuihin ja kansoihin kuuluvien ihmisten keskuudessa on suorastaan hämmästyttävää. Me elämme 20. vuosisadalla, monien satojen vuosien päässä niistä tapahtumista, joista Pyhä Raamattu kertoo. Suurimmalle osalle lukijoista raamatulliset tapahtumapaikat ovat myös kaukana maantieteellisesti. Silti Raamattu on vedonnut ihmisten sydämeen voimakkaammin kuin mitkään muut kirjoitukset.

Charles D. Eldridge esitti julkaisussa, joka käsittelee kristillisyyden vaikutusta kulttuuriin, seuraavan huomion: ”Jossakin maassa kirjoitetut kirjat tulevat harvoin suosituiksi muissa maissa; ne ovat kuin puita, jotka eivät kestä uudelleen istutusta; vaikka ne julkaistaessa hyväksytään suotuisissa olosuhteissa yhdessä maassa, niin ne harvoin selviävät yhteiskunta- ja kulttuurielämän sekä poliittisen ja uskonnollisen elämän muuttuneista olosuhteista toisissa maissa. Niin ei ole Raamatun laita: se on istutettu uudelleen jokaiseen maaperään auringon alla sen elinvoiman ja viehätyksen kärsimättä vakavaa menetystä.” – Christianity’s Contributions to Civilization.

Perussyy siihen, että Raamattu vetoaa kaikkiin sukukuntiin, kansoihin ja rotuihin, on se, että se kuvailee realistisesti elämää iloineen ja suruineen, sen saavutuksia ja epäonnistumisia, sen edistysaskeleita ja takaiskuja, sen rakkautta ja vihaa. Kirjansa ”Suurin kirja maailmassa” johdannossa T. H. Darlow esitti tämän seuraavasti: ”On olemassa yksi Kirja ja vain yksi, joka käsittelee kaikkia ihmisluonnon korkeuksia ja syvyyksiä. Raamattu kuuluu niihin perusasioihin – joita ovat taivas, tuuli ja meri, leipä ja viini, pikkulasten suudelmat ja haudalla vuodatetut kyyneleet – jotka eivät milloinkaan väljähdy tai vanhene, koska ne ovat ihmiskunnan yhteistä perintöä.” – The Greatest Book in the World.

Raamatulla on ollut yllättävän suuri vaikutus oppimiseen ja kirjallisuuteen. Esimerkiksi suomalaisen kirjallisuuden historia alkaa varsinaisesti ”suomalaisen kirjallisuuden isästä” Mikael Agricolasta ja hänen raamatunsuomennoksistaan. Raamatun vaikutus moniin huomattaviin suomalaisiin kirjailijoihin on myös ollut keskeinen. Niinpä Aleksis Kivestä mainitsi prof. E. A. Saarimaa: ”Kiven kielen ja tyylin tavattoman rikkaassa ilmeikkyydessä ja monivivahteisuudessa on raamatullisilla aineksilla huomattava sija, huomattavampi kuin kenelläkään muulla suomalaisella kirjailijalla.”

Entä englantia puhuva maailma, johon kuuluu noin 358 miljoonaa ihmistä? John R. Green kirjoittaa historiateoksessa A Short History of the English People: ”Koko Englannin proosakirjallisuus lukuun ottamatta Wycliffen unohdettuja traktaatteja on kehittynyt Tyndalen ja Coverdalen suorittamasta Raamatun kääntämisestä lähtien. Suurin piirtein koko kansakunnassa ei ollut englanninkielistä historiaa, romaanikirjallisuutta, tuskin runouttakaan, lukuun ottamatta vähän tunnettuja Chaucerin runoja, kun Raamattu määrättiin otettavaksi käyttöön kirkoissa.” Englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija William Shakespeare sai paljon innoitusta teoksiinsa Raamatusta. On sanottu, että ”kukaan muu kirjailija ei ole omaksunut niin paljon Pyhän Raamatun ajatuksia ja jäljentänyt yhtä paljon sen sanoja kuin Shakespeare”. Samoin englantilaisen runoilijan Shelleyn pienessä kirjastossa oli Raamattu tärkein kirja.

Lähempänä meidän aikaamme englantilainen romaanikirjailija Hall Caine myönsi: ”Mitä tahansa voimakkaita tilanteita minulla onkin kirjoissani, ne eivät ole minun luomiani, vaan ne on otettu Raamatusta. ’Sovitus’ on kertomus tuhlaajapojasta, ’Kostaja’ on kertomus Eesausta ja Jaakobista, ’Syntipukki’ on kertomus Eelistä ja hänen pojistaan, . . . ja ’Man-saaren tuomari’ on kertomus Daavidista ja Uuriasta.”

Amerikkalainen humoristi ja toimittaja Thomas L. Masson sanoi Raamatun vaikutuksesta kirjallisuuteen: ”Se on kaiken kirjallisuutemme luja perusta, ja niinpä jos haluaa tietää jotakin, se löytyy Raamatusta. . . . Se on liian suuri järjestelmiä varten, se käsittää ihmisen itsensä ja kaikki hänen ajatuksensa. Se on todellisuudessa suuri kokoelma loistavia muotokuvia ihmisistä.”

On sen tähden mitä sopivinta, että Britannica-tietosanakirjan vuoden 1971 painos sanoo Raamatun muodostavan ”todennäköisesti vaikutusvaltaisimman kirjakokoelman ihmisen historiassa”. Se sanoo edelleen: ”Mitä tahansa joku ajatteleekin Raamatun sisällöstä, sen osuus länsimaisen kulttuurin kehittymisessä ja monien itämaisten kulttuurien kehityksessä on niin suuri, että ainakin jonkinlainen tutustuminen sitä koskevaan kirjallisuuteen ja historiaan on välttämätön sivistyneen ihmisen merkki englantia puhuvassa maailmassa.”

Raamatun vaikutus on ulottunut myös useimpien muiden länsimaiden huomattavaan kirjallisuuteen. Hyvä esimerkki on saksalainen kirjallisuus. Saksalainen lyyrikko ja kirjallisuusarvostelija Heinrich Heine sanoi: ”Kaikki ilmaisut ja idiomit, jotka esiintyvät Lutherin Raamatussa, ovat saksalaisia. Kirjailijan täytyy edelleenkin käyttää niitä. Ja koska tämä kirja on köyhimmilläkin ihmisillä, heidän ei tarvitse olla poikkeuksellisen oppineita kyetäkseen ilmaisemaan ajatuksiaan kirjallisesti.” Monet saksalaiset sananlaskut ovat peräisin Raamatusta, ja Lutherin tekemä raamatunkäännös oli perustana saksan kirjakielelle.

Kahden kuuluisan saksalaisen kirjailijan, Johann Wolfgang von Goethen ja Heinrich Heinen, maininnat Raamatun vaikutuksesta heidän työhönsä ovat erikoisen merkillepantavia. Goethe sanoi urastaan: ”Usko Raamattuun, syvän mietiskelyn hedelmään, on ollut moraalisen elämäni ja kirjailijanelämäni opastimena. – Olen todennut sen varmaksi ja hyvää korkoa tuottavaksi pääoman sijoitukseksi.” Samaan tapaan sanoi Heine: ”Saan kiittää valistuksestani aivan yksinkertaisesti erään kirjan lukemista. – Kirjanko? Niin, ja se on vanha yksinkertainen kirja, vaatimaton kuin luonto itse ja yhtä luonnollinen; kirja joka on yhtä tehokas ja vaatimaton kuin aurinko, joka lämmittää meitä, kuin leipä, joka ravitsee meitä; kirja joka katsoo meitä yhtä murheellisesti ja hellästi kuin vanha isoäiti, joka itse lukee tätä kirjaa joka päivä rakastavin, värisevin huulin silmälasit nenällään. – Ja tämän kirjan nimi on tietenkin Raamattu.”

Kuinka noin 1 600 vuoden aikana eläneet nelisenkymmentä miestä ovat voineet saada aikaan sellaisen kirjan, teoksen joka on ollut inspiraation lähteenä vielä satoja vuosia valmistumisensa jälkeen ja on edelleenkin? Kukaan sen kirjoittajista ei ottanut kunniaa siitä itselleen. Heidän tarkoituksensa ei ollut välittää omaa sanomaansa, vaan Jehova Jumalan, henkeytyksensä Lähteen, sanomaa. Psalminkirjoittaja Daavid julisti: ”Jehovan henki puhui minun kauttani, ja hänen sanansa oli minun kielelläni.” (2. Sam. 23:2, UM) Eikö Raamatun merkittävä luonne tue tätä lausuntoa? Eikö tämä kirja siksi ansaitse sen, että kiinnitämme siihen mahdollisimman suuren huomion?

[Tekstiruutu s. 363]

Pyhä Raamattu

Vetoaa kaikkien kansojen ihmisiin

Nyt yli 1 600 kielellä

Sen vuoksi kokonaiset kansat ovat oppineet lukemaan

Sen ansiosta monia kieliä nykyään kirjoitetaan

”Todennäköisesti vaikutusvaltaisin kirjakokoelma ihmisen historiassa”

”Kaiken kirjallisuutemme luja perusta”