Viisas sananlasku

”Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä [sydämettömyyteen, UM].” – Sananl. 10:21.

Ensi alkuun saattaisi vaikuttaa siltä, että tämä sananlasku käsittelee pohjimmiltaan kielenkäyttöä, mutta todellisuudessa se menee syvemmälle. Se liittyy siihen, mitä ihminen on sydämeltään ja miten tämä vaikuttaa asioihin.

Ihminen, joka tajuaa hengellisen tarpeensa ja pyrkii tyydyttämään sen ja elämään sen mukaisesti, on siunaus ympärillään oleville. Hän arvostaa Jehovan neuvoja ja periaatteita. Tämä käy ilmi siitä, miten ja miksi hän käyttää huuliaan.

Miten sitten vanhurskas ’kaitsee monia’? Jotkin raamatunkäännökset kääntävät tämän kohdan sanoilla ’ruokkivat toisia’. Mutta tässä käytetty heprealainen sana tarkoittaa enemmän kuin vain ’ruokkimista’. Siihen liittyy ajatus opastamisesta ja ravitsemisesta, suuressa määrin samaan tapaan kuin muinainen paimen huolehti lampaistaan. (1. Sam. 16:11; Ps. 23:1–3; Kork. v. 1:7) Sellainen on vanhurskas ihminen. Hän opastaa ja ohjaa toisia hyveen ja vanhurskauden tielle, hänen puheensa ravitsee kuulijoita. Seuraus on, että he voivat viettää onnellisempaa, tyydyttävämpää elämää. Ja he voivat saada ikuisen elämän.

Millainen vastakohta onkaan ihminen, jolle on ominaista ”sydämettömyys”! Hän ilmaisee, että häneltä puuttuu hyvä vaikutin, tai hän ilmaisee vähät välittävänsä menettelynsä seurauksista. Etkö tunnekin monia sellaisia, jotka tekevät ihan mitä itse haluavat välittämättä myöhemmistä seurauksista. Koska sellainen ihminen ei harkitse menettelystään koituvia rangaistuksia, hän joutuu usein niiden uhriksi. Kun vanhurskas auttaa toisiakin pysymään elossa, sydämetön sen sijaan ei voi pitää itseäänkään elossa.