Oletko Kristuksen jäljittelijä vai kristittyä näyttelevä?

– Paavalin sanomat tessalonikalaisille

APOSTOLI Paavali oli esimerkillinen kristitty. Koska hän seurasi innokkaasti Jeesuksen esimerkkiä, hän saattoi asianmukaisesti suositella uskoville tovereilleen: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. Korinttolaisille 11:1) Paavalin elämänkulku ja hänen opetuksensa auttoivat monia hänen aikalaisiaan löytämään tosi kristillisyyden ”Tien” ja mukautumaan siihen. – Apostolien teot 9:2.

Paavali oli rakkaudellisesti kiinnostunut toisista. Kun Jumala kehotti Paavalia ja Silasta lähtemään Aasian alueelta ja ryhtymään lähetystyöhön Makedoniassa, Hän antoi Paavalille hyvin sopivan näyn makedonialaisesta miehestä, joka pyysi häntä hartaasti ja sanoi: ”Tule yli – – ja auta meitä.” Uskoa ja myötätuntoa osoittaen Paavali ja Silas tottelivat halukkaasti ja lähtivät laivalla Troaasta. – Apostolien teot 16:6–10.

Astuttuaan maihin Neapoliksessa Paavali ja hänen toverinsa vierailivat ensin Filippissä. Sieltä he kulkivat pitkin suurta roomalaista valtatietä Via Egnatiaa Amfipoliin ja Apollonian kautta Tessalonikaan. Matkaa kertyi noin 120 kilometriä. (Apostolien teot 16:11, 12; 17:1) Paavali käytti Tessalonikassa hyväkseen sitä, että juutalaiset kokoontuivat sapattipäivänä paikalliseen synagogaan, ja saarnasi heille ”hyvää uutista”. Sen johdosta ”muutamat” juutalaiset sekä ”suuri joukko – – kreikkalaisia” tuli uskoviksi. – Apostolien teot 17:2–4.

Epäuskoiset juutalaiset, jotka tulivat mustasukkaisiksi Paavalin saaman menestyksen vuoksi, muodostivat metelöivän joukon ja aiheuttivat Tessalonikan kaupungissa mellakan, minkä vuoksi veljet lähettivät Paavalin ja Silaan Bereaan. Jeesuksen Kristuksen välityksellä annettu Jumalan valtakunnan sanoma oli osoittautunut juutalaisille kompastuskiveksi. He jopa ryhtyivät syyttämään Paavalia ja Silasta sekä niitä tessalonikalaisia, jotka olivat olleet heidän kanssaan, sanoen: ”Nämä miehet toimivat keisarin säädösten vastaisesti sanoen, että on eräs toinen kuningas, Jeesus.” – Apostolien teot 17:5–10.

Paavalin kiinnostus Tessalonikan kristittyjen hyvinvoinnista

Saavuttuaan Korinttoon Paavali lähetti nuoren työtoverinsa Timoteuksen takaisin ottamaan yhteyttä vasta perustettuun Tessalonikan seurakuntaan. Kun Timoteus palasi Paavalin luo, hänellä oli kerrottavana mieluisia uutisia. Seurakunnan vastakastetut kristityt olivat lujia uskossa ja menestyivät huolimatta jatkuvista vainoista. He jäljittelivät ahdistuksen kestämisessä muita uskollisia kristittyjä. (1. Tessalonikalaisille 2:14–16; 3:6, 7) Paavali oli hyvin halukas kertomaan tessalonikalaisille tunteistaan heitä kohtaan sekä rohkaisemaan ja neuvomaan heitä edelleen. Hän kirjoitti seurakunnalle siksi kaksi kirjettä. Ne olivat todennäköisesti Paavalin ensimmäiset kanoniset kirjeet. Paavali kirjoitti ne vuosina 50 ja 51. Kirjeet esittävät selvästi, mitä tosi kristillisyyteen sisältyy.

Eikö Luukkaan selonteko Apostolien tekojen 17:11, 12:ssa puhu kuitenkin tessalonikalaisista kielteisesti sellaisina, jotka eivät ottaneet sanaa vastaan yhtä alttiisti kuin berealaiset? Ei, sillä Luukas ei siinä viittaa kristittyihin vaan juutalaisiin. Paavali ja Silas eivät saaneet Tessalonikan juutalaisille saarnatessaan paljonkaan tuloksia, mutta sitä vastoin ”monet”, jotka kävivät juutalaisten synagogassa Bereassa, tulivat uskoviksi.

Äskettäin kääntyneet Tessalonikan kristityt tutkivat Jumalan sanaa ja pitivät siitä kiinni. Paavali kiittää heitä ensimmäisessä kirjeessään siitä, että he olivat jäljitelleet häntä ja Herraa ottamalla ”sanan vastaan suuressa ahdistuksessa pyhän hengen ilolla” (1. Tessalonikalaisille 1:6) He olivat ottaneet ”hyvän uutisen” vastaan ”Jumalan sanana”, joka nyt ’vaikutti’ eli kantoi kristillistä hedelmää uskovissa. (1. Tessalonikalaisille 2:3–5, 13) He eivät missään tapauksessa olleet vain kristittyä näytteleviä.

Paavali itse oli Kristuksen uuttera jäljittelijä. Vaikka Paavalin ensimmäinen vierailu Tessalonikaan on ehkä ollut lyhyt, hänen esimerkkinsä uhrautuvaisuudesta oli painunut lähtemättömästi tuohon seurakuntaan kuuluvien mieleen. He olivat luopuneet aikaisemmasta epäjumalanpalvonnastaan ryhtyäkseen ”palvelemaan elävän ja tosi Jumalan orjina”, ja näin heistä puolestaan oli tullut uskon esimerkkejä kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville. (1. Tessalonikalaisille 1:7, 9) Heidän keskuudessaan oli valvojia, jotka ’työskentelivät kovasti’ huolehtiakseen lauman tarpeista. Samoin tulisi olla kaikissa tosi kristittyjen seurakunnissa. – 1. Tessalonikalaisille 5:12; 1. Pietari 5:2, 3.

Paavali ja hänen toverinsa olivat todella antaneet kaikkensa noiden tessalonikalaisten hyväksi. He työskentelivät yötä päivää ja kertoivat pelottomasti totuudesta ja ruokkivat seurakuntaa hellästi ”niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan”. (1. Tessalonikalaisille 2:3–11; 2. Tessalonikalaisille 3:7, 8) Mikä tarkoitus mielessä? Se että nämä uudet uskonveljet ’vaeltaisivat edelleen Jumalan arvon mukaisesti’ ja ”jotta kukaan ei horjuisi – – ahdistuksissa”. Paavali halusi kannustaa heitä ’pysymään valveilla’ hengellisesti ja tulemaan ”lujiksi jokaisessa hyvässä teossa ja sanassa”. Hän halusi heidän ’kestävän Kristuksen puolesta’, niin etteivät he koskaan ’luopuisi oikein tekemisestä’. – 1. Tessalonikalaisille 2:12; 3:3; 5:6; 2. Tessalonikalaisille 2:17; 3:5, 13.

Kertomus Paavalin syvästä kiinnostuksesta noiden tessalonikalaisten hyvinvointia kohtaan on säilynyt myös meille nykyään, jotta me vaeltaisimme edelleen Jumalan kanssa ja miellyttäisimme häntä. (Aamos 3:3) Jos joku kristityksi itseään kutsuva menettelisi toisin, se osoittaisi hänen olevan vain arvoton kristityn jäljitelmä. – 1. Tessalonikalaisille 4:1.

Uhka sisäpuolelta!

Epäuskoiset juutalaiset olivat aiheuttaneet nuorelle seurakunnalle vainoa sen ulkopuolelta, mutta nyt sitä oli uhkaamassa vielä suurempi, sisäpuolinen vaara! Jotkut seurakuntaan kuuluvat esittivät ilmeisesti vääristeltyjä näkemyksiä, joiden mukaan Jehovan päivä olisi aivan lähellä. Paavali kiirehti oikaisemaan asiat sanoen tuosta ”päivästä”: ”Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, koska se ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika.” – 2. Tessalonikalaisille 2:1–3.

Kun Paavali toisessa Tessalonikalaiskirjeessään varoitti seurakuntaa ”laittomuuden ihmisen” tulosta, sen laittoman menettelyn yksityiskohdat olivat yhä ”salaisuus”, uskonnollinen mysteerio. Apostoli mainitsee kuitenkin, että vielä ollessaan heidän kanssaan hänellä ”oli tapana kertoa” tästä tulevasta luopumuksesta ja siitä, mikä ’pidätti’ sitä ilmaantumasta. – 2. Tessalonikalaisille 2:5–7.

Jos me avaamme Raamattumme nyt 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:3–12:n kohdalta ja tarkastelemme Paavalin sanojen asiayhteyttä, mekin voimme ymmärtää, mitä Paavali tarkoitti. ”Luopumuksen” ilmaantuminen johtuisi ”rakkauden” puutteesta ”totuutta” kohtaan. Se johtuisi siitä, että ihmiset ’uskovat valheen’ ja ’mieltyvät epävanhurskauteen’. Se tulisi julkeasti esiin pian sen jälkeen, kun Paavalin mainitsema ’pidäke’ poistuisi. Luopumus jatkuisi aina Jeesuksen Kristuksen ’läsnäolon ilmeiseksi tuloon’ saakka, jolloin Kristus paljastaisi tuon ”laittoman” ja tekisi sen tyhjäksi hävittämällä sen. – Vrt. 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:aa Jesajan 11:4:ään ja Ilmestyksen 19:11, 14, 15:een.

”Laittomuuden ihmisen” tunnistaminen

Kun otamme huomioon ”laittomuuden ihmisen” pitkän iän, joka ulottuu Paavalin ajasta aina Kristuksen läsnäoloon saakka, ymmärrämme, että se ei voi olla yksityinen ihminen vaan ihmisten luokka. Se, että tuo laiton ”korottaa itsensä jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan ’jumalaksi’ tai uskonnollisen kunnioituksen kohteeksi”, osoittaa, että ennustus soveltuu luopumuksen johtajiin. Heihin liittyisi eksyttäviä ”voimatekoja”, jotka tehtäisiin Kristuksen nimessä. (Vrt. 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:9:ää Matteuksen 7:22, 23:een.) Suuret joukot omaksuisivat heidän helpon uskonnollisuutensa, joka tyynnyttäisi omaatuntoa muttei rajoittaisi elämistä itsekkäästi, maailmallisesti tai jopa moraalittomasti. Sellaiset kristillisyyden väärennöksen ainekset olivat Paavalin aikana jo ”vaikuttamassa” kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa. – 1. Tessalonikalaisille 4:3–8; 5:6–9, 14, 15, 19–22; 2. Tessalonikalaisille 3:6–15; vrt. Matteuksen 25:41–46:een.

Paavali ja muut apostolit sekä kristillisen seurakunnan vanhimmat ’pidättivät’ sellaisia voimia ja paimensivat laumaa Kristuksen esimerkin mukaisesti. Uhkaavan luopumuksen vuoksi Paavali kehotti tessalonikalaisia seuraavasti: ”Pysykää siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä perinteistä, jotka teille on opetettu.” Paavalin ja muiden apostolien kuoleman jälkeen itsekkäät miehet työnsivät totuuden syrjään, asettivat itsensä johtajiksi ja johtivat lauman harhaan. Vain ne, jotka noudattivat Paavalin neuvoa, tulivat ”lujiksi jokaisessa hyvässä teossa ja sanassa”. ”Laittomuuden ihminen” tuli tunnetuksi väärän kristillisyyden papistona. – 2. Tessalonikalaisille 2:15–17; vrt. Matteuksen 13:24–30, 37–43:een.a

Jehovan päivän odottaminen

Paavalin oli tarpeellista varoittaa Tessalonikan kristittyjä vielä toisesta vaarasta: itsetyytyväiseksi tai hengellisesti uneliaaksi tulemisesta Jehovan päivän suhteen. Jotkut aikamme uskonnolliset kirjoittajat ovat yrittäneet vähätellä Jeesuksen ”läsnäoloa ja asiainjärjestelmän päättymistä” koskevan raamatullisen sanoman merkitystä ja tärkeyttä viittaamalla Paavalin myöhempiin sanoihin: ”Pyydämme teitä – – ettette nopeasti järky tolaltanne ettekä minkään henkeytetyn ilmaisun tai suullisen sanoman tai – – kirjeen välityksellä innostu ajattelemaan, että Jehovan päivä on tullut.” – Matteus 24:3; 2. Tessalonikalaisille 2:1, 2.

Onko Paavali todellakaan voinut haluta sitä, että vilpittömät kristityt eivät olisi kovin kiinnostuneita Herransa läsnäolosta ja Jehovan päivästä? Vai eikö hän pikemminkin halunnut heidän omaavan asiassa tasapainoisen näkemyksen ja pysyvän ”järkevinä” ’varmistautumalla kaikesta’? Jehovan päivän käsillä oloa koskevat perusteettomat sanomat eivät siten saattaisi heitä pois tasapainosta eivätkä he toisaalta olisi sen suhteen valmistautumattomia, huolettomia tai paatuneita. – 1. Tessalonikalaisille 5:8, 21; vrt. Pietarin 2. kirjeen 3:3, 10–12:een ja Johanneksen 1. kirjeen 4:1:een.

Meidän tulisi pitää mielessämme, että nuo tessalonikalaiset tiesivät varsin hyvin, että Jehovan päivä ’tulisi juuri niin kuin varas yöllä’. Heillä ei ollut siksi mitään syytä olla välinpitämättömiä vaan heidän tuli ’pysyä valveilla’ sellaisina, joita ei ollut määrätty ”vihaan, vaan hankkimaan pelastus”. Kun luopumus olisi täysin ilmaantunut, Jehovan päivä tulisi. Tuona aikana Jehovan valtakuntaa vastustavat, epäilemättä myös ”laittomuuden ihminen”, sanoisivat: ”Rauha ja turvallisuus!” Se olisi merkki siitä, että äkillinen tuho kohtaisi heidät samassa. (1. Tessalonikalaisille 5:1–11) Ne jotka ’tuntevat Jumalan ja tottelevat Herraa Jeesusta koskevaa hyvää uutista’, ovat tuon vanhurskaan tuomion täytäntöönpanon päivänä todella onnellisia! – 2. Tessalonikalaisille 1:8.b

Jäljittelijöitä vai näyttelijöitä?

Paavalin rakkaudellista kiinnostusta osoittavat kirjeet Tessalonikan kristilliselle seurakunnalle osoittavat, millaisia Kristuksen Jeesuksen tosi seuraajien täytyy nykyään olla, sekä sen, mitä heidän täytyy uskoa ja tehdä. Entä mitä on sanottava niistä ihmisistä tai ihmisryhmistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä eivätkä kuitenkaan jäljittele Kristusta, Paavalia ja uskollisia tessalonikalaisia? He osoittautuvat vain kristittyä näytteleviksi! (2. Tessalonikalaisille 3:6, 7; 2. Pietari 2:1–3) Paavali korostaa sitä, että vain ne, jotka ’tottelevat hyvää uutista’, ”katsotaan Jumalan valtakunnan arvoisiksi”. Jeesus itse esitti samanlaisen ajatuksen vanhurskaista ”lampaista”, jotka perivät Valtakunnan maallisen valtapiirin. – 2. Tessalonikalaisille 1:4–10; vrt. Matteuksen 7:21:een ja 25:31–34:ään.

Hyvän uutisen, josta Paavali kertoi kirjeissään tessalonikalaisille, tulisi saada meidät työskentelemään kovasti Jumalan palveluksessa, säilyttämään elämässämme korkean moraalin ja elämään jatkuvasti iloisina, rukoilevina, arvostavina, hengellisinä ja moitteettomina kristittyinä, mikä kaikki antaa meistä suotuisan kuvan sekä Jehovan kansan seurakunnan sisä- että ulkopuolella oleville. (1. Tessalonikalaisille 5:16–23) Toivomme sen, että olet vilpittömästi harkinnut Paavalin esimerkkiä ja kirjeitä ja Tessalonikan kristittyjen uskoa, koituvan sinulle hyödyksi voidaksesi ”yhä täydemmin” jäljitellä Kristuksen esimerkkiä. Koitukoon tämä puolestaan sinulle vapautukseksi ”tulevasta vihasta” ja pelastukseksi ikuiseen elämään Jumalan loistoisan valtakunnan hallinnon alaisuudessa. – 1. Tessalonikalaisille 1:10; 4:1; Heprealaisille 12:2, 3; Ilmestys 21:1, 3, 4.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 30]

Paavali kirjoittaa papillisen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymisestä