Harmagedonin partaalla
NOIN neljän ja puolen vuosituhannen ajan on kaksi suurta järjestöä ollut kulkemassa kohti yhteentörmäystä. Niiden lopullinen yhteenotto syöksee maailman koko historian tuhoisimpaan sotaan. Raamattu kutsuu sitä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodaksi”. Mutta se tunnetaan ehkä paremmin pahaenteisemmältä kuulostavalla nimellä Harmagedon.a – Ilmestys 16:14, 16.
Tätä sotaa ei ole aina tunnettu tuolla nimellä. Mutta sodassa ovat mukana ne kaksi siementä, jotka mainitaan 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä, josta luemme: ”Minä [Jumala] panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”
Edellä olevat sanat näyttivät kohdistuvan käärmeeseen, mutta vähitellen Jehova Jumala paljasti käärmeen takana olevan todellisen voiman. Hän on näkymätön henkiluomus, jota alettiin kutsua ”Panettelijaksi ja Saatanaksi”. (Ilmestys 12:9) Hänen ”siemenensä” – sekä taivaallinen että maallinen – on voimakas järjestö, joka pitää koko maailmaa kuolettavassa otteessaan. (Johannes 8:44; Efesolaisille 6:12; Heprealaisille 2:14) Todellinen ”vaimo”, johon Jehova Jumala viittasi, on hänen uskollinen vaimonkaltainen taivaallinen järjestönsä. (Galatalaisille 4:26) Hänelläkin on ”siemen” eli jälkeläinen, ja tästä tulee Saatana Panettelijan järjestön vihamielisyyden kohde.
Miksi sodan täytyy tulla
Pettäessään ensimmäiset vanhempamme ajattelemaan, että he voivat hallita itseään, Saatana aiheutti levottomuutta rauhalliseen paratiisiin, jossa ihminen asui. (1. Mooseksen kirja 3:1–6) Hän antoi ymmärtää, että Jumala oli itsekäs ja kelvoton hallitsija, jonka lait ja periaatteet olivat tarpeettomia ja julmia rajoituksia. Kaikkeuden Suvereeni ei voisi ikuisesti suvaita tällaista nimensä ja maineensa panettelua. Toiminnasta pidättyminen johtaisi siihen, että häntä pidettäisiin voimattomana ja turmelus leviäisi aikanaan koko maailmankaikkeuteen.
Jumalan täytyisi siksi toimia itsensä tähden. Hän ei voisi sallia, että hänen nimeään häväistäisiin ikuisesti tai että hänen kaikkeudensuvereenisuutensa jäisi kunniaan saattamatta. (Vrt. Jesajan 48:11, 12.) Saatanan järjestön kukistaminen Harmagedonissa puhdistaa Jumalan verrattoman nimen Jehova. (Psalmit 83:19, UM) Ja koska Saatanan kanssa käydyssä sodassa kuolee myös suunnattomasti ihmisiä, Jumalan sota tuhoaa Saatanan maallisen järjestön eli asiainjärjestelmän. Tämä tulee olemaan se ”suuri ahdistus”, jonka Jeesus ennusti Matteuksen 24:21, 22:ssa ja josta pelastuu jonkin verran ”lihaa”. Ihmisen uhkayritys riippumattomuuden saamiseksi on jo johtanut maan ’turmelemiseen’ sotien, saastumisen ja muun sellaisen välityksellä. Mutta Harmagedon ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. (Ilmestys 11:18) Poistamalla nuo turmelijat Jumala raivaa tietä paratiisille.
Mutta milloin ja miten Jumalan sota käydään? Monet uskovat sen puhkeavan Lähi-idässä. Näin ajatellaan erityisesti sen vuoksi, mitä siellä tapahtui 14. toukokuuta 1948. Tuona päivänä Israel julistautui kansakunnaksi, mikä näytti olleen voitto kansalle, joka oli kärsinyt satojen vuosien ajan hajaannuksesta, vainosta ja jopa kansanmurhasta. Ja vaikka tuon pienen kansakunnan jalansija näytti aluksi hataralta, se on yli kolmen vuosikymmenen ajan pitänyt puoliaan levottomassa Lähi-idässä. Monet näkevät nykyajan Israelin syntymässä osoituksen siitä, että Jumala on puuttunut asiaan, ja varman merkin siitä, että Harmagedon on lähellä.
Kaikilla teologeilla ei tosin ole tällaista vakaumusta. Eräs presbyteerinen pappi sanoo: ”Mielestäni on ajan hukkaa yrittää yhdistää nykyajan vertauskuvia ja tapahtumia [Raamatun] profetioihin ja koettaa liittää ne joihinkin persooniin.” Siitä huolimatta monet kirjat, elokuvat ja televisioevankelistat kannattavat suosittua käsitystä, jonka mukaan Harmagedonin sota käydään Lähi-idässä.
Mutta käydäänkö Harmagedon todella Lähi-idässä? Miten tämä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” oikeastaan käydään? Mikä johtaa siihen? Miten Harmagedonissa voi säilyä hengissä? Ja mitä seuraa tuon suuren sodan jälkeen?
[Alaviitteet]
a Heprealainen sana ”Har-Magedon” viittaa todellisuudessa vertauskuvalliseen maailmantilanteeseen, jossa sotajoukot kokoontuvat taisteluun. Yleensä tuota sanaa on kuitenkin alettu käyttää itse taistelusta.