Joulu – monien mielestä miellyttävä ja harmiton juhla

”JOULU-sanassa itsessään on jo taikaa”, kirjoitti nuori Charles Dickens. ”Vähäiset mustasukkaisuuden ja erimielisyyden syyt unohtuvat – –. Kunpa joulu kestäisi koko vuoden.” Näyttää siltä, että Dickens sai paljon mielihyvää joulusta, ja hän välittikin tuon tunteen miljoonille lukijoille esimerkiksi sellaisten romaanien kautta kuin Joululaulu. Jouluaattona tätä kirjaa luetaan joissakin perheissä yhä ääneen (Yhdysvaltain presidentillä Franklin Rooseveltillä kerrotaan olleen tällainen tapa). Charles Dickensin kuoltua muuan pikkupoika huudahti: ”Onko Dickens kuollut? Kuoleeko joulupukkikin nyt?” Joulupukki elää kuitenkin yhä voimakkaana monien lasten mielessä ja sydämessä.

Lapset eivät ole ainoita, jotka pitävät joulunviettoa miellyttävänä ja täysin harmittomana. Muuan vaikutusvaltainen australialainen liikuttui sen johdosta, mitä hän näki avoimesta ikkunastaan vuoden 1937 jouluaattona: vanha rouva istui kynttilä kädessä kuuntelemassa radiosta hiljaa soivia joululauluja. Seuraavaksi jouluksi tuo vaikutusvaltainen henkilö järjesti suuren ulkoilmatilaisuuden, jossa laulettiin joululauluja kynttilänvalossa. Se sopi hyvin Australian leutoihin kesäiltoihin, ja niin tapa levisi pian laajalle. Nykyään ihmiset tuon maan joka kolkassa kerääntyvät jouluna yhteen laulamaan joululauluja kynttilöiden palaessa.

Fransiskus Assisilainen oli joulunvieton todellinen esitaistelija. Vuonna 1224 hän piti monien kaupungin asukkaiden riemuksi joulujumalanpalveluksen oikean seimen äärellä vierellään elävä härkä ja aasi. Seimiasetelma tuli pian suosituksi, ja joulun aikaan sellainen asetetaan yhä näytteille monissa katolisissa kodeissa ja kirkoissa. Roomassa sijaitsevassa Aracoeli-kirkossa on seimiasetelma, jossa pikkulapsi on koristeltu kullalla ja jalokivillä. Naiset tuovat lapsensa osoittamaan kunniaa tälle ”pyhälle lapselle”. Asetelman vieressä on röykkiöittäin kaikkialta maailmasta tulleita kirjeitä, joissa pyydetään apua ja ihmeitä.

Englannissa (saksalainen) prinssi Albert ja hänen vaimonsa, kuningatar Viktoria, tekivät joulukuusen tunnetuksi käyttämällä sellaista vuoden 1841 joulujuhlassaan. Saksalainen Weihnachtsbaum (joulukuusi) tuli pian hyvin suosituksi brittien keskuudessa. Myöhemmin kaksi anglikaanista pappia ehdotti, että joulukuusi ja seimiasetelma tuotaisiin myös Lontoossa sijaitsevaan Saint Paulin katedraaliin. Tätä ehdotusta vastustettiin, joten kuningas Yrjö V:tä pyydettiin sijoittamaan katedraaliin kaksi joulukuusta, minkä hän tekikin. Siitä lähtien seimiasetelma ja joulukuuset ovat kuuluneet erottamattomasti tuon kirkon jouluun, ja muissakin protestanttisissa kirkoissa käytetään näitä symboleja.

Joulutavat saattavat vaihdella eri maissa, mutta monien mielestä joulutunnelma kynttilöineen ja ikivihreine puineen tai oksineen, seimiasetelmineen ja joululauluineen, juhlineen ja lahjoineen on vastustamaton. ”Kenenpä lapsen mielestä jouluaatto ei olisi vuoden paras päivä?” kysyi historioitsija Pimlott. Jos joulun vietto kerran tuottaa monille niin suurta mielihyvää, niin miksi puhua tässä yhteydessä, että se olisi vahingollista? Tosiasia kuitenkin on, että joulun todellinen alkuperä on levottomuutta herättävä ja sen vaikutukset voivat olla vahingollisia. Kuinka niin?