Viivyttääkö Jumala tuomiotaan?

KUVITTELE, että odotat jotakuta toiselta paikkakunnalta tulevaa vierasta, joka on kertonut sinulle, minä päivänä hän tulee, mutta ei täsmällistä saapumisajankohtaa. Kun aika kuluu, eikä häntä ala vieläkään kuulua, rupeat jo ihmettelemään, viivyttääkö häntä jokin. Oliko tämä todella juuri se päivä, jona hän sanoi tulevansa? Olisiko voinut sattua väärinkäsitys? Vähitellen se, mikä aluksi oli vain kärsimättömyyttä, antaa myöten kiusallisemmalle tunteelle, epäilykselle.

Tämä saattaa hyvinkin kuvailla sitä, mitä jotkut ajattelevat sen ajan tulemisesta, jolloin Jumala on luvannut panna toimeen tuomionsa pahuutta vastaan. Hänen palvelijansahan ovat loppujen lopuksi odottaneet sitä jo hyvin kauan. Ajatellaanpa esimerkiksi uskollista kuningas Daavidia. Hän sanoi yli 3 000 vuotta sitten: ”Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanat.” Voidaanko siksi ketään nykyään elävää syyttää siitä, jos hän ihmettelee, milloin se tapahtuu? – Psalmit 110:5, 6.

Vertaamalla maailman olosuhteita Raamatun profetiaan ja ottamalla lukuun Raamatun ajanlaskun hartaat Raamatun tutkijat ovat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Jumalan tuomiopäivä on lopultakin lähellä. Mutta eivätkö monet muutkin ole menneisyydessä ajatelleet aivan samoin vain havaitakseen myöhemmin erehtyneensä? Onko mitään varmaa keinoa ratkaista tarkalleen, milloin Jumala panee toimeen tuomionsa?

Jumalan ”määräaikana”

Jeesus ilmaisi, että tuo tuomio pantaisiin toimeen tarkalleen määrättynä aikana. Mutta varoittaessaan seuraajiaan hän sanoi: ”Pysykää hereillä, sillä ette tiedä, milloin määräaika on.” – Markus 13:33.

Myös Habakuk, jonka Jumala oli 600 vuotta aiemmin valtuuttanut kirjoittamaan Jumalan tuomion toimeenpanosta, sanoi että se tapahtuisi ”aikanansa”. Ja varoittaakseen etukäteen, etteivät ihmiset tulisi kärsimättömiksi tai ehkä jopa alkaisi epäillä, hän lupasi Jumalan ohjauksessa: ”Eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” – Habakuk 2:2, 3.

Mutta jos Jumalan tuomio tulee ”aikanansa”, ”eikä se myöhästy”, niin miksi Habakuk sanoo: ”Jos se viipyy”? Ilmeisesti osoittaakseen, että jotkut Jumalan kansaan kuuluvista odottaisivat sen tulevan aikaisemmin kuin se todellisuudessa tulisi. Miksi? Koska he eivät saisi tietää sen täsmällistä ajankohtaa.

Ei edes Jeesus maan päällä ollessaan tiennyt tarkkaa aikaa, sillä hän sanoi: ”Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä Poika, vaan Isä.” (Markus 13:32) Hän tiesi kuitenkin, minä ajanjaksona tuo tuomion toimeenpano tapahtuisi. Niinpä hän opetuslastensa pyynnöstä kertoi tunnusmerkin, jonka avulla he voisivat tunnistaa tämän ajanjakson sitten kun se olisi alkanut. Jeesus sanoi, että ensimmäinen osoitus siitä olisi ”kuin synnytystuskien alkua”. Synnytystään odottava raskaana oleva nainen ei tietenkään tiedä täsmälleen milloin hänen lapsensa syntyy. Mutta hän tietää, että se aika on lähellä. – Matteus 24:3–8, Uusi testamentti nykysuomeksi.

”Tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa”

Sen lisäksi, että Jeesus tiesi minä ajanjaksona Jumala toteuttaisi tuomionsa, hän pystyi myös rajaamaan tuon ajanjakson pituuden. Käyttäen kuvausta viikunapuusta hän sanoi: ”Niin pian kuin sen nuori oksa mehevöityy ja työntää esiin lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin myös te, kun näette kaikki nämä, tietäkää, että hän on lähellä, ovilla. Totisesti minä sanon teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” – Matteus 24:32–34.

Näin ollen tuomio pantaisiin täytäntöön jolloinkin niiden ihmisten elinaikana, jotka näkivät Jeesuksen ennustaman ajanjakson ensimmäisen merkin. Tämän ajanjakson alkaminen merkitsisi lopun ajan alkua Saatanan maailmalle, jota vastaan Jumalan vastaperustettu taivaallinen valtakunta toimeenpanee Jumalan tuomion. Raamatun ajanlasku ja Raamatun ennustusten täyttyminen todistavat selvästi, että tämä ajanjakso alkoi vuonna 1914.a

Näin ollen Jumalan tuomio täytyy panna täytäntöön ennen kuin vuoden 1914 sukupolvi kuolee kokonaan pois. Tätä sukupolvea on vielä jäljellä melkoinen määrä. Esimerkiksi Saksan liittotasavallassa oli vielä vuonna 1980 elossa 1 597 700 sellaista ihmistä, jotka ovat syntyneet joko vuonna 1900 tai ennen sitä. Tuo luku olisi vielä suurempi, jolleivät miljoonat Saksan kansalaiset olisi saaneet surmaansa ennenaikaisesti kahdessa maailmansodassa.

Luvatessaan, että ”tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa”, Jeesus käytti kahta kreikkalaista kieltosanaa ou ja me. The Companion Bible selittää näiden sanojen käyttöä seuraavasti: ”Kun näitä kahta kieltosanaa käytetään yhdessä, ne menettävät erillisen merkityksensä ja muodostavat kaikkein voimakkaimman ja painokkaimman vakuutuksen.” Vasta nyt, tänä aikana, jolloin näyttää siltä, että tuo sukupolvi saattaisi kadota ennen kuin kaikki täyttyy, saavat Jeesuksen sanat ”ei missään tapauksessa” todellisen merkityksen.

Uskon koetus

Habakukin varoittavista sanoista ilmenee, että Jehovan tuomio näyttäisi viipyvän, mikä asettaisi ihmisten uskon koetukselle. Tällainen uskon koetus ei voisi tietenkään nousta ennen kuin se sukupolvi, josta Jeesus puhui, olisi kulunut pitkälle. Jos palautamme mieleemme tämän kirjoituksen alussa mainitsemamme esimerkin, niin harkitsehan seuraavaa: Milloin alkaisit vakavasti epäillä vieraasi tulemista? Et varmaankaan aamulla kello yhdeksältä, etkä keskipäivällä, ehkä et edes vielä myöhään iltapäivälläkään. Mutta todennäköisesti uskosi joutuisi koetukselle illan tultua. Muista kuitenkin, että vieraallasi olisi vielä kello 23.30 kylliksi aikaa tulla ja täyttää lupauksensa!

Meillä ei ole mitään syytä olla huolissamme siitä, että Jumalan sana jäisi täyttymättä. Se ei ole koskaan jäänyt täyttymättä. Sanat, jotka Joosua lausui israelilaisille yli 3 000 vuotta sitten, pitävät nykyään yhtä lailla paikkansa kuin silloin: ”Ei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” – Joosua 23:14.

”Profetian täyttymykseen nähden meille, ja koko ihmissuvulle, näyttää olevan luontaista kärsimättömyys ja se, että odotamme asioiden tapahtuvan nopeammin kuin ne yleensä tapahtuvat.” Näin sanottiin englanninkielisessä Vartiotornissa 1. toukokuuta 1910, ja sama lehti jatkoi edelleen: ”Meidän odotuksiimme nähden tämä on viivytys, mutta me voimme olla varmoja siitä, ettei asiassa ole tapahtunut mitään viivytystä Jumalan tarkoitukseen nähden – –. Meillä ei ole epäilystäkään siitä, että tulokset saavutetaan ajan – Jumalan ajan – täyttyessä.”

Jälkeenpäin ajatellen nykyään elävät uskolliset kristityt voivat nähdä hyviä syitä siihen, miksei Jumalan tuomiota ole vielä pantu toimeen. Itse asiassa he iloitsevat siitä, ettei niin ole vielä tapahtunut. Seuraavassa kirjoituksessa selitetään miksi.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 4]

Monet vuoden 1914 sukupolveen kuuluvat toivovat näkevänsä ’kaikkien näiden tapahtuvan’