Oikeutta kaikille – toteutuuko se milloinkaan?

LONTOON historiallisessa keskusrikostuomioistuimessa Old Baileyssä vierailevat voivat nähdä tuon rakennuksen huipulla naista esittävän patsaan, joka vertauskuvaa oikeutta. Nainen pitää kädessään vaakaa sen ilmaisemiseksi, että todisteita punnitaan huolellisesti. Toisessa kädessään hän pitää miekkaa sen merkiksi, että viattomia suojellaan ja syyllisiä rangaistaan. Vastaavanlaisia ”oikeuden” vertauskuvia voi nähdä monissa muissakin paikoissa, ja joskus patsaan silmät on peitetty puolueettomuuden merkiksi.a

Saatat silti kysyä: ’Onko se, mitä tuo nainen kuvaa, nimittäin oikeus kaikille, todella toteutunut missään maassa?’ Joka maassa on tietenkin lakinsa sekä ne, jotka panevat ne täytäntöön. On tuomareita ja tuomioistuimia. Monet korkeita periaatteita arvostavat ihmiset ovat varmasti yrittäneet pitää yllä ihmisoikeuksia ja valvoa sitä, että kaikki saavat yhtä lailla oikeutta. Siitä huolimatta on ilmeistä, että suurin osa heidän ponnisteluistaan on osoittautunut turhaksi. Melkein joka päivä me näemme, kuulemme tai luemme todisteita turmeluksesta, kohtuuttomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.

Ajattele esimerkiksi erästä naista, joka tuotiin oikeuden eteen. Ennen kuin häntä oli osoitettu syylliseksi tai syyttömäksi, tuomari lupasi, että hän ”huolehtisi” naista vastaan esitetystä syytteestä, jos tämä tulisi hänen luokseen motelliin, ilmeisesti luvattomia suhteita varten. Ne, joiden oletetaan huolehtivan oikeuden jakamisesta, ovat siis usein osoittautuneet turmeltuneiksi tai epäpäteviksi. Time-aikakauslehden mukaan Yhdysvaltojen erään osavaltion ylioikeuden tuomareista kolmea viidesosaa syytettiin kyseenalaisiin menettelyihin syyllistymisestä virkaveljiensä auttamisessa.

Lisäksi kun ihmiset saavat tietää rikollisista, jotka välttävät jatkuvasti rangaistuksen, monista tulee täysin kyynisiä ja heidän on helpompi itsekin rikkoa lakia. (Saarnaaja 8:11) Alankomaista saamme lukea: ”Monet hollantilaiset syyttävät poliitikkoja sallivaisuuden edistämisestä, mikä aiheuttaa rikollisuutta. Toiset syyttävät tuomioistuimia ja varsinkin tuomareita – – jotka jatkuvasti langettavat vähäisiä, joskus naurettavan lieviä tuomioita.” Meidän kiihkeä oikeudenkaipuumme sisältää kuitenkin enemmän kuin vain sen, että lain täytäntöönpanoelimet ja oikeuslaitokset korjataan.

Tiedät, että monissa maissa rikas vähemmistö rikastuu rikastumistaan, samalla kun suuret joukot köyhiä ihmisiä kärsivät taloudellisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Sellainen epäoikeudenmukaisuus vallitsee, kun ihmisillä ei ihonvärinsä, kansallisuutensa, kielensä, sukupuolensa tai uskontonsa takia ole paljoakaan mahdollisuuksia parantaa olosuhteitaan tai edes hankkia toimeentuloa itselleen. Sen vuoksi köyhyys, nälkä ja sairaudet runtelevat miljoonia ihmisiä. Samalla kun monet ihmiset korkean elintason maissa käyttävät hyväkseen pitkälle kehitettyjä lääketieteellisiä hoitomenetelmiä, lukemattomat miljoonat kärsivät ja kuolevat siksi, etteivät he pysty hankkimaan itselleen välttämättömiä lääkkeitä tai edes puhdasta vettä. On vaikeaa puhua heille oikeudesta, kun koko heidän elämänsä on täynnä epäoikeudenmukaisuutta, kehdosta hautaan saakka! – Saarnaaja 8:9.

Entä mitä voidaan sanoa sellaisista epäoikeudenmukaisuuksilta tuntuvista seikoista, joihin ihminen ei näytä voivan vaikuttaa? Ajattelehan vain lapsia, jotka syntyvät jollakin tavoin vajavaisina – sokeina, kehitysvammaisina tai epämuodostuneina. Tuntuisiko naisesta oikeudenmukaiselta, jos hänen lapsensa syntyisi raajarikkoisena tai kuolleena, kun lähellä toiset naiset hyväilisivät sylissään tervettä pienokaista? Tällaiset epäoikeudenmukaisilta tuntuvat asiat tullaan korjaamaan, kuten tässä lehdessä myöhemmin osoitetaan.

Mutta etkö olekin tässä vaiheessa samaa mieltä Saarnaajan 1:15:n lausunnon kanssa? Siinä muuan viisas ja kokenut kuningas asiaa inhimilliseltä näkökannalta tarkastellessaan myönsi: ”Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.”

Vielä kuuluisampi mies oli Jeesus Kristus. Luukkaan 18:1–5:stä voimme lukea hänen kuvauksensa tuomarista, ”joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä”. Eräs leski pyysi tuolta tuomarilta toistuvasti oikeutta, joka lain mukaan olisi hänelle kuulunut. Jeesus sanoi, että tuo jumalaton tuomari auttoi leskeä, mutta vain sen vuoksi, että lesken anominen kävi hänelle vaivaksi. Jeesus oli siis totisesti selvillä ympärillään rehottavasta epäoikeudenmukaisuudesta. Itse asiassa häntä itseäänkin myöhemmin kidutettiin ja hänet teloitettiin tekaistun syytteen perusteella, mikä oli jälleen yksi esimerkki törkeän väärästä tuomiosta!

Monet uskovat, että on olemassa Jumala, joka on huolissaan epäoikeudenmukaisuudesta. Paavi Johannes Paavali II sanoi erään Keski-Amerikan maassa pidetyn messun aikana: ”Kun poljet ihmisen jalkoihisi, kun loukkaat hänen oikeuksiaan, kun syyllistyt räikeisiin epäoikeudenmukaisuuksiin häntä kohtaan, kun alistat hänet kidutukseen, tunkeudut hänen kotiinsa ja ryöstät hänet mukaasi tai loukkaat hänen elämisoikeuttaan, syyllistyt rikokseen ja vakavaan rikkomukseen Jumalaa vastaan.” Hyvin sanottu. Mutta siitä huolimatta epäoikeudenmukaisuudet jatkuvat. Aliravitsemus vaivaa tuossa maassa kahdeksaa kymmenestä alle viisivuotiaasta lapsesta. Kaksi prosenttia ihmisistä omistaa 80 prosenttia viljelykelpoisesta maasta.

Onko siis todellisuudessa olemassa Jumalaa joka aidosti välittää tällaisista hirveistä epäoikeudenmukaisuuksista, Jumalaa joka on huolissaan jopa niistä epäoikeudenmukaisuuksista, jotka koskevat sinua? Huolehtiiko hän koskaan siitä, että oikeus pääsee voimaan?

[Alaviitteet]